Näkymä lentokoneen ikkunasta, jossa näkyy siipi lumihuippuisten vuorten, pilvien ja sinisen taivaan maiseman yllä.

Savonia-artikkeli Pro: Työkyvyn ja työurien tukeminen 55-vuotta täyttäneille työntekijöille – haasteita ja mahdollisuuksia ikäjohtamiseen

Savonia-artikkeli Pro on kokoelma monialaisen Savonian asiantuntemusta eri aiheista.

This work is licensed under CC BY-SA 4.0Creative Commons logoCreative Commons Attribution logoCreative Commons Share Alike logo

Työurien pidentäminen ja ikääntyvien työntekijöiden työkyvyn tukeminen ovat keskeisiä tavoitteita suomalaisessakin työelämässä. Väestön ikääntyessä yhä useampi työntekijä jatkaa työssään yli 55-vuoden iän. Eläkeiän nostamisessa vuonna 2017 tehdyssä eläkeuudistus muutoksella on ollut osittain työuria pidentäviä vaikutuksia. (Eläketurvakeskus. Suomen työeläkkeensaajat 2025).

Vuonna 2024 yleisimmät syyt siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle olivat tuki- ja liikuntaelinsairaudet (33 %) sekä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt (31 %). Muiden yksittäisten sairauspääryhmien osuudet olivat 10 prosenttia (Eläketurvakeskus. Suomen työeläkkeensaajat 2025.)

Työurien jatkuessa yli 55- vuoden iän on tärkeää keskittyä tukemaan työelämässä niihin työntekijäryhmiin. joissa työkyvyttömyyden riski on erityisen suuri. Työnantajan turvallisuusvelvoitteita tarkennettiin vuonna 2023 Työturvallisuuslain (Laki 222/2023) tehdyillä muutoksilla, joilla pyritään ehkäisemään työkyvyttömyyttä ja parantamaan mahdollisuuksia työskennellä pidempään työkykyisenä.

Tämä Savonia Pro- artikkeli perustuu Marjo Lomperi-Äärin (2026) YAMK-opinnäytetyöhön, jossa tarkasteltiin 55-vuotiaiden matkustamohenkilöstön jäsenten koettua työkykyä, työuran tukemiseen liittyviä käytäntöjä sekä vuorotyön vaikutuksia jaksamiseen ja työstä palautumiseen sekä ikäjohtamisen toteutumista lentoyhtiöissä.

Työkyky osana isompaa kokonaisuutta

Työkyvyn määritelmä on muuttunut ajan ja tutkimuksen myötä paljon moniulotteisemmaksi ja monipuolisemmaksi. Työkyky ei ole vain yksilön ominaisuus vaan yksilön, hänen työnsä sekä ympäristön yhteinen ominaisuus (Gold ym. 2006, 19-20.) Työkykyä voidaan tarkastella professori Juhani Ilmarisen kehittämän, Työkykytalon avulla. Työkykytalo-malli perustuu tutkimuksiin, joissa on selvitetty työkykyyn vaikuttavat tekijät. (Työterveyslaitos, työkyky).

Mallissa työkyvyn perustan muodostavat terveys ja toimintakyky, osaaminen, arvot, asenteet ja motivaatio sekä johtaminen, työyhteisö ja työolot. Työkykyä tukevat toimintaympäristöön kuuluvat tukitoiminnat kuten esim. työsuojelu, työterveyspalvelut, perhe ja läheiset.

Opinnäytetyössä tulokset osoittivat, että 55-vuotta täyttäneet matkustamohenkilön jäsenet kokevat työkykynsä pääosin hyväksi sekä fyysisesti että psyykkisestä näkökulmasta. Pitkä työkokemus, vahva ammattitaito, osaaminen ja oman työn merkityksellisyys tukevat työntekijöitä vaativissakin työtilanteissa ja vuorotyön haasteissa. Tätä positiivista tulosta tukee tieto siitä, että yli 54-vuotiaiden palkansaajien työkyky 2000-luvun aikana on merkittävästi parantunut koska työolot- ja välineet sekä työergonomiaan kiinnitetään entistä enemmän huomiota työpaikoilla. Osa tekijänä on myös suomalaisten osaaminen ja oppiminen, sekä koulutustason nousu. (Lundell ym. 2011, 79.)

Tuloksista kävi ilmi asioita, jotka vaikuttavat negatiivisesti työntekijän kokonaistyökykyyn ja jaksamiseen. Vuorotyössä koetaan useasti uupumusta ja väsymystä, jotka johtuvat riittämättömästä unen määrästä ja työstä palautumisen haasteina. Kuormitusta matkustamohenkilökunnan työntekijälle aiheuttivat erityisesti työvuororakenteet ja sen sisältö, aikaiset aamulennot sekä vuorokausirytmin äkilliset muutokset työvuorojen sisällä. (Lomperi-Ääri, 2026.)

Fyysinen ja psyykkinen kuormitus ja työstä palautuminen

Matkustamohenkilöstön työ keskittyy matkustajien turvallisuudesta ja palvelutilanteiden huolehtimisesta lennon aikana. Työ itsessään on epäsäännöllistä vuorotyötä, jota tehdään kaikkina viikonpäivinä ja vuorokaudenaikoina eripuolilla maailmaa. Työ sisältää useita fyysisiä kuormitustekijöitä, kuten pitkäaikaista seisomista, ahtaissa tiloissa tehtyjä toistoliikkeitä ja nostoja sekä paineistetussa tilassa työskentelyä. Työ myös altistaa työntekijän jatkuvalle melulle. (Lomperi-Ääri, 2026.) Haasteista huolimatta työntekijät vastasivat kyselyssä, että he kokevat fyysisen työkyvyn edelleen hyväksi. Haasteita työkyvyn ylläpitämiseksi ovat työstä aiheutuneet tuki- ja liikuntaelinvaivat (TULE) sairaudet. Työikäisillä yleiset ovat; alaselän vaivat, niska-hartiaoireet ja nivelrikko. Fyysiset oireet eivät välttämättä ole este lentotyölle, mutta ne lisäävät työntekijän kuormitusta ja kipua ja siten voivat heikentää työ- ja toimintakykyä sekä elämänlaatua. (Tuki- ja liikuntaelinliitto Tule ry.)

Psyykkisiä kuormitustekijöitä lentotyössä ovat jatkuva kiire, työmäärä, työtahti, työssä esiintyvät keskeytykset ja häiriöt sekä vastuut ja työstä saatu palaute ja arvostus. Jos työn kokonaishallinta kasvaa liian suureksi ja työntekijä ei saa tarvittavaa tukea työtehtävien suorittamiseen, psyykkinen työkyky heikentyy ja henkilö uupuu liiallisesta kuormituksesta.

Jotta matkustamohenkilökunnan työ sujuu lentokoneessa, on kiinnitettävä huomioita asioihin, jotka edistävät psykososiaalista hyvinvointia. Panostamalla työvuorosuunnitteluun, yksilöllisempiin työaikamalleihin, mahdollisuuteen vaikuttaa omaan työhön positiivisesti sekä hyvällä esihenkilön tuella saavutetaan voimavaroja vahvistava merkitys työvireeseen niin työpäivän aikana kuin palautumisessa. (Rauramo, 2012, 55.)

Ikäjohtaminen työurien tukena ja mahdollistajana

Ikäjohtaminen on johtamista, jonka tavoitteena on eri-ikäisten työntekijöiden tarpeiden ja voimavarojen huomioimista työurien eri vaiheissa. Ikäjohtamisen tavoitteena on tukea työntekijän työkykyä ja pidentää samalla hänen työuraansa. Hyvä ikäjohtaminen ymmärretään yksilöllisten erojen ja tarpeiden huomioon ottamisessa iästä huolimatta. (Lundell 2011, 286).

Ikäjohtaminen käytännössä tarkoittaa, että organisaatio kuten lentoyhtiöt sisällyttävät sen osaksi henkilöstöstrategiaa ja lähiesihenkilötyötä. Hyvällä ja yksilöllisellä ikäjohtamisella, organisaatio pystyy huomioimaan jo varhaisessa vaiheessa ikään liittyviä työkykyyn uhkaavia haasteita ja antamaan enemmän apua ja tukea työntekijän voimavaroihin ja tarpeisiin.

Yhtenä hyvänä työuria tukevana asiana on monilla työpaikoilla järjestetyt esihenkilön ja työntekijän väliset kahdenkeskeiset kehityskeskustelut. Keskustelun aikana on mahdollista käydä yksilöllisemmin henkilön työuraan liittyviä haasteita, mahdollisuuksia, onnistumisia ja toiveita tulevaisuutta varten. (Lomperi-Ääri, 2026.)

Työterveyden tuki ja varhainen välittäminen ja sairaspoissaolojen seuranta työpaikalla edistää koko työyhteisöä ja yksilöä, kun asioihin pystytään puuttumaan ajoissa.

Matkustamohenkilökunnan vastauksista tuli ilmi, että monelle pelkkä ikäjohtaminen sanana on vieras eikä siksi tiedä mitä kaikkea siihen liittyy. Toiveena oli, että jatkossa ikäjohtamisen toteutumisessa lentoyhtiöiden organisaatioissa on vielä kehittämistarpeita. Kokeneet ja ammattitaitoiset matkustamohenkilökunnan jäsenet ovat hyvin motivoituneita jatkamaan työuriaan aina eläkeikään saakka, mikäli yksilöllisesti huomioidaan mahdollisuudet siirtyä tekemään kevennettyä työvuoromallia, sitä pyydettäessä. Työnantajan näkökulmasta kevennetyt työaikamallit mahdollistavat työntekijöiden pysyvyyden lentoyhtiössä ja säilyttämään ikääntyvien henkilöiden antaman osaamisen ja ammattitaidon pysymään työyhteisössä. (Lomperi-Ääri, 2026.)

Tavoitteena pidentää työuria ja vahvistaa työkykyä

Työturvallisuuslakiin tuli muutos vuonna 2023, jolla tarkennettiin työnantajan velvollisuuksia huolehtia työntekijän ikääntymiseen vaikuttavista asioista kuten työkyvystä, fyysisestä- ja psyykkisistä kuormitustekijöistä. Kun henkilö täyttää 55-vuotta ja kohtaa omassa työkyvyssään haasteita, tilanne voi hetkellisesti herättää tunteita ja epävarmuutta, miten jaksaa tästä eteenpäin aina eläkeikään asti. Työkyvyn haasteet eivät kuitenkaan aina tarkoita, että henkilön työura päättyy vaan sitä pitää tarkastella uudella tavalla ja löytää yksilöllisiä mahdollisuuksia tukea ja järjestää työtä uudelleen. Kevennetyillä työaikamalleilla ja muokkaamalla työn sisältöä vastaamaan henkilön omia voimavaroja työn tekemiseen, mahdollistaa työurien jatkumisen. Työhyvinvoinnin edistäminen onkin merkittävä tekijä hyvinvointivaltion ylläpitämisessä. Työurien jatkamisella työuran alkupäässä, sisällä ja loppupäässä on tärkeä vaikutus työllisyysasteeseen. (Manka, 2011, 35.)

Työhyvinvointi on kokonaisuus, joka ei synny organisaatioissa itsessään, vaan se vaatii järjestelmällistä johtamista, strategista suunnittelua, toimia henkilöstön voimavarojen lisäämiseksi ja työhyvinvointitoiminnan jatkuvaa arviointia. (Manka, 2011,80.)

Työkyvyn tukeminen ei ole vain yksilön vastuulla, vaan se kuuluu sekä organisaatioille että valtiolle. Tästä kertoo esimerkiksi kevään 2026 aikana valtioneuvoston valmistelema työterveyshuollon hyvän käytännön koskevan asetuksen uudistaminen.

Asetusmuutoksella pyritään varmistamaan, että työterveyshuolto pystyy vastaamaan paremmin työelämän muutoksiin ja tukemaan työntekijöiden terveyttä ja työkykyä. Tavoitteena on kohdentaa työterveyshuollon toimia entistä paremmin työkyvyn tukemiseen ja työhön liittyvien terveysriskien ehkäisyyn. Asetuksen päivittämisellä lisätään työpaikkojen ja työterveyshuollon välistä yhteistyötä. (Edilex 2026).

Työkyvyn ja työurien tukeminen pitää nähdä pitkäaikaisena investointina, joka tukee sekä yksilön hyvinvointia, sekä kannattelee koko yhteiskuntaa parempaan tulevaisuuteen.


Kirjoittajat

Marjo Lomperi-Ääri, hyvinvointikoordinaattoriopiskelija (YAMK), Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, Yliopettaja. Sosiaali- ja terveysala YAMK, Savonia-ammattikorkeakoulu


Lähteet

Edilex 2026. Työterveyshuollon hyvän käytännön asetusta päivitetään – tavoitteena vahvistaa työkyvyn tukea. Verkkojulkaisu. https://www.edilex.fi/aihealueet/Työ- ja sosiaalioikeus/uutiset. Viitattu 12.3.2026 ja 24.5.2026.

Eläketurvakeskus 2025. Suomen työeläkkeensaajat. Päivitetty 26.6.2025. Verkkojulkaisu. https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ja-ennusteet/tilastot/tyoelakkeensaajat/. Viitattu 24.5.2026.

Gould, Raija, Ilmarinen, Juhani, Järvisalo, Jorma, Koskinen, Seppo 2006. Työkyvyn ulottuvuudet, Terveys 2000-tutkimuksen tuloksia. Helsinki: Hakapaino Oy.

Laki 222/2023. Finlex verkkojulkaisu. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2023/222. Viitattu 15.5.2026.

Lomperi-Ääri, M. 2026. Työuran- ja työkyvyn tukeminen ja ikäjohtaminen 55- vuotta täyttäneille matkustamohenkilökunnan jäsenille. YAMK Opinnäytetyö. Sosiaali- ja terveysala. Savonia-ammattikorkeakoulu.

Lundell, Susanna, Tuominen, Eva, Hussi, Tomi, Klemola, Soili, Lehto, Eija, Mäkinen, Elina, Oldenbourg, Rita, Saarelma-Thiel, Tiina, Ilmarinen, Juhani 2011. Ikävoimaa työhön. Turenki: Kirjapaino Jaarli Oy.

Manka, Marja-Liisa 2011. Työn ilo. Helsinki: WSOYpro.

Rauramo, Päivi 2012. Hyvinvoinnin portaat, viisi vaikuttavaa askelta. Porvoo: Bookwell Oy.

Tuki- ja liikuntaelinliitto Tule ry. TULE-sairaudet. Verkkojulkaisu 2026. https://suomentule.fi/tule-terveyden-tueksi/tule-sairaudet/. Viitattu 15.5.2026.

Työterveyslaitos julkaisuaika tuntematon. Työterveyslaitoksen verkkojulkaisu. https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyokyky. Viitattu 24.5.2026.

KUVA Marjo Lomperi-Ääri. 2.6.2022.