Savonia

Savonia-artikkeli Pro: Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat yksilöllistä tukea työn digitalisoituessa

Savonia-artikkeli Pro on kokoelma monialaisen Savonian asiantuntemusta eri aiheista.

This work is licensed under CC BY-SA 4.0Creative Commons logoCreative Commons Attribution logoCreative Commons Share Alike logo

Työn vaatimukset muuttuvat sosiaali- ja terveysalalla

Työ sosiaali- ja terveysalalla muuttuu digitalisaation myötä, ja alan ammattilaisilta edellytetään uudenlaista osaamista. Muutos näkyy esimerkiksi uudenlaisina työtehtävinä, jotka voivat liittyä digitalisaation edistämiseen, verkostotyöhön, uusien palveluprosessien kehittämiseen sekä ammattilaisten ja asiakkaiden ohjaamiseen. (Jauhiainen ym. 2020, 100–102.) Teknisen osaamisen lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta edellytetään uudenlaista vuorovaikutusosaamista (Koivisto ym. 2020, 51). Työpaikoilla olisikin hyvä kiinnittää huomioita siihen, kuinka digitaaliset palvelut vaikuttavat alan ammattilaisten työtehtäviin (Nadav ym. 2021, 9).

Digitaaliset palvelut ovat arkipäivää myös työterveyshuollossa. Niiden avulla asiakasorganisaatioiden ja henkilöasiakkaiden tarpeisiin voidaan vastata entistä laadukkaammin ja nopeammin (Koivisto, Koroma & Ruusuvuori 2019, 183).

Osaamistarpeiden muuttuessa myös osaamisen kehittämisen tulee olla jatkuvaa ja tarvelähtöistä (Jauhiainen ym. 2020, 102). Jatkuva oppiminen toteutuu usein monipuolisten osaamisen tunnistamisen menetelmien kautta (Siirilä, Kinnari ja Mäki 2021, 66). Yksilöllisen tuen tarjoaminen on mahdollista esimerkiksi osaamisprofiilien tunnistamisen kautta. Ylönen ym. (2025, 3; 7) tunnistivat kyselytutkimuksessaan (N=643) sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla kolme toisistaan poikkeavaa digitaalisen osaamisen profiilia. Vastaajista 45,1 % kuului osaamisprofiiliin motivoituneet digitaaliset asiantuntijat, joiden osaamista organisaatioiden kannattaisi hyödyntää entistä paremmin. Yli puolet vastanneista taas kuuluivat osaamisprofiileihin, jotka hyötyisivät kohdennetusta tuesta (kuormittuneet digitaalisten työvälineiden käyttäjät 47,1 % ja turhautuneet selviytyjät 7,5%). Uuden digitaalisen palvelun käyttöönottoon liittyvän koulutuksen tulisikin olla kohdennettua, ja siinä tulisi huomioida ammattilaisen yksilöllinen osaaminen ja työtehtävät. Palveluun perehtymiseen tulisi varata riittävästi aikaa ja ammattilaisille tulisi tarjota tukea useita kanavia käyttäen. (Nadav ym. 2021, 9.)

Metsäranta (2024) tutki YAMK-opinnäytetyössään työterveyshoitajien näkemyksiä digitalisaatiomuutokseen liittyen. Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluin ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Haastateltavia oli yhteensä seitsemän (n = 7) ja heistä muodostettiin kaksi ryhmää teemahaastatteluja varten.

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla on yksilöllisiä tarpeita osaamisen vahvistamiselle

Haastatellut työterveyshoitajat kuvasivat muutostahdin olevan kiihtyvää ja kokivat digitalisaation vaikuttaneen erityisesti ajankäyttöön ja työpäivän rakenteeseen uudenlaisten työtehtävien myötä. Osa haastatelluista työskenteli moniammatillisissa tiimeissä, joissa tehtiin sekä organisaation sisäistä että organisaatiorajat ylittävää yhteistyötä digitaalisten työvälineiden kehittämiseksi. Haastatellut työterveyshoitajat kokivat, että heidän oma osaamisensa digitaalisten työvälineiden suhteen oli pääpiirteissään riittävällä tasolla.

Muutostahtia lisäsivät jatkuvasti uudet digitaaliset työvälineet. Määrä oli niin runsas, että koettiin osan jopa jäävän kenties huomaamatta, jolloin käyttö luonnollisesti jää vähäiseksi. Lisäksi kiinnostava näkökulma oli melko vastikään käyttöönotettujen digitaalisten työvälineiden käytöstä poistuminen. Tämä lisäsi kokemusta muutosnopeuden kiihtymisestä aiempaan verrattuna.

Haastatteluissa työterveyshoitajat toivoivat monipuolisempaa koulutusta digitaalisten työvälineiden käyttöön ja riittävästi aikaa uusien digitaalisten työvälineiden oppimiseen. He toivoivat koulutuksen olevan monivaiheista ja käytännönläheistä. Esimerkiksi järjestelmätoimittajan antaman koulutuksen lisäksi toivottiin omaa sisäistä koulutusta, joka tukisi organisaation omien toimintamallien ja käytänteiden omaksumista. Lisäksi toivottiin mahdollisuutta opitun säännölliseen kertaamiseen. Työterveyshoitajat toivoivat nykyistä enemmän tietoa ja yhteistä keskustelua organisaation suunnitelmista digitalisaation suhteen ja mahdollisuutta osallistua keskusteluun uusista digitaalisista palveluista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Ammattilaisia voidaan tukea muutoksen johtamisen keinoin

Digitalisaatiomuutosta voidaan edistää muutosjohtamisen keinoin. Näihin keinoihin kuuluvat henkilöstön motivoiminen ja sitouttaminen esimerkiksi avoimen viestinnän, vuorovaikutuksen ja osallistamisen avulla. Muutosjohtamisen avulla digitalisaatiomuutosta voidaan ohjata hallitusti kohti sille asetettuja tavoitteita aikataulu ja resurssit huomioiden. (Kallankari 2019, Osa 1.) Digitalisaatiomuutoksessa ylemmän johdon tukea tarvitaan erityisesti tavoitteiden asetteluun ja uuden palvelun hyötyjen konkretisoimiseen sekä muutoksen johtamisen riittävään resurssointiin (Mikkonen, Wahlberg, Paalimäki-Paakki, Jauhiainen, & Liljamo 2023, 375).

Koiviston ym. (2019) mukaan epäselvät ohjeistukset ja riittämätön koulutus näyttäisi olevan yhteydessä negatiiviseen asenteeseen digitalisaatiota kohtaan. Avoimella viestinnällä on kuitenkin mahdollista lisätä luottamusta johdon ja työntekijöiden välillä (Kanste, Kuha, Salmela & Suni 2023, 87). Henkilöstölle tulisi antaa perustelut uuden digitaalisen palvelun käyttöönotolle ja käyttöönottoprosessin tulisi olla johdonmukainen (Nadav ym. 2021, 9). Yhteinen keskustelu antaa valmiuksia muutoksen kohtaamiseen ja osallistaminen tukee sitoutumista muutokseen (Kanste, Kuha, Salmela & Suni 2023, 87 – 88). Sitoutumista voidaan tukea myös parantamalla työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia ja tukemalla positiivista asennetta uutta palvelua kohtaan (Nadav ym. 2021, 9). Hallitulla ja hyvin koordinoidulla digitalisaatiomuutoksella on mahdollista tukea henkilöstön hyvinvointia ja lisätä terveydenhuoltoalan veto- ja pitovoimaa.

Artikkeli perustuu Metsärannan (2024) YAMK-opinnäytetyöhön Digitalisaatiomuutos työterveyshoitajan työssä. Työ on luettavissa Theseuksessa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404166600


Kirjoittajat

Outi Metsäranta, YAMK (kehittämisen ja johtamisen tutkino-ohjelma), digitalisaation asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Elisa Snicker, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, jatkuvan oppimisen yksikkö, Master School, Kuopio

LÄHTEET

Jauhiainen, A., Sihvo, P., Hämäläinen, S., Hietanen, A., Nykänen, J., Hämäläinen, J., Franssila, P., & Tikkanen, K. 2020. eAmmattilaisten osaaminen käyttöön sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 12(2), 93–104. https://doi.org/10.23996/fjhw.85401. Viitattu 4.10.2026.

Kallankari, S. 2019. Muutoksen johtaminen arjessa: opas sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Kustannus Oy Duodecim. https://www.oppiportti.fi/oppikirjat/mja00001. Viitattu 16.10.2026

Kanste, O., Kuha, S., Salmela, S. & Suni, H. 2023. Hoitotyön johtajien kokemuksia muutoksen johtamisesta sairaalaorganisaatiossa COVID-19-pandemian aikana. Hoitotiede 2023, 35 (1), 78-79. Viitattu 13.10.2026.

Koivisto, T., Ilomäki, S., Kurtti, E., Koskela, I., Weiste, E., Salo, S., Aalto, O., Husman, P. & Ruusuvuori, J. 2020. Terveydenhuollon työntekijät digimurroksessa. Moniaineistoinen tutkimus asiantuntijuuden ja yhteistyön rakentumisesta. Työterveyslaitos. Tampere: PunaMusta Oy. https://oma.tsr.fi/api/projects/a076a0f3-a7b7-46bf-b237-8345fd93897e/attachment/8aaef16e-8bd2-4b52-bd8f-6f1563f93489. Viitattu 13.10.2026.

Koivisto, T., Koroma, J. & Ruusuvuori, J. 2019. Teknologian hyödyntäminen ja etäpalvelut työterveyshuollossa – ammattilaisen näkökulma. Finnish Journal of eHealth and eWelfare 2019;11(3). 183­ – 197. Viitattu 16.10.2026.

Nadav, J., Kaihlanen, A., Kujala, S., Laukka, E., Hilama, P., Koivisto, J., Keskimäki, I. & Heponiemi, T. 2021. How to Implement Digital Services in a Way That They Integrate Into Routine Work: Qualitative Interview Study Among Health and Social Care Professionals. J Med Internet Res 2021;23(12):e31668. https://www.jmir.org/2021/12/e31668. Viitattu 22.8.2026

Mikkonen, H., Wahlberg, J., Paalimäki-Paakki, K., Jauhiainen, J. & Liljamo, P. 2023. Osastonhoitajien kokemukset saamastaan tiedosta ja tuesta sekä toiminnan muutoksen johtamisesta Terveyskylän digihoitopolun käyttöönotossa: laadullinen tutkimus. Osastonhoitajien kokemukset saamastaan tiedosta ja tuesta sekä toiminnan muutoksen johtamisesta Terveyskylän digihoitopolun käyttöönotossa: laadullinen tutkimus. https://doi.org/10.23996/fjhw.122875. Viitattu 22.8.2026.

Siirilä, J., Kinnari, H. & Mäki, K. 2021. Jatkuva oppiminen oppilaitosten ulkopuolella – yhteisiä tulkintoja ja merkityksiä rakentamassa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 23 (2), 65-82. https://journal.fi/akakk/article/view/109879. Viitattu 22.8.2026.

Ylönen, M., Forsman P., Karvo T., Jarva E., Antikainen T., Kulmala P., Mikkonen K., Kärkkäinen T. & Hämäläinen R. 2025. Social services and healthcare personnel’s digital competence profiles: A Finnish cross-sectional study. International Journal of Medical Informatics, 193, 1-8. https://doi.org/10.1016/j.ijmedinf.2024.105658. Viitattu 4.10.2026.