Navetan olosuhteet, lämpötila, kosteus ja ilman laatu, vaikuttavat sekä eläinten että siellä työskentelevien ihmisten terveyteen. Lehmä sietää hyvin kylmyyttä, mutta lämpöstressistä se kärsii jo hieman yli +20 asteessa. Vaikutus on suurempi ilman kosteuden ollessa suuri. Lämpöstressi vähentää syöntiä ja tuotosta. Kuuma ja kostea navetta heikentää myös ihmisen työolosuhteita.

”Sisäilman laatu riippuu siinä esiintyvien pölyhiukkasten, mikro-organismien, homeitiöiden, kaasujen, höyryjen ja muiden epäpuhtauksien määrästä”, tiivistää tutkimuspäällikkö Pekka Kilpeläinen Mittaustekniikan laitokselta Oulun yliopistosta.

”Hyvä kuivike imee navettailmasta kosteutta ja kaasuja parantaen sisäilman laatua, mutta kuivike voi myös pölytä ja vapauttaa kaasuja. Navetan olosuhteet ja kuivikkeen laatu ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa.”

Pölyn haitat ihmiselle ymmärretään yleensä hyvin, mutta sen merkitystä eläinten terveyteen aliarvioidaan Kilpeläisen mukaan usein. Pienet partikkelit ärsyttävät hengitysteiden limakalvoja ja voivat vaurioittaa pysyvästi keuhkojen alveoleja.

”Erittäin kuiva ja pölyävä kuivike lisää sisäilman hiukkasmäärää, johon mikro-organismit voivat kiinnittyä.”

Navettailmassa on aina ammoniakkia, mikä ärsyttää limakalvoja heikentäen keuhkojen toimintaa ja se voi olla krooninen stressitekijä eläimille, jos pitoisuudet ovat jatkuvasti koholla. Rikkivety ja hiilidioksidi ovat harvemmin ongelma.

Navettailman tulisi vaihtua koko ajan ja ilmanvaihdon olla säädettävissä. Talvella navettailman tulisi vaihtua 4–8 kertaa tunnissa talvella, kesällä jopa 40–60 kertaa tunnissa. Lämpöstressin välttämiseksi ilman liikkeen tulisi olla 1–2 m/s.

Parren puhtaus ratkaisee

Lypsytavan muutos asemalypsystä automaattilypsyyn ja parsirakenteiden muutokset makuuparsista syväparsiin, ja sitä kautta esimerkiksi lannasta separoidun kuivajakeen käyttämiseen kuivikkeena, ovat siirtäneet utaretulehduspainetta tartunnallisista bakteereista ympäristöperäisiin bakteereihin.

”Puhtaanapito korostuu, sillä lehmän makuupaikan tulisi olla este bakteerin pääsylle vedinkanavan kautta utareeseen. Pitää keskittyä estämään vedinten altistuminen mikrobeille”, sanoo erikoistutkija Heli Lindeberg Luonnonvarakeskuksesta.

Utareterveyden kannalta parasta kuiviketta ei Lindebergin mukaan voi nimetä, sillä siihen vaikuttavat lehmä, taudinaiheuttaja ja ympäristö. Nämä ovat itse kuivikemateriaalia ratkaisevampia tekijöitä. Lehmän mukana parsiin päätyy ulostetta, virtsaa ja maitoa eli materiaalia, jossa mikrobit kasvavat. Tämä tasoittaa eri kuivikkeiden välisiä eroja utareterveyden kannalta hyvinä kuivikkeina.

Orgaaniset materiaalit elättävät mikrobeja paremmin, koska ne sisältävät mikrobeille ravintoa. Turpeen happamuus hillitsee mikrobikasvua, mutta silti ongelmana voivat olla Klebsiella ja Streptococcus uberis -bakteerit. Olki yhdistetään usein streptokokkitulehduksiin ja puru ympäristöperäisiin tulehduksiin. Hiekassa mikrobit kasvavat huonoiten.

Kuivajaetta Lindeberg pitää hyvänä, mutta vaativana kuivikkeena. Eurooppalaisten tutkimusten mukaan Klebsiellan aiheuttamia tulehduksia voi olla jopa seitsemän kertaa enemmän kuin olkikuivikkeella.

”Lannasta peräisin oleva kuivike voi myös aiheuttaa odottamattomia ongelmia, kuten Luke Maaningan navetassa utaretulehduksia aiheuttanut Mycobacterium smegmatis.”

Kuivitus näkyy myös kintereiden kunnossa. Puru ja kutteri voivat yksin käytettynä hiertää ihon rikki, turveseoksena ne toimivat paremmin. Myös liian karkea hiekka voi aiheuttaa kinner- ja ihovaurioita.

Lehmälle mieleinen makuupaikka parantaa myös sorkkaterveyttä. Hyvällä alustalla lehmä makaa enemmän eikä seisoskele turhaan lantakäytävällä. Näin se märehtii ja tuottaa enemmän. Hiekka vähentää merkittävästi ontumisen riskiä ja liukastumisia, lisää makuuaikaa, mutta kuluttaa sorkkia. Turpeen happamuus estää myös sorkkiin vaikuttavien mikrobien kasvua.

Haitta ei aina näy tai haise

Ihminen altistuu eri bakteereille ja viruksille hengittämällä, kosketuksen kautta iholta tai pinnoilta suuhun, nenään tai muille limakalvoille, silmien sidekalvojen kautta sekä haavojen ja pistojen kautta suoraan verenkiertoon.

”Kaikki navettatilassa tai eläimillä olevat mikrobit eivät aiheuta ihmiselle vaaraa, mutta toisaalta eläin voi sairastumatta kantaa mikrobia, johon ihminen sairastuu”, huomauttaa vanhempi asiantuntija Sirpa Laitinen Työterveyslaitokselta.

Separoidussa kuivajakeessa olevat altisteet tulevat pääasiassa eläinten suolistosta. Mikrobiologisia altisteita voivat olla esimerkiksi klostridit, listeriat, stafylo- ja streptokokit, STEC (EHEC)-bakteerit, klebsiellat, kampylobakteerit tai salmonellat.

Homesienten lähde separoitu kuivajae ei yleensä ole, koska se käytetään tuoreena. Sen sijaan siitä tulee kaasuja separoinnin aikana ja se voi pölistä kuivuessaan. Muissa orgaanisissa kuivikkeissa homeriski on ilmeinen.

”Biologiset altisteet ovat yleensä näkymättömiä ja hajuttomia, joten niiden havaitseminen on vaikeaa. Esimerkiksi se, ettei pölyä näy, ei tarkoita välttämättä puhdasta ilmaa.”

Altistuminen mikrobeille tai kaasuille voi aiheuttaa ärsytysoireita hengitysteissä, iho- ja silmäoireita, pahoinvointia, päänsärkyä, kuumetta, lihas- ja nivelkipuja. Altistuminen voi johtaa esimerkiksi tulehdukseen tai myrkytykseen. Pitkään jatkuva altistuminen voi aiheuttaa astman, allergisen alveoliitin, kroonisen bronkiitin tai keuhkoahtauman puhkeamisen.

Laitinen korostaa altistumisen minimoinnin tärkeyttä, jotta altisteiden leviäminen estyy ja riski sairastua pienenee. Sairaiden eläinten eristys ja hyvät hygieniakäytännöt palvelevat sekä eläinten että ihmisten terveyttä. Työjärjestystä miettimällä voi välttää kulkemisen aerosolien, kaasujen ja pölyn keskellä.

Hyvä ilmanvaihto ja riittävät suojaimet suojaavat haitallisilta altisteilta tehokkaasti. Tarvittaessa immuniteettia voi vahvistaa rokotuksin.

Varo kaasuja

Navettatiloissa on aina jonkin verran lietekaasuja. Näistä rikkivety ja hiilidioksidi ovat ilmaa raskaampia, metaani ja ammoniakki ilmaa kevyempiä. Kaasuja irtoaa navettailmaan enemmän, jos lietettä liikutetaan tai se lämpenee. Pitoisuudet ovat mittausten perusteella jonkin verran suuremmat, jos navetassa on avokourut ja pintaraapat.

”Rikkivety on vaarallisempaa kuin ammoniakki, mutta sen hajukynnys on todella matala. Mädän kananmunan haju varoittaa jo paljon ennen vaarallisia pitoisuuksia. Ammoniakin hajukynnys on paljon korkeampi ja se myös vaihtelee eri ihmisten välillä”, vertaa kehittämispäällikkö Jukka Mäittälä Työterveyslaitokselta.

Rikkivety ja hiilidioksidi eivät yleensä ole ongelma navettailmassa, sillä raskaina kaasuina ne pysyvät lannan pinnan tasolla.

Korkea rikkivetypitoisuus aiheuttaa päänsärkyä, pahoinvointia, huimausta ja tajunnan heikkenemistä. Suurina pitoisuuksina hajuaisti turtuu ja pahimmillaan seurauksena voi olla kuolema. Voimakas kerta-altistuminen tai toistuva raja-arvon ylittävä altistuminen voi aiheuttaa ärsytysastman.

Ammoniakin suuri määrä ilmassa aiheuttaa ylähengitysteiden ja silmien ärsytystä, yskää, hengenahdistusta sekä erittäin korkea pitoisuus pidempään jatkuessa keuhkoödeemaa. Ammoniakki voi rikkivedyn tavoin aiheuttaa myös ärsytysastman. Huomioitavaa on, että ihmiselle haitalliset kaasut ovat haitallisia myös eläimille.

Mäittälä kehottaa huomioimaan erityisesti tilanteet, joissa liete liikkuu voimakkaasti. Slalom-lannanpoisto nostaa ammoniakin määrää ilmassa, samoin lietteen sekoitus sisätiloissa tai takaisin kierrätys ulkosäiliöstä esimerkiksi nuorkarjan puolelle.

”Mittasimme pitoisuuksia navetassa slalom-pumpun pyöriessä ja se nostaa pitoisuuksia selvästi. Normaalitehoisella pumpulla pitoisuudet eivät lyhyellä altistuksella olleet vielä hälyttäviä, mutta voimakas pumppu nosti ammoniakkipitoisuudet jo lyhyessä ajassa vaarallisiksi.”

Mäittälä suosittaakin käyttämään slalomia silloin, kun paikalla ei ole ihmisiä. Kaasupitoisuudet voivat nousta haitallisiksi tai jopa vaarallisiksi myös separaattoria käytettäessä. Separaattori vaatii lämpimän tilan ja on huolehdittava tilan hyvästä tuuletuksesta työskenneltäessä separaattorin läheisyydessä.

”Hengityksensuojaimen käyttö lisää turvallisuutta myös kaasujen suhteen, kun valitsee suojaimeen ABEK-luokan kaasunsuodattimen”, hän muistuttaa.

Artikkeli perustuu Lypsykarjojen vaihtoehtoiset kuivitusratkaisut -hankkeen webinaariin separoidun kuivajakeen kuivikekäytön terveysvaikutuksista. Hanke on EU-osarahoitteinen Pohjois-Savon liiton kautta.

Kirjoittaja:

Eeva-Kaisa Pulkka

TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

eeva-kaisa.pulkka@savonia.fi