Sosiaali- ja terveysalalla opiskelee paljon kielellisesti ja kulttuurisesti moninaisia [(Culturally and Linquistically Diverse, (CALD)] hoitotyön opiskelijoita, jotka tulevat erilaisista taustoista sekä yksilöllisistä lähtökohdista. Hoitotyön opintoihin sisältyy suuri määrä harjoitteluita, mikä haastaa osaltaan myös työelämän valmiuksia ottaa vastaan kielellisesti ja kulttuurisesti moninaisia opiskelijoita. Kansainvälisten opiskelijoiden harjoittelupaikkojen saatavuuteen liittyy myös merkittäviä haasteita, jotka kytkeytyvät muun muassa ohjauskieleen, työyhteisöjen valmiuksiin ja ohjaushalukkuuteen (Arene, 2026).

Jokainen kielenoppijan kohdannut voi tukea suomen kielen kehittymisessä

Opiskelijan aloittaessa opinnot hänen kielitaitonsa on usein vielä alkeis- tai perustasolla, minkä vuoksi niin opetuksessa kuin harjoitteluissakin tarvitaan kielitietoista otetta. Moni opiskelija turhautuukin siihen, että englanti valikoituu usein yhteiseksi kieleksi keskusteluissa suomenkielisen puhekumppanin aloitteesta. Toisaalta on huomattu, että englanninkieliset materiaalit korkeakoulussa voivat osaltaan jopa rajoittaa tai ainakin haastaa oppimista – niin opiskeltavan sisällön kuin kielen suhteen. Tähän perusteluna on se, että uusia termejä opitaan ensin englanniksi, minkä jälkeen ne on opeteltava myös suomeksi. (Suni & Honko, 2024)

Aikuisen kielen oppiminen on sosiaalinen prosessi ja esimerkiksi työ- tai korkeakouluyhteisö on siinä oppijan kannalta merkittävässä asemassa (Komppa, 2023). Kuitenkin työpaikkojen kielikäytänteet ovat varsin vaihtelevia ja usein todetaan, ettei kielitietoiselle ohjauksessa koeta olevan aikaa varsinaisen työn ohella (Oikarainen, 2022; Louhelainen ym., 2025; Asunmaa ym., 2025). Kielen oppiminen on lähtökohtaisesti S2-oppijan vastuulla, mutta hyvillä käytänteillä ja tuen tarpeiden huomioimisella voidaan tehostaa erityisesti ammatillisen kielen oppimista. (Suni & Honko, 2024)

Kehittämistyötä tehdään tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa

Palvelumuotoilussa kehittämisen lähtökohtana on käyttäjien tarpeiden ja toimintaympäristön ymmärtäminen sekä ratkaisujen yhteiskehittäminen ja testaaminen. ProHarkka Itä-Suomi-hankkeessa palvelumuotoilullinen lähestymistapa mahdollistaa harjoitteluprosessin tarkastelun opiskelijan, työyhteisön ja korkeakoulun näkökulmista sekä valmennusten ja ohjauksen välineiden kehittämisen tunnistettujen tarpeiden perusteella. (Leppänen ym., 2017)

ProHarkka Itä-Suomi-hankkeessa työelämän osaamistarpeita ja lähtötasoa on kartoitettu laajalti erilaisin keinoin. Pilottiyksiköiksi valikoituneissa yksiköissä hyödynnettiin kartoitushaastattelussa palvelumuotoilun periaatetta, jossa tarkasteltiin harjoittelun ohjauksessa koettuja haasteita ja syvennettiin ymmärrystä opiskelijan osaamisen sekä kielitaidon merkityksestä. Palvelumuotoiluun on toisaalta tuotu laajaa kattavuutta huomioimalla myös yhteistyöalueiden (YTA) tarpeet ja lisäksi on käyty vastavuoroista keskustelua organisaation eri tasoilla toimivan asiantuntijahenkilöstön kanssa. Savonia-ammattikorkeakoulun vetämä YTA-suunnitteluryhmä on kokoontunut yhteisten teemojen äärelle ja jatkaa työtään hankkeen edetessä. Lisäksi käynnissä on myös kysely, joka kattaa koko YTA-alueen henkilöstön.

Tarve kieli- ja kulttuuritietoiselle valmennukselle työyhteisöissä on suuri

Hankkeessa kerätyn haastatteluaineiston perusteella voidaan todeta yksimielisesti, että työyhteisöillä on tarve kieli- ja kulttuuritietoiselle valmennukselle, mutta resursseja on rajallisesti. Seitsemässä eri yksikössä toteutetuissa haastatteluissa korostuu erityisesti erilaisten konkreettisten tukivälineiden tarve ja korkeakoulun tuki haasteellisissa ohjauksissa. Tukea kaivattiin nykyistä enemmän lähitapaamisina. Tehyn hiljattain tekemässä kyselyssä myös hoitotyön esihenkilöt nostivat opettajien jalkautuvan tuen tärkeäksi asiaksi ohjauksen onnistumisen kannalta. Kielitaito nousi tärkeimmäksi harjoittelun onnistumista ennakoivaksi tekijäksi kyselyssä. (Mäkinen, 2026) Hankkeessa kerätyssä aineistossa korostuu koko työyhteisön tarve kieli- ja kulttuuritietoisen ohjausosaamisen kehittämiselle, sillä ohjausvastuun koetaan kasaantuvan yksittäisille henkilöille. Toisaalta hieman yllättävänä tuloksena todettiin, ettei kulttuurisia tekijöitä tai niiden vaikutusta ohjaukseen aina tunnistettu.

Suurimmaksi haasteeksi koettiin opiskelijan kielitaidon tunnistaminen ja kliinisen osaamisen arviointi, minkä koettiin joskus vaikeuttavan harjoittelun etenemistä. Havainto on yhdenmukainen aiemman tutkimuksen kanssa, jossa opiskelijan lähtötason tunnistamista, ennakoivaa kielitaidon arviointia ja harjoittelun aikaista tukea on pidetty keskeisinä onnistuneen harjoittelun edellytyksinä (Asunmaa ym., 2025; Louhelainen ym., 2025). Edellä mainittuun yhtenä ratkaisuna kehitettyä kielisopimusta ei tunnettu työelämässä tai se tunnistettiin korkeintaan käsitteenä eikä sitä oltu konkreettisesti koskaan käytetty osana harjoittelun ohjausta.

Työyhteisöt toivovat konkreettista ohjausmateriaalia ja valmennuksia

Edellä kootun tiedon perusteella ProHarkka Itä-Suomi-hankkeessa on tunnistettu teemoja, joihin valmennusta erityisesti tarvitaan. Teemoihin sisältyy myös kokonaisvaltaisesti tukea sekä käytännön vinkkejä kliinisen osaamisen arviointiin. Tärkeimmät teemat ovat:

• monikulttuurisuus ja kulttuuritietoisuus,
• selkeä kieli ja selkokieli,
• kielen oppiminen työyhteisössä ja
• monikielisyys ohjauksessa.

Hankkeessa on kehitetty minivalmennuksia, joilla lähestytään koko työyhteisöä. Ne tarjoavat nopeaa apua työyhteisöille ja samalla auttavat palvelumuotoilemaan tulevia valmennuksia. Konkreettisia ohjauksen välineitä kuten harjoittelun ohjauksen tarkistuslista on jo kehitetty ja niitä testataan käytännössä. ”Hoitotyön arki on monesti tosi kiireistä eikä välttämättä ole aikaa mennä sinne koneen ääreen etsimään materiaalia vaan siihen ohjaukseen kaivataan ihan konkreettista, käden ulottuvilla olevaa materiaalia. Toisaalta myös tutkimuksissa on osoitettu, että ohjaajan valmistautuminen ennen opiskelijan harjoitteluun tuloa voi edistää harjoittelun onnistumista kokonaisuudessaan ja sen takia on alettu kokoamaan perehdytyskansioita osastoille juuri tähän kieli- ja kulttuuritietoiseen ohjaukseen”, kuvaa projektipäällikkö Merja Savolainen.

Minivalmennuksista saadun palautteen ja kehittämisehdotusten avulla muotoillaan myös laajempia valmennuskokonaisuuksia. ProOhjaaja- ja Kielisparraaja-osaamismerkkeihin sisältyy esimerkiksi oman työyksikön kehittämiseen liittyvä tehtävä kuten sana- tai fraasilistojen koostaminen tai vaikkapa kuvasanakirjan kokoaminen. Palvelumuotoilu jatkuu läpi hankkeen ja teemoihin pyritään saamaan mahdollisimman laaja katsaus niin korkeakoulun, opiskelijan kuin työelämän näkökulmasta.

Minivalmennukset on jo aloitettu useilla osastoilla ja niitä jatketaan läpi hankkeen. Osastonhoitaja Kristiina Korhonen Pohjois-Savon hyvinvointialueelta kuvaa osastolla järjestettyä valmennusta ja työpajaa seuraavasti: ”ProHarkka tuo osastolle monipuolista tukea opiskelijaohjaukseen. Se vahvistaa ohjaajien ohjausosaamista ja kehittää ohjaustaitoja käytännön työn kautta. Lisäksi henkilöstö saa käyttöönsä ohjaustukea sekä ajankohtaista ohjausmateriaalia, mikä helpottaa ja yhtenäistää opiskelijoiden perehdytystä ja ohjausta. ProHarkan kautta saadaan myös arvokasta monikulttuurisuustietoa, joka lisää valmiuksia kohdata eri taustoista tulevia opiskelijoita ja työntekijöitä sekä vahvistaa työyhteisön kulttuurista osaamista.”

Opintojen ensimmäisissä harjoitteluissa tarvitaan usein kaksikielistä ohjausta, mutta tarve englannin käytölle vähenee sekä kielitaidon että kliinisen osaamisen karttuessa. Hankkeen hoitotyön ja suomen kielen asiantuntijat jalkautuvat erityisesti harjoitteluiden aikana työpaikoille tarjoamaan tukea ohjaajille monikulttuuriseen ja –kieliseen harjoitteluun. On tärkeää saavuttaa yhteisymmärrys siitä, että opiskelijan kielitaito kehittyy läpi opintojen ja vielä valmistumisen jälkeenkin. Riittävä tuki kielen oppimiseen korkeakoululta ja työelämältä sekä opiskelijan oma motivaatio ovat onnistuneen kielen oppimispolun ytimessä.

Tekoälyä (Microsoft, 2026) käytettiin kuvion 1 tuottamiseen tässä artikkelissa. ProHarkka Itä-Suomi hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto (ESR+).

---

Kirjoittajat

Merja Savolainen, projektipäällikkö, Savonia-ammattikorkeakoulu

Katri Huuskola, hoitotyön lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Kukka-Maaria Raatikainen, suomen kielen ja viestinnän lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Kaja Rahkema, suomen kielen lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Artikkelin työstämisessä on hyödynnetty tekoälyä.

---

Lähteet

Asunmaa, M., Voltti, T., & Valkama, K. (2025). Harjoittelunohjaajien näkemyksiä CALD‑sairaanhoitajaopiskelijoiden ammattitaitoa edistävän harjoittelun onnistumista edistävistä tekijöistä: Laadullinen tutkimus. Focus Localis, 53(3). https://journal.fi/focuslocalis/article/view/155149

Komppa, J. (2023). Kielitietoiseksi työyhteisöksi: tiedostamista, oppimisen mahdollisuuksia ja resursseja. Työelämän tutkimus, 21(3), 475–493. https://doi.org/10.37455/tt.129334

Leppänen, A., Ripatti, H., & Jäppinen, T. (2017). Kokeilijan starttipaketti. Suomen Kuntaliitto. https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2017/1867-kokeilijan-starttipaketti

Louhelainen, M., Hämäläinen, S., Nurkka, N., & Laapio-Rapi, E. (2025). Hoitotyöntekijöiden näkemyksiä ei suomea äidinkielenään puhuvien terveysalan opiskelijoiden harjoitteluohjauksesta. Hoitotiede, 37(2), 157–169.

Microsoft. (2026). Microsoft Copilot [Generatiivinen tekoäly].

Mäkinen, T. (2026). Esihenkilöt: Riittävällä kielitaidolla on iso merkitys harjoittelun onnistumiseen. Tehy-lehti. https://www.tehylehti.fi/fi/uutinen/esihenkilot-riittavalla-kielitaidolla-iso-merkitys-harjoittelun-onnistumiseen

Suni, M., & Honko, M. (2024). Aikuisena maahan muuttaneet suomen kielen oppijoina. Työ- ja elinkeinoministeriö. Policy brief / Kotoutumisen osaamiskeskus, 2/2024. https://kotoutuminen.fi/documents/56901608/76169779/Policy-Brief-2-2024.pdf