Terveydenhoitajaopiskelijat mittaavat verenpainetta.

Savonia-artikkeli Pro: Osaaminen näkyväksi ja vahvuudet käytäntöön – Työelämän muutokset haastavat osaamisen johtamista työterveyshuollossa

Savonia-artikkeli Pro on kokoelma monialaisen Savonian asiantuntemusta eri aiheista.

This work is licensed under CC BY-SA 4.0Creative Commons logoCreative Commons Attribution logoCreative Commons Share Alike logo

Työterveyshoitajat ovat tärkeässä roolissa kestävän työelämän kehittämisessä. Työterveyshuoltoon kohdistuu paljon odotuksia työikäisten työkyvyn tukemiseen liittyen, jolloin työterveyshoitajien ammatillista osaamista tulee jatkuvasti päivittää. (Evikoski & Vasse 2026.) Henkilöstön osaamisen kehittäminen on tärkeää, jotta organisaatio kykenee vastaamaan toimintaympäristön vaatimuksiin. Henkilöstön osaamisen kehittämisen myötä organisaation kykenee myös luomaan uusia liiketoiminnallisia mahdollisuuksia. Henkilöstön näkökulmasta osaamisen kehittäminen on myös työhyvinvointikysymys, osaamisen kehittämisen edistäessä työn hallintaa. (Jarenko & Otala 2025.)

Savonia-ammattikorkeakoulun YAMK-opinnäytetyössä kehitettiin osaamiskartoitusmalli työterveyshoitajien esihenkilöille osaamisen johtamisen tueksi. Tutkimustulosten perusteella organisaation osaamisen kartoittamisessa ilmeni puutteita, ja samalla tunnistettiin tarve huomioida työntekijöiden vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet nykyistä paremmin. Mallissa yhteinen tapa arvioida osaamista yhdistyy yksilöllisten kehittämistavoitteiden suunnitteluun. (Evikoski & Vasse 2026.)

Yhteinen käsitys työn vaatimuksista

Työyhteisössä voidaan käyttää yhteistä osaamiskartoitusta, vaikka työntekijöiden kehittämistarpeet eroavat toisistaan. Yksi tarvitsee ohjausta työvälineen käyttöön, toinen haluaa syventää osaamistaan asiakastyössä. Esihenkilö ja työntekijä sopivat yhdessä, mitä osaamista vahvistetaan ja miten.

Osaamiskartoitus tukee strategian toteutumista tunnistamalla ensin, millaista osaamista muuttuvat asiakastarpeet, digitalisaatio ja työelämän kehitys edellyttävät. Nykyistä osaamista verrataan osaamistarpeisiin. Ennen kartoitusta sovitaan myös, miten tuloksia käytetään ja mitä arvioitavilla osaamisilla tarkoitetaan. (Ristolainen & Teuri 2021; Badie & Rostomyan 2025.)

Evikosken ja Vassen (2026) kehittämässä mallissa osaamista tarkastellaan kuudella osaamisalueella. Arvioitavat osaamiset ja osaamistasot kuvattiin sanallisesti, jotta työntekijä voisi suhteuttaa arvionsa työn käytäntöihin. Yhteisen kartoituksen pohjalta kehittämistavoitteet sovitaan keskustellen kunkin työntekijän tehtävien, vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden sekä organisaation tarpeiden mukaan. (Evikoski & Vasse 2026.) Vahvuuksien hyödyntäminen työssä on tutkimuksissa ollut myönteisesti yhteydessä työn imuun ja työssä suoriutumiseen (Miglianico, Dubreuil, Miquelon, Bakker & Martin-Krumm 2020).

Keskustelu tarkentaa kuvaa osaamisesta

Työntekijän käsitys työn vaatimuksista ja riittävästä osaamisesta vaikuttaa hänen itsearvioonsa. Arvioiden merkitystä kannattaa siksi tarkentaa yhteisessä keskustelussa. (Ristolainen & Teuri 2021.) Kehitetyssä mallissa työntekijä täyttää kartoituksen ennen keskustelua. Esimerkiksi digitaalisen osaamisensa hyväksi arvioiva työterveyshoitaja voi käyttää järjestelmää sujuvasti ja silti tarvita ohjausta sen tuottaman tiedon analysointiin. Esihenkilö voi pyytää häntä kuvaamaan tilanteita, jotka sujuvat, ja tilanteita, joissa tukea tarvitaan. Näiden esimerkkien pohjalta voidaan sopia tarkemmin, mitä osaamista kehitetään. Keskustelussa kannattaa huomioida myös työn järjestelyt. Jos yhteistyötä hankaloittaa epäselvä vastuunjako, ratkaisua kannattaa etsiä yhteisistä toimintatavoista. (Evikoski & Vasse 2026.)

Kehittämistavoite tarvitsee aikaa ja tukea

Evikosken ja Vassen (2026) opinnäytetyön tuloksista nousi esille, ettei osaamisen kehittämiseen ollut riittävästi aikaa. Wenström (2025, 54) korostaa oppimista tukevien käytäntöjen ja resurssien merkitystä. Esihenkilöltä, kollegoilta ja organisaatiolta saatu tuki on yhteydessä koulutuksessa opitun hyödyntämiseen työssä (Hughes, Zajac, Woods & Salas 2020). Esihenkilön ja työntekijän kannattaa siksi sopia kehittämistavoitteen lisäksi siitä, milloin osaamista vahvistetaan ja keneltä voi pyytää tukea.

Oppiminen voi tarkoittaa esimerkiksi yhteistä harjoittelua kollegan kanssa tai vaativaan asiakastilanteeseen valmistautumista yhdessä. Kokenut työntekijä voi samalla kertoa kollegalle, mihin hänen toimintatapansa perustuvat. Kokemusten sanoittaminen ja niiden yhteinen tarkastelu auttavat tekemään hiljaista tietoa näkyväksi (Työterveyslaitos n.d.).

Opinnäytetyössä kehitetyssä mallissa valitaan kerrallaan yhdestä kolmeen kehittämiskohdetta. Tavoitteen lisäksi sovitaan, miten osaamista harjoitellaan ja millaista tukea työntekijä tarvitsee. Samalla päätetään, milloin edistymistä arvioidaan yhdessä. (Evikoski & Vasse 2026.)

Osaamiskartoitus positiivisen johtamisen välineenä

Osaamiskartoituksen hyöty ei rajoitu pelkästään yksittäisen työntekijän osaamistarpeiden tunnistamiseen, vaan se voi toimia myös positiivisen johtamisen interventiona. Positiivinen johtaminen on johtamistapa, jossa ajatuksena on, että työntekijöiden hyvinvointi on organisaation menestyksen ydin. Hyvinvointia pyritään parantamaan työn merkityksellisyyden sekä voimavarojen vahvistamisen avulla. (Wenström 2025, 50–55.) Parhaimmillaan osaamiskartoitusmalli ja siihen liittyvät osaamiskeskustelut tukevat esihenkilöä palautteen antamisessa sekä työntekijän vahvuuksien tunnistamisessa. Samalla esihenkilö saa tilaisuuden harjoitella palautteen antamista, kuuntelemista ja osaamisen sanoittamista. Keskustelut tarjoavat mahdollisuuden käydä rakentavaa vuoropuhelua osaamisesta, onnistumisista ja kehittymistarpeista, mikä vahvistaa työntekijän ammatillista kasvua ja työmotivaatiota. (Evikoski & Vasse 2026.)


Kirjoittajat

Reeta Evikoski, Henkilöstöjohtamisen kehittäjä (YAMK)-tutkinto-ohjelman opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Maarit Vasse, Henkilöstöjohtamisen kehittäjä (YAMK)-tutkinto-ohjelman opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Ilkka Virolainen, Lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, Master School

Artikkelin työstämisessä on hyödynnetty tekoälyä.


Lähteet

Badie, F. & Rostomyan, A. 2025. Competency Mapping as a Knowledge Driver in Modern Organisations. Knowledge, 5(3), 13. https://doi.org/10.3390/knowledge5030013. Viitattu 11.11.2026.

Evikoski, R. & Vasse, M. 2026. Työterveyshoitajien osaamisen johtaminen- Osaamiskartoitusmallin kehittäminen esihenkilötyön tueksi. YAMK-opinnäytetyö. Savonia-ammattikorkeakoulu.

Hughes, A. M., Zajac, S., Woods, A. L. & Salas, E. 2020. The Role of Work Environment in Training Sustainment: A Meta-Analysis. Human Factors, 62(1), 166–183. https://doi.org/10.1177/0018720819845988. Viitattu 12.11.2026.

Miglianico, M., Dubreuil, P., Miquelon, P., Bakker, A. B. & Martin-Krumm, C. 2020. Strength Use in the Workplace: A Literature Review. Journal of Happiness Studies, 21, 737–764. https://doi.org/10.1007/s10902-019-00095-w. Viitattu 12.11.2026.

Ristolainen, H. & Teuri, R. 2021. Osaamiskartoitus. Sotenavigaattori. https://sotenavigaattori.fi/osaamiskartoitus/. Viitattu 12.11.2026.

Työterveyslaitos n.d. Tiedon luomisen prosessimalli eli SECI-malli. https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/valmentava-johtaminen-iakkaiden-palveluissa/valmentavan-johtamisen-toimintamalleja-ja-tyokaluja/tiedon-luomisen-prosessimalli-eli-seci-malli. Viitattu 11.11.2026.

Wenström, S. 2025. Positiivinen johtaminen ja organisaatio oppimista edistämässä. Työn Tuuli 2/2025. https://www.henry.fi/media/ajankohtaista/tyon-tuuli/tyon-tuuli-2_2025.pdf. Viitattu 12.11.2026.