Pelit ovat monelle suomalaiselle tärkeä osa arkea, sosiaalista elämää ja identiteettiä. Vuoden 2024 Pelaajabarometrin mukaan 82 % 10–75 vuotiaista pelaa digitaalisia pelejä ainakin joskus, 64 % vastanneista kertoo pelaavansa aktiivisesti (Kinnunen, Prykäri & Mäyrä 2024). Pelit voivat toimia hyvin monissa tilanteissa yhteisen tekemisen ja ryhmäytymisen työkaluna. Yksi toimiva menetelmä yhteisen keskustelun, ymmärryksen ja näkemysten avaamiseen on pelitarina.

Mikä on pelitarina?

Pelitarina on tiivistetysti jokaisen oma henkilökohtainen läpileikkaus peleistä, jotka elämän varrella ovat olleet jollain tavalla merkityksellisiä. Alun perin menetelmä on kehitetty sosiaalityön menetelmäksi, mutta sitä on hyödynnetty monipuolisesti esimerkiksi perhetyön ja ryhmätyöskentelyn välineenä.

Käytännössä pelitarina on itse tehty elämänjana, esimerkiksi paperille piirretty yksinkertainen viiva – johon kirjoitetaan elämän varrella merkitykselliseksi koettuja pelejä. Pelitarinan voi halutessaan luoda myös digitaalisesti blogitekstin muotoon, tai täydentää omaa pelitarinaa videoiden, kuvien tai piirrosten avulla. Pelitarinan saa siis tehdä haluamallaan tavalla ja tuoda näinkin esiin itsestään jotain.

Miksi pelitarinaa käytetään?

Pelitarinaa käytetään, koska se toimii hyvin keskustelunavaajana ja ryhmähengen muodostamisessa. Pelitarina ohjaa pohtimaan, miksi jokin tietty peli on ollut itselle merkityksellinen. Menetelmän käyttö tukee osallisuuden ja yhteisöllisyyden rakentumista, kun osallistujat saavat kertoa oman pelitarinansa haluamallaan tavalla. Tarinoiden jakaminen tuo esiin yhteisiä kokemuksia ja rakentaa luottamusta. Pelien kautta voidaan myös käsitellä muistoja ja elämänvaiheita, sekä niihin liittyviä voimavaroja, taitoja sekä huolia turvallisesti.

Pelitarina GameON-hankkeessa

GameON-hankkeessa pelitarinaa käytetään osana pienryhmätoimintaa (alle 10 henkilön ryhmiä). Uuden ryhmän ensimmäisillä kerroilla tutustumme toisiimme pelitarinoiden kautta. Pelitarinoiden työstämiseen ja esittelyyn osallistuvat niin ohjaajat kuin osallistujat. Ryhmästä ja osallistujista riippuen aikaa käytetään sen verran mitä on tarvittu, eli lähtökohtaisesti pelitarinan työstämiselle ei anneta aikarajaa. Useimmiten pelitarinat ovat olleet valmiit alle puolessa tunnissa. Yleensä pelitarina on ollut yksinkertainen aikajana paperilla, johon on listattu itselle merkityksellisiä pelejä elämän eri vaiheista. Toisinaan vastaan on tullut myös hyvin taiteellisia piirroksia ja visuaalisia esityksiä, tai pelien esittelyitä videoiden kautta.

Seuraavassa vaiheessa jokainen osallistuja saa kertoa omalla tavallaan, kuinka pelitarina on rakentunut omassa elämässä. Osa osallistujista kertonut hyvin syvällisestikin, kuinka pelit ovat vaikuttaneet elämään. On voinut olla vaikeita jaksoja elämässä, jolloin pelit ja peliyhteisöt ovat tukeneet arjessa jaksamista. On jaettu hyviä ja huonoja muistoja elämän varrelta, niin nostalgisia lapsuusmuistoja kuin vaikeampia hetkiä menneisyydestä. Toistuvana piirteenä pelitarinoissa on usein ollut se, miten eri pelien kautta on tutustuttu uusiin ihmisiin ja luotu ystävyyssuhteita. Monesti omien pelitarinoiden työstö jatkuu esittelykierroksen aikana, kun muiden pelitarinoissa esiintyy itselle tärkeitä pelejä, jotka ovat jo päässeet unohtumaan.

Pelitarinoiden läpikäymisestä on ollut hyötyä sekä osallistujille että työntekijöille. Pelitarinat ovat auttaneet tutustumaan uuteen ryhmään ja luomaan turvallista tilaa, jossa voi jakaa itselle merkityksellisiä asioita muiden kanssa. Tärkeää on luoda kokemus, että jokaisen tarina on arvokas. Pelitarinan aikana esiin tulleita asioita on voitu käydä tarkemmin läpi yksilökeskusteluissa ja esimerkiksi urasuunnittelun tukena. Pelitarinat ovat auttaneet tutustumaan uusiin ihmisiin, keskustelemaan peleihin liittyvistä muistoista ja elämän eri vaiheista, sekä tunnistamaan niihin liittyviä voimavaroja ja taitoja.

Tämä kirjoitus on osa Pelikasvattajien verkoston viestintäkampanjaa kansallisen pelikulttuuristrategian edistämiseksi Suomessa. Kampanjan tavoitteena on lisätä ymmärrystä pelikulttuurin arvosta sekä saada aikaan poliittinen tahtotila kansallisen pelikulttuuristrategian toteuttamiseksi.

---

Kirjoittajat:

Kimmo Pakarinen – TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu, GameON-hanke

Samuel Piiroinen – Asiantuntija, Humanistinen ammattikorkeakoulu, GameON-hanke

Kuvat: Mikko Vidgren – TKI-palvelusuunnittelija, Savonia-ammattikorkeakoulu, GameON-hanke

---

Lähteet:

Kinnunen, J., Prykäri, S. & Mäyrä, F. (2024). Pelaajabarometri 2024. Seurapelaamisen vastaisku Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/162303