Työpäivän aikana työntekijä voi vastata pulssikyselyyn, saada palautumista mittaavan ilmoituksen ja tarkistaa hyvinvointisovelluksen analyysin omasta jaksamisestaan. Työhyvinvointia seurataan enemmän kuin koskaan ennen, mutta voiko jatkuva mittaaminen alkaa myös kuormittaa?

Työhyvinvointi ei ole pelkkää dataa

Työhyvinvointi on kokonaisuus, johon vaikuttavat muun muassa työn kuormitus, palautuminen, työyhteisön vuorovaikutus, johtaminen ja työn merkityksellisyyden kokemus. Siksi sitä ei voida ymmärtää pelkästään yksittäisten mittareiden tai kyselytulosten kautta. (Dooris, Farrier & Froggett 2018; Laine & Naumanen 2018.)

Työelämän digitalisaatio on tuonut käyttöön monia uusia tapoja seurata hyvinvointia. Pulssikyselyt, erilaiset analytiikkaratkaisut ja tekoälypohjaiset työkalut pyrkivät tunnistamaan kuormitusta ja tukemaan työssä jaksamista aiempaa varhaisemmassa vaiheessa. Näiden digitaalisten työkalujen tavoitteena on tehdä hyvinvoinnin johtamisesta ennakoivampaa ja inhimillisempää. (Naumanen 2023.)

Kaikkea ei voi mitata

Vaikka data tarjoaa arvokasta tietoa, se ei yksin kerro, miltä työ arjessa tuntuu. Työhyvinvointi on myös kokemuksellinen ilmiö, johon vaikuttavat esimerkiksi työn merkityksellisyys, arvostuksen kokemus ja työyhteisön toimivuus. (Virolainen 2012.)

Työhyvinvointia käsittelevässä kirjallisuudessa ja tutkimuksessa korostetaan, että kaikki olennaiset tekijät eivät ole mitattavissa numeerisesti (Dooris, Farrier & Froggett 2018; Virolainen 2012). Kokemus työstä syntyy vuorovaikutuksessa ja arjen tilanteissa, joita ei voida täysin tavoittaa kyselyillä tai mittareilla.

Jatkuva mittaaminen voi myös itsessään muodostua kuormitustekijäksi. Kun työntekijä saa toistuvasti pyyntöjä arvioida omaa jaksamistaan, voi siitä tulla rutiini, joka ei enää tunnu aidolta kuuntelemiselta. Pahimmillaan syntyy kokemus siitä, että hyvinvointia kyllä mitataan, mutta sen perusteella ei tehdä todellisia muutoksia.

Digitaalinen työ voi kuormittaa huomaamatta

Digitalisaation kuormittavuus ei liity vain hyvinvoinnin mittaamiseen. Työelämässä kuormitusta aiheuttavat myös jatkuva saavutettavuus, viestitulva ja useiden järjestelmien välillä siirtyminen. Työntekijä voi saman tunnin aikana vastata Teams-viesteihin, sähköposteihin, hyvinvointikyselyyn ja järjestelmien ilmoituksiin. Keskittyminen katkeaa jatkuvasti, vaikka yksittäinen keskeytys tuntuu pieneltä.

Tutkimuksissa tästä ilmiöstä käytetään käsitettä teknostressi. Sillä tarkoitetaan digitaalisten työvälineiden aiheuttamaa kuormitusta, jatkuvaa tavoitettavuuden tunnetta sekä informaatiotulvaa, joka vaikeuttaa työstä irrottautumista. (Pflügner 2022; Tarafdar ym. 2011.)

Samaan aikaan digitalisaatiolta odotetaan tehokkuuden lisääntymistä ja työn sujuvoittamista. Tässä muodostuu työelämän paradoksi: samat teknologiat voivat sekä helpottaa työtä että lisätä kuormitusta.

Tukea vai valvontaa?

Työhyvinvoinnin digitalisaatio herättää myös kysymyksen luottamuksesta. Kun työntekijöistä kerätään yhä enemmän hyvinvointitietoa, nousee esiin kysymys siitä, miten tietoa käytetään ja kuka siihen pääsee käsiksi.

Hyvinvointisovellukset ja analytiikka voivat parhaimmillaan auttaa tunnistamaan kuormitusta ja tukemaan yksilön palautumista. Pahimmillaan ne voivat kuitenkin siirtää vastuun hyvinvoinnista liiaksi yksilölle, jolloin organisaation rooli työolojen ja työn kuormituksen hallinnassa voi hämärtyä.

Työelämän tutkimuksissa digitaalisten työkalujen vaikutuksia tarkastellaan usein työn vaatimusten ja voimavarojen näkökulmasta (Dufva 2024; Tarafdar ym. 2011.). Teknologia voi toimia voimavarana, joka tukee työn hallintaa ja sujuvuutta, mutta huonosti toteutettuna se voi myös lisätä kuormitusta ja heikentää palautumista.

Tämän vuoksi työhyvinvointidatan hyödyntäminen edellyttää vahvaa luottamusta ja avointa keskustelua organisaatiossa. Ilman luottamusta hyvinvoinnin seuranta voi kääntyä tarkoitustaan vastaan.

Ihmistä ei voi johtaa pelkällä datalla

Työhyvinvoinnin johtaminen ei ole vain mittaamista tai raportointia, vaan ennen kaikkea vuorovaikutusta, kuuntelemista ja arjen ymmärtämistä. Digitaaliset työkalut voivat tukea päätöksentekoa, mutta ne eivät korvaa inhimillistä johtamista tai työyhteisön kokemusten tulkintaa. (Työterveyslaitos n.d.)

Data voi kertoa kuormituksen kasvusta, mutta ei yksin selitä sen syitä. Siksi työhyvinvoinnin kehittäminen edellyttää sekä numeerista tietoa että laadullista ymmärrystä arjesta.

Työhyvinvoinnin digitalisaatio tarjoaa organisaatioille merkittäviä mahdollisuuksia ennakoida kuormitusta ja tukea työntekijöiden hyvinvointia. Samalla se haastaa organisaatiot pohtimaan, miten teknologiaa käytetään tavalla, joka vahvistaa luottamusta, osallisuutta ja inhimillisyyttä työelämässä.

Lopulta ratkaisevaa ei ole se, kuinka paljon hyvinvointidataa kerätään, vaan se, osaako organisaatio käyttää sitä tavalla, joka todella tukee työhyvinvointia ja ihmisten arkea.

---

Kirjoittajat

Miira Svahn, hyvinvointikoordinaattoriopiskelija, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

Elina Pekonen, lehtori, YTL, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Dooris, Mark, Farrier, Alan & Froggett Lyn 2018. Wellbeing: the challenge of ‘operationalising’ a holistic concept within a reductionist public health programme. Perspectives in Public Health 138 (2), 93–99. Verkkojulkaisu. https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/1757913917711204. Viitattu 18.5.2026.

Dufva, Mikko 2024. Megatrendit 2024. Sitra. https://www.sitra.fi/blogit/megatrendit-2024/. Viitattu 18.5.2026.

Laine, Pertti & Naumanen, Paula 2018. Johtamalla työhyvinvointia. Teoksessa Visioita ja näkökulmia työhyvinvoinnista ja työelämävalmiuksista sekä menetelmiä niiden kehittämiseen. https://valte.fi/kirja.html. Viitattu 16.5.2026.

Naumanen, Paula 2023. Fokus työhyvinvoinnin johtamiseen – Arviointi, kehittämisehdotukset, keinot ja menetelmät kehittämiseen. Turku: Painosalama Oy. https://osuva.uwasa.fi/server/api/core/bitstreams/7074f700-3852-4de8-9dbc-16307c0db33d/content. Viitattu 16.5.2026.

Pflügner, Katharina 2022. Technostress management at the workplace: A systematic literature review. https://www.researchgate.net/publication/365233128_Technostress_Management_at_the_Workplace_A_Systematic_Literature_Review. Viitattu 18.5.2026.

Tarafdar, Monideepa, Tu, Qiang, Ragu-Nathan, T. S., & Ragu-Nathan, Bhanu S. 2011. Crossing to the dark side: examining creators, outcomes, and inhibitors of technostress. Communications of the ACM, 54(9), 113–120. Verkkojulkaisu. https://research.lancaster-university.uk/en/publications/crossing-to-the-dark-side-examining-antecedents-and-consequences-/#:~:text=Crossing%20to%20the%20dark%20side%3A%20examining%20antecedents%20and,Communications%20of%20the%20ACM%2C%2054%20%289%29%2C%20113-120.%20https%3A%2F%2Fdoi.org%2F10.1145%2F1995376.1995403. Viitattu 18.5.2026.

Työterveyslaitos n.d. Tekoälyn hyödyntäminen työn johtamisessa. Verkkojulkaisu. https://www.ttl.fi/digiajan-tyo/tekoalyn-hyodyntaminen-tyon-johtamisessa?form=MG0AV3. Viitattu 18.5.2026.

Virolainen, Harri 2012. Kokonaisvaltainen työhyvinvointi. Helsinki: Books on Demand. Verkkojulkaisu. https://books.google.fi/books?id=97IqYlYUaQcC&printsec=frontcover&dq=harri+virolainen+ty%C3%B6hyvinvointi&hl=fi&sa=X&redir_esc=y#v=onepage&q&f=false. Viitattu 15.5.2026.