Sosiaali- ja terveysalalla keskustelu henkilöstön työssä pysymisestä on viime vuosina lisääntynyt (Dufva & Rekola 2023). Neuvolapalveluissa tämä näkyy terveydenhoitajien kasvaneena vaihtuvuutena, mikä vaikuttaa palveluiden jatkuvuuteen ja laatuun. Neuvolatyö on keskeinen osa ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ja sen laadukas toteutuminen edellyttää osaavaa ja sitoutunutta henkilöstöä. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna työhyvinvoinnin rooli terveydenhoitajien työssä pysymisessä korostuu.

Tämä artikkeli perustuu Savonia-ammattikorkeakoulun (Hallikainen 2026) YAMK-opinnäytetyöhön, jonka tavoitteena oli tuottaa työelämälähtöistä tietoa työhyvinvoinnin merkityksestä neuvolatyössä pysymiseen. Lähtökohtana oli tarkastella ilmiötä terveydenhoitajien omista kokemuksista käsin ja tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää työhyvinvoinnin kehittämisessä hyvinvointialueiden neuvolapalveluissa.

Työhyvinvoinnin kokonaisuus tukee terveydenhoitajien pysymistä neuvolatyössä

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla neuvolassa työskenteleviltä terveydenhoitajilta. Aineiston analyysi perustui aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin, mikä mahdollisti työhyvinvointiin liittyvien tekijöiden tarkastelun suoraan terveydenhoitajien näkökulmasta.

Keskeinen tutkimuksessa tehty havainto oli, että työhyvinvointi rakentuu moniulotteisesta kokonaisuudesta, jossa työn sisältöön liittyvät tekijät, työyhteisön sosiaaliset suhteet sekä organisaation rakenteelliset ja toiminnalliset edellytykset liittyvät toisiinsa. Terveydenhoitajien sitoutuminen neuvolatyöhön ja työssä pysyminen eivät selity yksittäisillä tekijöillä, vaan näiden tekijöiden yhteisvaikutuksella.

Työn merkityksellisyys, asiakastyön palkitsevuus ja kokemus vaikutusmahdollisuuksista vahvistivat työssä pysymistä. Samanaikaisesti kuormitustekijät, kuten kiire, henkilöstöresurssien riittämättömyys ja työn vaatimusten kasvu, heikensivät työhyvinvointia. (Hallikainen 2026.) Tulokset korostavat sitä, että työn merkityksellisyyden kokeminen ei yksin riitä ylläpitämään työhyvinvointia, mikäli työn rakenteelliset edellytykset eivät ole kunnossa (Manka & Manka 2023).

Työhyvinvoinnin jäsentämistä voidaan tarkastella työkykytalomallin kautta, jossa työkyky rakentuu yksilön voimavarojen ja työn vaatimusten vuorovaikutuksessa (Ilmarinen 2019). Tässä suhteessa myös tutkimustulokset osoittivat, että työyhteisön sosiaalinen tuki sekä organisaation toimintatavat muodostavat keskeisen perustan työhyvinvoinnille ja työssä pysymiselle. Vastaavia havaintoja on tehty myös aiemmassa tutkimuksessa (Laine, Lindberg & Silvennoinen 2016, 292; Bakker & Demerouti 2017; Ilmarinen 2019; Pehkonen, Horppu, Turunen, Ojajärvi, Toivio & Juvonen-Posti 2019; Manka & Manka 2023), mikä vahvistaa tulosten yleistettävyyttä ammattiyhteisön näkökulmasta.

Kokonaisuutena tulokset osoittivat, että terveydenhoitajien työhyvinvointi rakentuu tasapainona voimavaratekijöiden ja kuormitustekijöiden välillä. Merkitykselliset asiakaskohtaamiset, työn imu ja kollegiaalinen tuki toimivat työssä pysymistä vahvistavina voimavaroina. Samanaikaisesti rakenteelliset haasteet, resurssivaje ja kuormituksen kasautuminen heikensivät tätä tasapainoa ja vaikuttivat työssä jaksamiseen sekä halukkuuteen jatkaa neuvolatyössä. Tulokset korostavat, että työhyvinvoinnin edellytysten tasapaino on keskeinen tekijä neuvolatyössä pysymisen näkökulmasta. Näiden tekijöiden välisiä yhteyksiä ja työhyvinvoinnin moniulotteisuutta havainnollistetaan kuvassa 1.

Kehittämisen painopisteet neuvolatyössä

Tutkimuksen perusteella työhyvinvoinnin kehittämisen painopisteet sijoittuvat selkeästi työn arjen rakenteisiin ja toimintatapoihin. Kuormituksen hallinta ja riittävien resurssien varmistaminen muodostavat perustan työhyvinvoinnille, sillä ne vaikuttavat suoraan työn hallittavuuden kokemukseen.

Keskeisiksi nousevat esihenkilötyön selkeys ja saatavilla oleva tuki, jotka vahvistavat työntekijän kokemusta arvostuksesta ja oikeudenmukaisuudesta. Ennakoitavat sijaisjärjestelyt sekä työnohjauksen mahdollistaminen tukevat työn sujuvuutta ja ammatillista kehittymistä. Samalla työyhteisön vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden vahvistaminen toimii tärkeänä voimavarana työssä jaksamiselle. Näiden tekijöiden kokonaisvaltainen kehittäminen ei kohdistu yksittäisiin toimenpiteisiin, vaan rakentaa edellytyksiä kestävälle työhyvinvoinnille ja pitkäjänteiselle sitoutumiselle neuvolatyöhön.

Työhyvinvointi on strateginen valinta

Opinnäytetyön keskeinen johtopäätös on, että terveydenhoitajien työssä pysyminen ei ole yksinomaan yksilön vastuulla, vaan se rakentuu työhyvinvoinnin edellytysten kokonaisuudesta. Työhyvinvointi näyttäytyy näin strategisena kokonaisuutena, joka yhdistää työn sisällön, työyhteisön ja organisaation rakenteet (Laine, Lindberg & Silvennoinen 2016).

Työhyvinvoinnin systemaattinen kehittäminen on keskeinen keino vahvistaa henkilöstön työssä pysymistä, vähentää vaihtuvuutta ja turvata palvelujärjestelmän toimivuutta. Neuvolatyössä työhyvinvoinnilla on keskeinen merkitys sekä työntekijöiden jaksamisen että ennaltaehkäisevän terveydenhuollon toimivuuden kannalta pitkällä aikavälillä.

---

Kirjoittajat

Miia Hallikainen, hyvinvointikoordinaattoriopiskelija (YAMK), Savonia-ammattikorkeakoulu

Juha Peteri, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, Master School.

---

Lähteet

Bakker, A. B. & Demerouti, E. 2017. Job demands-resources theory. Taking stock and looking forward. Journal of Occupational Health Psychology, 22 (3), 273-285. https://psycnet.apa.org/doiLanding?doi=10.1037%2Focp0000056. Viitattu 14.5.2026

Dufva, M. & Rekola S. 2023. Megatrendit 2023. Ymmärrystä yllätysten aikaan. Sitran selvityksiä 224. PunaMusta Oy. Helsinki: Sitra. Verkkojulkaisu. https://www.sitra.fi/app/uploads/2023/01/sitra_megatrendit-2023_ymmarrysta-yllatysten-aikaan.pdf. Viitattu 14.5.2026.

Hallikainen, M. 2026. Terveydenhoitajien pysyminen neuvolatyössä – Työhyvinvoinnin merkitys työntekijöiden sitoutumiselle. YAMK Opinnäytetyö. Sosiaali- ja terveysala. Savonia-ammattikorkeakoulu.

Ilmarinen, J. 2019. From Work Ability Research to Implementation. International Journal of Environmental Research and Public Health 2019-08, Vol. 16 (16). https://www.proquest.com/docview/2329493985/fulltextPDF/C0E450AE36C64DF4PQ/1?accountid=27296&sourcetype=Scholarly%20Journals. Viitattu 14.5.2026.

Laine, P., Lindberg, M. & Silvennoinen, H. 2016. Työhyvinvoinnista tarvitaan väestötason seurantatietoa – Työhyvinvoinnin käsite ja mittaamisen problematisointia ja kehittelyä. Hallinnon Tutkimus 35 (4), 287–303, 2016. https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/view/98521/56287. Viitattu 14.5.2026.

Manka, M-L. & Manka, M. 2023. Työhyvinvointi. Helsinki: Alma Talent. E-kirja. Viitattu 14.5.2026.

Pehkonen, I., Horppu, R., Turunen, J., Ojajärvi, A., Toivio, P. & Juhonen-Posti, P. 2019. Työkykyjohtamisen monitoimijaista kehittämistä. Työhyvinvointi-SIB -hankkeen arviointi. Työterveyslaitos. Helsinki 2019. Verkkojulkaisu. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138570/TTL_TyHy-SIB_netti.pdf?sequence=13&isAllowed=y. Viitattu 14.5.2026.