Traumatietoisuutta työntekijöille -koulutuksen tavoitteena on vahvistaa työyhteisöjä mielen hyvinvoinnin näkökulmasta ja parantaa työntekijöiden työssä jaksamista sekä mielenterveyttä edistävää johtamista. Koulutuksen toteuttaa Työ ja mielen hyvinvointi – Mieliteko 2.0 -hankkeen Savonia-ammattikorkeakoulun tiimi ja osallistujina ovat Pohjois-Savossa toimivat organisaatiot, jotka kokevat hyötyvänsä traumatietoisesta lähestymistavasta. Tähän artikkeliin kysyimme kokemuksia koulutukseen osallistuneilta Perhekuntoutusyksikkö Hermannin ja Sijaiskoti Tahkon Tupa Oy:n henkilöstöltä.

Yhteinen ymmärrys vahvistaa koko työyhteisöä

Koulutus antaa tiedollisen perustan ja alun työyhteisössä tapahtuvalle kulttuuriselle asennemuutokselle ja kehitykselle kohti traumainformoitua työyhteisöä. Traumainformoidussa lähestymistavassa keskeistä on vahvistaa ymmärrystä trauman vaikutuksista ja rakentaa toiminta- ja vuorovaikutuskulttuuria, jossa korostuvat turvallisuuden tunne, ihmislähtöisyys, sosiaalinen oikeudenmukaisuus sekä herkkyys sukupuoli- ja kulttuuritaustoja kohtaan. Lisäksi ammattilaisen oma itsetuntemus nähdään olennaisena osana muutosta. (Sarvela 2020, 17.)

Yhteisöt, jotka rakentuvat yhteisen käytännön ympärille, toimivat arvokkaina paikkoina verkostoitumiselle, oppimisen jakamiselle ja yhteiselle pohdinnalle. Juuri nämä toiminnot muodostavat traumatietoisen lähestymistavan ytimen. Traumatietoisessa työssä keskeistä on ihmissuhteiden merkitys. Käytännön ohjeet ja periaatteet rakentavat ihmisten välistä yhteyttä ja yhteistyön pelisääntöjä. (Hales ym. 2017.)

Perhekuntoutusyksikkö Hermannin ja Sijaiskoti Tahkon Tupa Oy:n henkilöstöt kertoivat koulutuksen lisänneen yhteistä keskustelua ja ymmärrystä työtilanteista. Kun lähes koko työyhteisö on ollut mukana samassa koulutuksessa, aiheita on voitu käsitellä yhteisissä henkilöstökokouksissa, käsitteistö on kaikilla muistissa ja asiakastilanteista on voitu keskustella koulutuksen antamaan tietoperustaan peilaten. Näin asioiden käsittely on saanut myös lisää syvyyttä, keskustelu on ollut tasavertaisempaa ja yhdessä pohtiminen on vahvistanut ammatillisuutta ja työyhteisön keskustelukulttuuria.

Monien traumaattisten kokemusten taustalla on juuri turvallisten suhteiden puute. Siksi on tärkeää huomioida, miten rakennetaan ja ylläpidetään yhteyttä – ei vain asiakastyössä, vaan myös yhteistyössä kollegoiden ja esihenkilöiden kanssa. Yhteinen suunnittelu ja reflektio ovat osa sitä, miten yhdessä luodaan turvallisia ja kestäviä toimintatapoja. Turvallinen, yhteisöllinen ja osallistava työyhteisö ei ainoastaan hyödytä asiakastyötä, vaan myös vahvistaa henkilöstön hyvinvointia ja työmotivaatiota. (Hales ym. 2017.)

Osaamista asiakkaan kohtaamistilanteisiin

Koulutuksen aiheet ovat olleet tuttuja työkokemuksen ja aiemman koulutuksen kautta, mutta kasvanut tietoisuus traumoista on antanut myös asiakkaan tilanteen ymmärtämiseen uusia näkökulmia.

Koulutus auttaa tulkitsemaan käyttäytymistä erilaisten taustatekijöiden valossa ja kokonaisvaltaisemmin sekä huomaamaan, milloin henkilöiden käyttäytyminen voi liittyä heidän traumaattisiin kokemuksiinsa – ja toisaalta tunnistamaan, milloin kyse ei olekaan traumasta. Koulutuksen käytännönläheisyys ja sovellettavuus omaan työhön saa kiitosta. Esimerkiksi vuorovaikutus ja toiminta kohtaamistilanteissa asiakkaiden kanssa on avoimempaa, asiakkaille antaa enemmän aikaa ja tilaa vastata, ja myös oman vireystilansa merkityksen ymmärtää paremmin.

ACE-tutkimuksen sekä myöhempien varhaislapsuuden traumaa koskevien tutkimusten mukaan traumatietoisuuden integroiminen palveluihin on vaikuttanut merkittävästi palveluympäristöjen rakenteisiin. Yhä tärkeämpänä pidetään sitä, että asiakas–työntekijäsuhteessa rakennetaan luottamusta ja voimaantumista. (Leitch 2017.)

Neurotieteellisiin perusperiaatteisiin pohjautuvat käytännön menetelmät mahdollistavat traumatietoisen työotteen laajentamisen pelkän tiedon jakamisesta konkreettiseen toimintaan. Keskittymällä itsesäätelyn kehittämiseen nämä menetelmät voivat tukea yksilön voimavaroja ja suojatekijöitä, vähentää reaktiivisuutta, vahvistaa rauhoittumisen keinoja ja lisätä kokemusta hallinnasta sekä itseohjautuvuudesta. Samalla ne vahvistavat asiakkaan ihmisarvoa sekä rakentavat luottamukseen perustuvia hoitosuhteita (Leitch 2017).

Traumatietoisuus antaa varmuutta omaan työhön

Sekä sijaishuollossa että perhekuntoutuksessa traumatietoisuus on tärkeä osa ammattitaitoa. Traumatietoisuutta työntekijöille -koulutus on antanut osallistujille varmuutta myös omista toimintatavoista. Kun koulutuksen sisältö on riittävän lähellä työelämässä kohdattuja tilanteita, niin teoriatietoa on voinut soveltaa käytäntöön nopeasti. Samalla koulutus on vahvistanut tunnetta, että toimin oikein ja myös auttanut ymmärtämään omia tunnereaktioitaan.

Itsetuntemuksen merkitys työssä jaksamisen ja ammatillisen kehittymisen näkökulmasta on keskeinen, ja siihen sisältyy myös kyky hahmottaa omaa ammatillista identiteettiä. Tietoisuus omista vahvuuksista ja kehittämiskohteista, vaikeiden tunteiden – kuten häpeän tai syyllisyyden – käsittely sekä oman kasvu- ja oppimispotentiaalin tarkastelu tukevat ammatillisen itsetuntemuksen vahvistumista. Hyvin kehittynyt itsetuntemus auttaa säätelemään omaa toimintaa työssä, suhtautumaan työhön realistisesti ja kohtaamaan asiakkaan tunnetiloja rakentavasti (Nyberg & Lindroos 2020, 74).

Itsetuntemusta pidetään keskeisenä tekijänä ammatillisen laadun perustana – ei ainoastaan johtamistyössä, vaan laajasti kaikilla aloilla, joissa kohdataan ihmisiä. Sitä voidaan pitää elinikäisen oppimisen osa-alueena ja sisäisen kasvun prosessina, jonka avulla omaa toimintaa on mahdollista tarkastella ja kehittää asteittain, oivallus kerrallaan. (Nyberg & Lindroos 2020, 74.)

Tavoitteena traumatietoisuuden juurruttaminen omaan työyhteisöön

Molemmissa työyhteisöissä traumatietoisen lähestymistavan merkitys oli selkeästi havaittu ja koulutuksen käynnistämä yhteinen keskustelu tunnistettiin hyödylliseksi ja tärkeäksi. Mutta samalla tunnistettiin, ettei koulutus vielä tee työyhteisöstä traumatietoista, vaan se on jatkuva ja koko ajan uudistuva matka. Etenkin pohdittavana oli, miten traumatietoisuuden voisi saada osaksi työyhteisöjen rakenteita, osaksi rekrytointia, uusien työntekijöiden perehdytystä henkilöstön kouluttautumista ja työhyvinvointia.

Traumainformoidun toimintakulttuurin juurtuminen organisaatioon edellyttää, että sen perusarvot näkyvät läpileikkaavasti kaikessa toiminnassa – niin arjen vuorovaikutuksessa kuin fyysisessä ympäristössä. Tällaisia keskeisiä arvoja ovat muun muassa turvallisuuden ja luottamuksen rakentaminen, mahdollisuus valintoihin, osallisuutta korostava yhteistyö sekä asiakkaiden ja työntekijöiden voimaantumista tukeva työote. (Fallot & Harris 2009.)

Kirjoittajat:

Milka Kumpu, TKI-asiantuntija, hyvinvointi-tutkimusala

Heli Reinikainen, viestinnän asiantuntija, Mieliteko 2.0 -ohjelma, hyvinvointi-tutkimusala

Lähteet

Fallot, R. & Harris, M. 2009. Creating Cultures of Trauma-Informed Care (CCTIC): A Self-Assessment and Planning Protocol. Community Connections/Version2.1/4-09. https://traumainformedoregon.org/wp-content/uploads/2014/10/CCTIC-A-Self-Assessment-and-Planning-Protocol.pdf . Viitattu 4.4.2025.

Hales, T. W., Nochajski, T. H., Green, S. A., Hitzel, H. K. & Woike-Kanga, E. 2017. An association between implementing trauma-informed care and staff satisfaction. Advances in social care. Vol. 18. No. 1. Spring 2017, 300-312. https://advancesinsocialwork.indianapolis.iu.edu/index.php/advancesinsocialwork/article/view/21299/20840. Viitattu 4.4.2025.

Leitch, L. 2017. Action steps using ACEs and trauma-informed care: a resilience model. Health Justice, 5. https://doi.org/10.1186/s40352-017-0050-5. Viitattu 4.4.2025.

Nyberg, S. & Lindroos, M. 2020. Traumainformoitu johtaminen ja ammatillinen itsetuntemus. Teoksessa: Sarvela, K. & Auvinen, E. (toim.) Yhteinen kieli. traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Helsinki: Basam Books.

Sarvela, K. 2020. Traumainformoidun hoivan taustaa. Teoksessa Sarvela & Auvinen (toim.) Yhteinen kieli. traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Helsinki: Basam Books.