Loisten häätäminen on tärkeä osa hevosten hyvinvoinnista huolehtimista. Loislääkkeiden käytön tulee kuitenkin aina perustua todelliseen tarpeeseen. Niitä ei pidä käyttää turhaan, sillä lääkeainejäämät ovat haitallisia ympäristölle.

Loislääkkeiden pääsyä ja vaikutusta ympäristöön selvitettiin Hevosenlannan kompostointi apevaunulla – Kikkareet kolikoiksi –hankkeen aikana kirjallisuuskatsauksen muodossa.

Matojen ja loisten torjuntaan ja tuhoamiseen käytettävät lääkkeet erittyvät eläinten lantaan pitoisuuksilla, jotka voivat olla vahingollisia tai jopa tappavia ekosysteemin hyödyllisille eliöille (Schwarz et al 2016).

Ivermektiini on maailman yleisimpiä loisten häätöön tarkoitettuja lääkkeitä. Sitä käytetään niin ihmisille kuin eläimillekin. Ivermektiinipitoisuus lannassa riippuu eläinlajista, annostellusta lääkemäärästä ja lääkkeen muodosta. Ivermektiiniä ei juurikaan erity virtsan mukana. Yli 90 % siitä erittyy lantaan 14 vuorokauden kuluessa lääkkeen antamisesta. (Halley et al. 1989.)

Käyttö tarpeen mukaan

Yhdysvalloissa vain 22 % loislääkkeitä antavista toimijoista tutki loisten munien määrää lannassa jossain muodossa ja vain 10 % säännöllisesti ennen loislääkkeen annostelua. Vain 5 % toimijoista käytti virallista testiä. Euroopassa loislääkkeitä antavista toimijoista 50-60 % laskee munien määrää lannassa. (Nielsen et al 2018.)

Turha loislääkkeiden käyttö lisää niiden määrää lannassa ja ympäristössä. Tämä lisää riskiä ympäristölle haitallisille vaikutuksille. Ivermektiinin on havaittu jo pienillä pitoisuuksilla olevan fytotoksinen eli kasveille haitallinen. Juurten kasvun on havaittu heikenneen 20 % altistuksen myötä. Tämä yhdessä selkärangattomille myrkyllisyyden kanssa tulisi ottaa huomioon. Ivermektiinillä lääkittyjen eläinten laiduntamista erityisesti ekologisesti tärkeillä alueilla olisi syytä rajoittaa. (Vokřál et al 2019.)

Loislääkkeet ympäristössä

Loislääkkeet voivat aiheuttaa apilan määrän vähenemistä laidunmailla sekä aiheuttaa nitrifikaationopeuden laskua (Beynon 2012a). Ivermektiiniä sisältävällä lannalla lannoitetun laitumen tuottavuus laski 18-20 % (Sands et al 2022).

Tutkimuksessa vertailtiin loislääkkeiden vaikutusta maaperän eliöihin eri tyyppisissä maaperissä. Ivermektiinia ja avermektiinia havaittiin kertyvän molempiin tutkittuihin maaperiin. Albendatsoli taas aiheutti eniten eliöiden vähenemistä. Tutkimuksessa havaittiin myös loislääkkeiden jäämien aiheuttavan nitrifikaation estymistä sekä ammoniakin hapetuksen heikkenemistä. (Lagos et al 2023.)

Loislääkkeiden pienet pitoisuudet ympäristössä voivat myös edistää resistenttien loiskantojen muodostumista (Horvat et al 2012). Loislääkkeitä tulee käyttää vain, kun eläimillä on loisia varmistetusti. Turha käyttö aiheuttaa ongelmia ympäristölle ja kasvintuotannolle.

Lierot

Lieroilla on tärkeä rooli lannan hajottamisessa ja maaperän ekosysteemeissä. Loislääkkeet ovat pääosin myrkyllisiä lieroille. Lieroja on altistettu kokeissa ivermektiinille. Pitoisuuksien ollessa yli 20 mg/kg ei havaittu lierojen selviävän. Jo 4 mg/kg pitoisuus vähensi merkittävästi koteloitumista ja sitä kautta lierojen lisääntymistä. (Svendsen et al 2002; Svendsen et al 2003; Gunn et al 1994.)

Ivermektiinia sisältävässä lannassa lierojen määrä oli ensimmäiset neljä viikkoa selvästi kontrollia alhaisempaa, mutta vaikutus heikkeni ajan saatossa. Kymmenen viikon kuluttua eroa kontrolliin ei enää havaittu. Suurin osa ivermektiinistä pitäisi olla tuhoutunut tai heikentynyt maaperässä tai lannassa kahdeksan viikon jälkeen. (Diao et al 2007.) Erään tutkimuksen mukaan lierot voivat suhteellisen nopeasti metabolisoida ja/tai hajottaa loislääkkeitä (Sun et al 2005).

Haitallisuus pieneliöille

Ivermektiinijäämien on havaittu heikentävän lannassa olevaa eliökantaa (Lumaret 1986). Tätä kautta se myös hidastaa lannan luontaista hajoamista (Wall et al 1987). Muidenkin loislääkkeiden on havaittu toimivan samalla tapaa (Beynon 2012b).

Sateen aiheuttama huuhtoutuma ivermektiinia sisältävästä lantakasasta osoittautui erittäin myrkylliseksi Isovesikirpulle vielä neljän kuukauden varastoimisen jälkeen. Huuhtouman saastuttamista isovesikirpuista kuoli 60-100 %. (Sands et al 2022.)

Ivermektiini on erittäin myrkyllistä myös hyppyhäntäisille ja änkyrimadoille. Varsinkin hyppyhäntäiset ovat herkkiä ivermektiinijäämille (Jensen 2003).

Kompostointi

Vuonna 2011 Yhdysvalloissa tutkittiin ivermektiinin vaikutusta kompostointiprosessiin. Hevoset saivat 114 mg ivermektiinitahnaa per eläin. Ivermektiini ei vaikuttanut kompostointiprosessiin ja ivermektiinin pitoisuus laski kompostoinnin aikana. Ensimmäisinä päivinä lasku oli voimakasta mikä viittaa eksponentiaaliseen hajoamiseen. 175 päivän jälkeen ivermektiinipitoisuus oli laskenut tasolta 1,59 mg/kg tasolle 0,6 mg/kg, eikä sitä havaittu maaperässä kompostoituvan kasan alla. (Schwarz et al 2016.)

Doramektiini on laajakirjoinen yleisesti käytetty loislääke. Eräässä tutkimuksessa havaittiin sen tuhoutuvan optimaalisen kompostointiprosessin aikana. Doramektiinin pitoisuus laski kompostoinnin termofiilisen vaiheen aikana 21 päivässä 39 %. (Celestina 2010.)

Toisessa tutkimuksessa lisättiin suoraan lantaan doramektiinia ja seurattiin sen tuhoutumista kompostoinnin aikana. Pitoisuuksien havaittiin laskeneen 21 päivän aikana 32-43 %. Suurin pitoisuuksien lasku tapahtui päivien 7 ja 14 välillä. Doramektiinin tuhoutumisella ja kompostin kosteuden laskulla oli selvä korrelaatio. (Dobeic 2013.)

---

Kirjoittaja:

Janne Niiranen

Projektityöntekijä

Savonia-AMK

---

Lähteet:

Beynon, S.A. 2012a. Potential environmental consequences of administration of anthelmintics to sheep. Veterinary Parasitology, Volume 189, Issue 1, 2012, Pages 113-124, ISSN 0304-4017, https://doi.org/10.1016/j.vetpar.2012.03.040.

Beynon, S.A. 2012b. Potential environmental consequences of administration of ectoparasiticides to sheep. Veterinary Parasitology, Volume 189, Issue 1, 2012, Pages 125-135, ISSN 0304-4017, https://doi.org/10.1016/j.vetpar.2012.03.041.

Celestina, Tina Virant, Kolar, Lucija, Gobec, Ivan, Kužner, Jernej, Cerkvenik Flajs, Vesna, Pogačnik, Milan, Kožuh Eržen, Nevenka. 2010. Factors influencing dissipation of avermectins in sheep faeces. Ecotoxicology and Environmental Safety. Volume 73, Issue 1, 2010, Pages 18-23, ISSN 0147-6513, https://doi.org/10.1016/j.ecoenv.2009.08.008.

Diao, Xiaoping, Jensen, John, Hansen, Anne Duus. 2007. Toxicity of the anthelmintic abamectin to four species of soil invertebrates. Environmental Pollution, Volume 148, Issue 2, 2007, Pages 514-519, ISSN 0269-7491, https://doi.org/10.1016/j.envpol.2006.12.002.

Dobeic, Martin, Ocepek, Matjaz, Kožuh-Eržen, Nevenka, Pintaric, Stefan, Gobec, Ivan. 2013. Doramectin degradation and bacterial community during sheep manure composting. Slovenian Veterinary Research. 50. 173-182.

Gunn, A., Sadd, J.W. 1994. The effect of ivermectin on the survival, behaviour and cocoon production of the earthworm Eisenia fetida. Pedobiologia, Volume 38, Issue 4, 1994, Pages 327-333, ISSN 0031-4056, https://doi.org/10.1016/S0031-4056(24)00135-5.

Halley, Bruce A., Jacob, Theodore A., Lu, Anthony YH. 1989 ”The environmental impact of the use of ivermectin: environmental effects and fate.” Chemosphere 18.7-8 (1989): 1543-1563.

Horvat, A.J.M., Babić, S., Pavlović, D.M., Ašperger, D., Pelko, S., Kaštelan-Macan, M., Petrović, M., Mance, A.D. 2012. Analysis, occurrence and fate of anthelmintics and their transformation products in the environment. TrAC Trends in Analytical Chemistry, Volume 31, 2012, Pages 61-84, ISSN 0165-9936, https://doi.org/10.1016/j.trac.2011.06.023.

Jensen, John, Henning Krogh, Paul, Sverdrup, Line E. 2003. Effects of the antibacterial agents tiamulin, olanquindox and metronidazole and the anthelmintic ivermectin on the soil invertebrate species Folsomia fimetaria (Collembola) and Enchytraeus crypticus (Enchytraeidae). Chemosphere, Volume 50, Issue 3, 2003, Pages 437-443, ISSN 0045-6535, https://doi.org/10.1016/S0045-6535(02)00336-3.

Lagos, Stathis, Tsetsekos, Georgios, Mastrogianopoulos, Spyridon, Tyligada, Maria, Diamanti, Lamprini, Vasileiadis, Sotirios, Sotiraki, Smaragda, Karpouzas, Dimitrios G. 2023. Interactions of anthelmintic veterinary drugs with the soil microbiota: Toxicity or enhanced biodegradation? Environmental Pollution, Volume 334, 2023, 122135, ISSN 0269-7491, https://doi.org/10.1016/j.envpol.2023.122135.

Lumaret, J.P. 1986. Deleterious effects of some helminthicids on coprophagous insects and consequences on the disintegration of dung pads. Acta Oecol. Oec. Appl., 7 (1986), pp. 313-324. Acta Oecol. Oec. Appl., 7 (1986), pp. 313-324

Nielsen, M.K., Branan, M.A., Wiedenheft, A.M., Digianantonio, R., Garber, L.P., Kopral, C.A., Phillippi-Taylor, A.M., Traub-Dargatz, J.L. 2018. Parasite control strategies used by equine owners in the United States: A national survey. Veterinary Parasitology, Volume 250, 2018, Pages 45-51, ISSN 0304-4017, https://doi.org/10.1016/j.vetpar.2017.12.012.

Sands, B. & Noll, M. 2022. Toxicity of ivermectin residues in aged farmyard manure to terrestrial and freshwater invertebrates. Insect Conserv Divers, 15: 9-18. https://doi.org/10.1111/icad.12526

Schwarz, Mary & Bonhotal, Jean. 2016. The Fate of Ivermectin in Manure Composting. Cornell Waste Management Institute. https://cwmi.css.cornell.edu/ivermectin.pdf

Sun, Yingjian, Diao, Xiaoping, Zhang, Qidi, Shen, Jianzhong. 2005. Bioaccumulation and elimination of avermectin B1a in the earthworms (Eisenia fetida). Chemosphere, Volume 60, Issue 5, 2005, Pages 699-704, ISSN 0045-6535, https://doi.org/10.1016/j.chemosphere.2005.01.044.

Svendsen, Tina S., Sommer, Christian, Holter, Peter, Grønvold, Jørn. 2002. Survival and growth of Lumbricus terrestris (Lumbricidae) fed on dung from cattle given sustained-release boluses of ivermectin or fenbendazole. European Journal of Soil Biology. Volume 38, Issues 3–4, 2002, Pages 319-322, ISSN 1164-5563, https://doi.org/10.1016/S1164-5563(02)01167-6.

Svendsen, Tina S., Grønvold, Jørn, Holter, Peter, Sommer, Christian. 2003. Field effects of ivermectin and fenbendazole on earthworm populations and the disappearance of dung pats from bolus-treated cattle. Applied Soil Ecology, Volume 24, Issue 3, 2003, Pages 207-218, ISSN 0929-1393, https://doi.org/10.1016/S0929-1393(03)00096-9.

Vokřál, Ivan, Šadibolová Michaela, Podlipná Radka, Lamka Jiří, Prchal Lukáš, Sobotová Dominika, Lokvencová Kateřina, Szotáková Barbora, Skálová Lenka. 2019. Ivermectin environmental impact: Excretion profile in sheep and phytotoxic effect in Sinapis alba. Ecotoxicology and Environmental Safety. Volume 169, 2019, Pages 944-949, ISSN 0147-6513, https://doi.org/10.1016/j.ecoenv.2018.11.097.

Wall, R., Strong, L. 1987. Environmental consequences of treating cattle with the antiparasitic drug ivermectin. Nature, 327 (1987), pp. 418-421