Eläinten hyvinvointi on keskeinen osa kestävää ruoantuotantoa. Ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta puhutaan yhä enemmän, ja jopa nautoja koulutetaan käsittelyn helpottamiseksi. Hyvinvoiva eläin on terve ja tuottava, mutta myös käyttäytyy lajilleen tyypillisesti ja kykenee sopeutumaan uusiin tilanteisiin.

Nämä näkökulmat eivät perustu pelkkiin oletuksiin, vaan laajaan nykytutkimukseen eläinten käyttäytymisestä, tunnekokemuksista ja lajityypillisistä tarpeista. Esimerkiksi Eläinten hyvinvointikeskus (EHK) ja Luonnonvarakeskus (Luke) korostavat, että hyvinvointi koostuu sekä fyysisestä terveydestä että mahdollisuudesta toteuttaa luontaista käyttäytymistä. Lisäksi tiedetään, että positiiviset tunnetilat ovat yhtä tärkeitä hyvinvoinnin osalta, kuin kärsimyksen puuttuminen. Hyvinvointi syntyy tilatasolla olosuhteista ja hoitokäytännöistä, ruokaketjun tasolla läpinäkyvyydestä ja politiikkatasolla riittävän nopeista uudistuksista.

Safkan jäljillä -hankkeen tavoitteena on tuoda keskusteluun lisää ymmärrystä tilavierailujen, agrologiopiskelijoiden pitämien oppituntien sekä ajantasaisten oppimateriaalien kautta. Syksyllä 2025 yhteistyössä Savonian agrologiopiskelijoiden kanssa toteutettujen ensimmäisten oppituntien perusteella voidaan todeta, että maatalous ja ruokaketju aiheina kiinnostavat peruskoulun oppilaita ja erityisesti eläinten hyvinvointi nousee toivottuna teemana esiin.

Mitä hyvinvointi tarkoittaa?

Eläimen hyvinvointi tarkoittaa yksilön kokemusta omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilastaan, joka voi vaihdella hyvästä huonoon (Eläinten hyvinvointikeskus n.d.). Sen peruspilarit ovat viisi vapautta: vapaus nälästä ja janosta, epämukavuudesta, kivusta ja sairauksista, pelosta sekä mahdollisuus normaaliin käyttäytymiseen (Farm Animal Welfare Council 2009). Lisäksi hallinnan tunne, positiiviset kokemukset sekä mahdollisuus kokea onnistumisia ovat eläimille tärkeitä (Rault ym. 2025).

Kaikilla eläimillä on lajityypillisiä käyttäytymistarpeita, joiden toteuttamiseen niillä on voimakas motivaatio. Jos käyttäytyminen estyy, seurauksena on turhautuminen ja stressi. (Eläinten hyvinvointikeskus n.d.) Esimerkiksi kana haluaa nokkia ja kuopsuttaa maata, lehmä ja lammas viihtyvät laumassa, sika nauttii tutkimisesta ja vuohet pitävät kiipeilystä.

Eläimen käyttäytymisestä voidaan päätellä paljon sen hyvinvoinnin tilasta, sillä se kertoo, kuinka yksilö on sopeutunut ympäristöönsä. Käyttäytymisen onkin todettu olevan herkempi ja käyttökelpoisempi mittari hyvinvoinnille kuin terveys tai tuotos. Esimerkiksi naudan lepokäyttäytyminen voi paljastaa, onko makuualusta mieluisa ja saako eläin riittävästi lepoa. Welfare Quality® -protokollan avulla voidaan arvioida nautojen, sikojen ja siipikarjan kokonaisvaltaista hyvinvointia laajan mittariston avulla. Mittaukset paljastavat eläinten todellisen hyvinvoinnin, jota tarkastellaan resursseista ja eläinten käyttäytymisestä. (FinWelfare n.d.)

Lakimuutos ja kastraatiokäytännön puhututtavat

Suomessa eläinten hyvinvointilaki (693/2023) astui voimaan 1.1.2024. Laki edellyttää eläimille jatkuvaa juomavettä, kivunlievitystä kipua aiheuttavissa toimenpiteissä sekä mahdollisuutta toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeita. Sikojen kohdalla kielletään emakoiden pitkäaikainen pito tiineytys- ja porsimishäkeissä, ja niille on tarjottava virikkeitä ja riittävästi tilaa.

Laki toi mukanaan merkittäviä muutoksia porsaiden kastraatiokäytäntöihin. Heti lain voimaantulosta alkaen tulehduskipulääkitys on ollut pakollinen kastraation yhteydessä, ja vuodesta 2027 lähtien toimenpiteeseen on lisättävä myös paikallispuudutus. Alkuperäisen lain mukaan kirurginen kastraatio olisi kielletty kokonaan vuonna 2035, mutta hallitus ilmoitti alkuvuodesta 2025 avaavansa lainkohdan kiellon kumoamiseksi sika-alan kilpailukyvyn turvaamiseksi. (Kauppinen 2025.)

Tämä herättää vastustusta, sillä kastraatio aiheuttaa porsaille kipua ja stressiä. Kyselyn mukaan suurin osa suomalaisista toivoo toimenpiteen lopettamista (Kauppinen 2022). Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta (2021) on todennut, että porsaiden kirurgisessa kastraatiossa on kyse hyvinvointiongelmasta. Eläinten hyvinvointijärjestöt ovat laatineet vetoomuksia kiellon kumoamista vastaan, ja näillä näkymin esitys etenee eduskunnan käsittelyyn keväällä 2026.

Yhteiskunnallinen keskustelu ja kuluttajan rooli

Eläinten hyvinvoinnista keskusteleminen ei ole koskaan yksinkertaista. Aiheeseen liittyy yhtä aikaa tiedettä, etiikkaa, lainsäädäntöä, perinteitä, taloutta ja politiikkaa – ja näistä jokainen painottuu eri ihmisillä eri tavoin. Juuri siksi aiheesta on helppo ajautua poteroihin, joissa oma näkökulma tuntuu ainoalta oikealta.

Maatalousalaa vähemmän tuntevia saattaa mietityttää, miksi tuottajille maksetaan erilaisia tukia. Suomessa ruoantuotanto on kallista haastavien viljelyolosuhteiden vuoksi, ja tukien tarkoitus on turvata kotimainen tuotanto sekä kohtuuhintaiset elintarvikkeet kuluttajille. Lisäksi tukien avulla voidaan parantaa eläinten hyvinvointia. (Ruokavirasto 2025.) Eläinten hyvinvointikorvaus maksetaan tiloille, jotka tekevät ylimääräisiä toimenpiteitä hyvinvoinnin edistämiseksi. Esimerkkejä toimenpiteistä ovat sikojen vapaaporsitus, lampaiden hyvinvointisuunnitelma sekä nautojen ulkoilu ja laidunnus. (Ruokavirasto 2024.)

Kuluttaja voi omilla valinnoillaan ja ostokäyttäytymisellään vaikuttaa siihen, millaista maataloutta haluaa tukea. Eläinten hyvinvointi riippuu pitkälti arvoista, joita kuluttajat ja yhteiskunta asettavat etusijalle. Siksi kuluttajien valinnoilla ja arvostuksella on tärkeä rooli: kun tuottajien panostus hyvinvointiin lisää kysyntää ja tuotteet menevät kaupaksi, se kannustaa tilallisia kehittämään eläinten oloja entisestään parempaan suuntaan.

Tutustumalla tuotteiden alkuperään ja etsimällä tietoa eläinten hyvinvointiin liittyvistä merkinnöistä ja sertifikaateista jokainen voi valita tuotteita, jotka tukevat eläinten hyvinvointia. Myös nuorilla on kasvava rooli tulevina kuluttajina: jo peruskoulussa omaksutut tiedot ja kokonaisuuksien ymmärrys vaikuttavat siihen, millaista ruoantuotantoa he haluavat aikuisina tukea. Siksi on tärkeää, että nuoret oppivat jo varhain tunnistamaan erilaiset tuotantotavat ja eläinten hyvinvointiin liittyvät merkinnät.

Miksi ajantasaisuus oppimateriaaleissa on tärkeää?

Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta (2011) on jo pitkään korostanut, että eläinten hyvinvointiin liittyvää opetusta tulee vahvistaa kaikilla koulutusasteilla. Opetuksen tulee olla tutkimustietoon perustuvaa, objektiivista ja monipuolista, ja kouluille on tarjottava ajantasaista, luotettavaa oppimateriaalia. Tämä tukee nuorten kykyä ymmärtää eläinten tarpeita, arvioida tuotantotapoja ja pohtia eettisiä kysymyksiä.

Safkan jäljillä -hankkeen oppimateriaalien suunnittelussa onkin ollut keskeistä, että nuorille (4.–9.-luokkalaisille) eläinten hyvinvointia tuodaan esiin eri näkökulmista, eikä yksittäistä yhtä oikeaa vastausta aina ole. Tavoitteena on lisätä tietoa, mutta myös vahvistaa kykyä kuunnella ja ymmärtää erilaisia näkemyksiä. Siksi materiaaleissa esitellään paitsi eläinten tarpeita ja hyvinvoinnin mittareita, myös se, miksi hyvinvoinnista on ylipäätään vaikea keskustella: ihmisillä on erilaisia arvoja, taustaoletuksia ja kokemuksia.

Kun nuori ymmärtää, miksi joku toinen korostaa lajityypillistä käyttäytymistä ja toinen taloudellisia realiteetteja, keskustelusta tulee rakentavampaa. Avoin ja kunnioittava vuoropuhelu on välttämätöntä koko yhteiskunnassa, jotta eläinten hyvinvoinnista voidaan keskustella rehellisesti, toisia kunnioittaen ja kestävää ruokajärjestelmää edistäen.

Lue lisää Safkan jäljillä hankkeesta: https://safkanjaljilla.savonia.fi/. Hanketta rahoittaa Maa- ja metsätalousministeriö Ruokaviraston kautta.

---

Kirjoittajat:

Sini Sarén, TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Janina Sivonen, projektiasiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Tekstin luonnostelussa on hyödynnetty tekoälyä.

---