Savonian yli kymmenen vuoden ajan kehittämä satelliittikoulutusmalli tarjoaa käytännöllisen vastauksen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visioon 2040. Mallissa koulutuksen laatu ja korkeakoulun profiloitunut osaaminen yhdistyvät alueelliseen saavutettavuuteen, työelämälähtöisyyteen ja resurssien tehokkaaseen käyttöön. Seuraavassa vaiheessa satelliittikoulutuksesta voidaan rakentaa tutkintokoulutuksen, jatkuvan oppimisen ja TKI-toiminnan yhteinen valtakunnallinen toimintamalli.

Suomen korkeakoulutuksen keskeinen haaste on samanaikaisesti nostaa koulutustasoa, varmistaa osaavan työvoiman saatavuus eri alueilla ja käyttää rajalliset koulutusresurssit aikaisempaa tarkoituksenmukaisemmin. Kesäkuussa 2026 julkaistu korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2040 asettaa tavoitteeksi, että nuorten korkeakoulutettujen aikuisten osuus nousee 60 prosenttiin. Samalla korkeakoulujärjestelmää halutaan uudistaa rohkeasti nykyisten vahvuuksien pohjalta sekä vahvistaa koulutuksen laatua, vaikuttavuutta ja vastuullista kansainvälistymistä.

Savonian satelliittikoulutusmalli osoittaa, että näihin tavoitteisiin voidaan vastata myös ilman pysyvän koulutusorganisaation tai uuden kampuksen rakentamista jokaiselle paikkakunnalle. Perusajatus on yksinkertainen: kaikkien korkeakoulujen ei tarvitse tuottaa kaikkea kaikkialla. Korkeakoulu voi sen sijaan viedä vahvimman, profiloituneen osaamisensa alueille, joilla sille on tunnistettu selvä tarve.

Savonian mallissa koulutuksen pedagoginen ydin, sisällöt ja laadunvarmistus tuotetaan keskitetysti. Työelämässä tapahtuva oppiminen, harjoittelu ja alueellinen ohjaus toteutetaan yhteistyössä kohdemaakunnan organisaatioiden kanssa. Näin satelliittikoulutus yhdistää korkeakoulun pedagogisen ja alakohtaisen osaamisen alueen työelämän toimintaympäristöihin.

Yli 60 toteutusta ja yli 800 opiskelijaa

Savonian satelliittikoulutusten historia ulottuu vuoteen 2014. Vuosina 2014–2026 Savonia on toteuttanut yli 60 satelliittikoulutusta, joissa on opiskellut yhteensä yli 800 opiskelijaa. Toteutuksia on järjestetty muun muassa bioanalyytikon, röntgenhoitajan, suuhygienistin, terveydenhoitajan, kätilön, fysioterapeutin, sairaanhoitajan, sosionomin, tradenomin ja agrologin koulutuksissa.

Toiminta on ulottunut laajasti eri puolille Suomea. Kumppaneina ovat olleet esimerkiksi hyvinvointialueet, diagnostisia palveluja tuottavat organisaatiot, toiset korkeakoulut, toisen asteen oppilaitokset ja paikalliset työelämätoimijat. Vuosien 2026 ja 2027 toteutuksissa näkyy myös mallin kyky kohdentaa koulutusta pienille, tarkasti rajatuille opiskelijaryhmille useiden paikkakuntien ja organisaatioiden yhteisen tarpeen perusteella.

Satelliittikoulutus ei siten ole Savonialle yksittäinen kokeilu, vaan yli vuosikymmenen aikana rakentunut toimintamalli. Sen keskeinen vahvuus on kyky yhdistää valtakunnallinen koulutusvastuu ja alueelliset osaamistarpeet ilman tarpeettomia rinnakkaisia rakenteita.

Koulutuksen saavutettavuus paranee

Visio 2040 lähtee siitä, että korkeakoulutus kuuluu kaikille ja sen tulee olla saavutettavaa taustasta ja lähtökohdista riippumatta. Koulutuspaikkoja on lisättävä ja tarjontaa suunnattava aloille, jotka vastaavat nuorten koulutuskysyntään, työmarkkinoiden tarpeisiin ja yhteiskunnan uudistumiseen. Lisäksi korkeakoulutettujen aikuisten osuus halutaan nostaa 60 prosenttiin.

Satelliittimalli laajentaa saavutettavuuden käsitettä. Saavutettavuus ei tarkoita vain mahdollisuutta osallistua verkko-opetukseen, vaan myös mahdollisuutta opiskella tutkintoon johtavassa koulutuksessa omalla alueella ja kiinnittyä samalla paikalliseen työelämään. Tämä on merkittävää erityisesti paikkakunnilla, joilla oman pysyvän koulutuksen käynnistäminen ei olisi opiskelijamäärien tai kustannusten vuoksi perusteltua.

Mallilla voidaan tavoittaa myös henkilöitä, joille muuttaminen korkeakoulupaikkakunnalle olisi vaikeaa esimerkiksi perhetilanteen, työn tai muun elämäntilanteen vuoksi. Alueellinen saavutettavuus voi samalla tukea opiskelijoiden rekrytoitumista ja jäämistä niille alueille, joilla osaajatarve on suurin. Tätä vaikutusta on tulevaisuudessa tärkeää seurata järjestelmällisesti opiskelijavalinnoista valmistumiseen ja alueelle työllistymiseen saakka.

Profiloituminen korvaa tarpeetonta päällekkäisyyttä

Visio 2040 korostaa korkeakoulujen erikoistumista, yhteistyötä ja työnjaon syventämistä. Tavoitteena on purkaa päällekkäisiä tehtäviä ja rakentaa laadukas, kansainvälisesti kilpailukykyinen ja taloudellisesti kestävä korkeakoulujärjestelmä. Vision mukaan korkeakoulujärjestelmän uudistamisen tulee tapahtua nykyisten vahvuuksien pohjalta, samalla kun monimuotoisuus säilytetään.

Satelliittimalli toteuttaa tätä ajatusta hyvin konkreettisesti. Sen sijaan, että jokaiselle alueelle perustettaisiin saman alan pysyvä koulutusrakenne, koulutus voidaan tuottaa sen korkeakoulun vahvuusalueelta, jolla on valmiit sisällöt, opettajaosaaminen, pedagogiset ratkaisut ja laadunvarmistus. Kohdealue tuo kokonaisuuteen työelämäympäristöt, harjoittelupaikat, alueellisen ohjauksen sekä tiedon paikallisesta osaajatarpeesta.

Näin profiloituminen ei merkitse koulutustarjonnan alueellista kaventumista. Päinvastoin se voi tehdä erikoistuneesta korkeakouluosaamisesta valtakunnallisesti saavutettavaa. Satelliittimalli muuttaa korkeakoulujen työnjaon käytännön yhteistyöksi: osaaminen keskittyy, mutta sen vaikutus leviää.

Malli reagoi nopeasti työelämän tarpeisiin

Korkeakoulutuksen visiossa todetaan, että koulutustarjonnan tulee vastata tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Korkeakoulujen odotetaan myös rakentavan työelämän kanssa jatkuvan oppimisen tarjontaa, joka vastaa joustavasti yhteiskunnan ja elinkeinoelämän nopeasti muuttuviin tarpeisiin.

Satelliittitoteutusten lähtökohtana on tunnistettu osaajatarve. Tämä erottaa mallin perinteisestä ajattelusta, jossa koulutuksen tarjonta määräytyy ensisijaisesti korkeakoulun fyysisen sijainnin ja vakiintuneiden aloituspaikkojen perusteella. Satelliittimallissa koulutus voidaan käynnistää määräajaksi, kohdentaa tietylle alueelle ja rakentaa yhdessä työnantajien kanssa.

Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei nopea reagointi johda koulutuksen laadun tai opiskelukokemuksen eriytymiseen. Vision mukaan koulutustason nostoa ei saa toteuttaa laadun kustannuksella. Se korostaa opiskelijoiden opintoihin kiinnittymistä, hyvinvointia, ohjausta sekä perusteltua tasapainoa lähi- ja etäopiskelun välillä.

Satelliitista alueelliseksi osaamiskumppanuudeksi

Käännettäessä katseet vuoteen 2040 ei satelliittimallia kannata nähdä vain tutkintokoulutuksen hajautettuna toteutustapana. Sen ympärille olisi mahdollista rakentaa laajempi alueellinen osaamiskumppanuus, jossa yhdistyvät tutkintokoulutus, jatkuva oppiminen sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta.

Laajentaminen voisi edetä viidessä suunnassa.

1. Yksittäisistä toteutuksista monialaisiin osaamiskokonaisuuksiin

Nykyisiä alakohtaisia satelliitteja voitaisiin laajentaa monialaisiksi kokonaisuuksiksi. Esimerkiksi hyvinvointialueen kanssa rakennettava satelliitti voisi yhdistää terveysalan tutkintokoulutuksen, esihenkilöosaamisen, digitaalisten palvelujen kehittämisen, tekoälyn hyödyntämisen ja henkilöstön jatkuvan oppimisen.

Vastaavasti teollisuuteen kohdennettu kokonaisuus voisi yhdistää esimerkiksi insinöörikoulutuksen, energiaosaamisen, tuotantotalouden, kyberturvallisuuden ja vastuullisen liiketoiminnan. Tällöin satelliitti vastaisi yksittäistä ammattiryhmää laajempaan alueelliseen rakennemuutokseen.

2. Tutkintokoulutuksesta jatkuvan oppimisen malliksi

Visio 2040 painottaa tutkintoa pienempien osaamiskokonaisuuksien merkitystä. Satelliittiin voitaisiin liittää avoimen ammattikorkeakoulun opintoja, väyläopintoja, erikoistumiskoulutuksia sekä työn ohessa suoritettavia lyhyitä osaamiskokonaisuuksia. Näistä muodostuisi alueellinen osaamispolku, jossa opiskelija voisi edetä yksittäisestä opintojaksosta laajempaan osaamiskokonaisuuteen ja edelleen tutkintoon.

Näin satelliitti palvelisi yhtä aikaa nuoria, alanvaihtajia ja jo työssä olevia ammattilaisia. Se parantaisi myös koulutusinvestoinnin vaikuttavuutta, koska sama pedagoginen sisältö ja kumppaniverkosto palvelisivat useita opiskelijaryhmiä.

3. Koulutuksesta TKI-toimintaan

Satelliittikoulutuksen ympärille voidaan rakentaa alueellisia kehittämis- ja innovaatioympäristöjä. Opiskelijoiden opinnäytetyöt, harjoittelut ja projektiopinnot voidaan kytkeä nykyistä suunnitelmallisemmin kumppaniorganisaatioiden todellisiin kehittämiskysymyksiin. Samalla Savonian asiantuntijat voivat osallistua alueen palvelujen, teknologioiden ja toimintamallien kehittämiseen.

Tällöin satelliitti ei pelkästään tuottaisi osaajia, vaan auttaisi uudistamaan organisaatioiden toimintaa. Tämä tukisi myös vision tavoitetta vahvistaa ammattikorkeakoulujen asemaa TKI-toiminnassa ja tiivistää korkeakoulujen yhteistyötä yritysten ja muun työelämän kanssa.

4. Korkeakoulujen yhteiset satelliitit

Satelliittikoulutusta voitaisiin toteuttaa tulevaisuudessa nykyistä useammin korkeakoulujen yhteisenä tarjontana. Yksi korkeakoulu voisi vastata tutkinnon ytimestä, toinen tarjota täydentäviä opintoja ja kolmas tuoda mukaan erityisen TKI-ympäristön. Kohdealueen oppilaitokset ja työnantajat vastaisivat puolestaan alueellisesta toteutuksesta ja työelämäyhteyksistä.

Tällainen malli tekisi korkeakoulujen työnjaosta opiskelijalle näkyvän hyödyn. Opiskelija saisi käyttöönsä usean korkeakoulun osaamisen ilman, että jokainen organisaatio rakentaa samaa tarjontaa erikseen. Samalla malli tukisi vision tavoitetta lisätä opetusyhteistyötä tutkintojen ydinsisältöjen määrittämisen kautta.

5. Valtakunnallinen satelliittiverkosto

Pitkällä aikavälillä Suomeen voitaisiin rakentaa korkeakoulujen yhteinen satelliittiverkosto. Alueet ja työnantajat toisivat verkostoon ennakoidut osaamistarpeensa, ja profiloituneet korkeakoulut tarjoaisivat niihin koulutusratkaisuja. Yhteinen tietopohja auttaisi tunnistamaan, missä osaajapula on tilapäinen, missä pysyvä ja milloin tarpeeseen kannattaa vastata tutkintokoulutuksella, jatkuvalla oppimisella tai korkeakoulujen yhteisellä toteutuksella.

Valtakunnallinen verkosto edellyttäisi yhteisiä sopimus-, rahoitus- ja laatukäytäntöjä. Se tarvitsisi myös vaikuttavuusmittarit, joilla seurataan opiskelijoiden valmistumista, alueelle työllistymistä, työnantajien kokemuksia, koulutuksen kustannuksia ja kumppanialueiden osaamistason kehittymistä. Verkostokumppanuus rakentuu ensisijaisesti luottamukseen ja tavoitteeseen tuottaa tasapuolisesti hyötyä kaikille verkoston jäsenille.

Kohti verkostomaista korkeakoulua

Satelliittikoulutus haastaa ajatuksen siitä, että korkeakoulun vaikuttavuus määräytyisi ensisijaisesti kampusten sijainnin perusteella. Vuoden 2040 korkeakoulu voi olla samanaikaisesti vahvasti profiloitunut ja laajasti saavutettava. Sen pedagoginen ja sisällöllinen ydin voi sijaita yhdellä alueella, mutta oppiminen, työelämäyhteistyö ja TKI-toiminta muodostavat valtakunnallisen verkoston.

Savonian kokemus osoittaa, että tällainen toimintamalli on mahdollinen. Seuraava askel on tehdä satelliittikoulutuksesta nykyistä suunnitelmallisempi osa korkeakoulun strategiaa ja valtakunnallista koulutusjärjestelmää.

Parhaimmillaan satelliitti ei ole korkeakoulun pieni sivupiste. Se on liikkuva osaamisalusta, joka vie profiloituneen koulutuksen sinne, missä sille on suurin tarve, kokoaa alueen toimijat yhteisen kehittämisen ympärille ja yhdistää koulutuksen suoraan työelämän uudistumiseen. Juuri tällaisia joustavia, laadukkaita ja yhteistyöhön perustuvia ratkaisuja korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2040 Suomelta edellyttää.

---

Kirjoittaja

Esa Viklund, vararehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Artikkelin työstämisessä on hyödynnetty tekoälyä.

---

Lähteet

Sivistyksestä suunta Suomelle : Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2040. OKM 2026.

Vastuullisesti vaikuttavin Savonia. Savonian strategia 2025-2028.