Työurien pidentyessä ja työn vaatimusten muuttuessa tarvitaan uusia tapoja tukea työkykyä koko työuran ajan. Erityisesti fyysisesti ja psyykkisesti kuormittavilla aloilla, kuten viranomaistyössä, hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ei voi rakentua vain yksittäisten tukitoimien varaan, vaan se edellyttää suunnitelmallisia rakenteita. Urapolkumallinnus tarjoaa keinon yhdistää työkyvyn tuki, työn muokkaus ja ennakoiva hyvinvoinnin edistäminen osaksi organisaation toimintaa (Ilmarinen 2006; World Health Organization 2001).

Usein työuraa tarkastellaan yksilön uravalintojen tai osaamisen kehittämisen näkökulmasta. Urapolkumallinnuksessa näkökulma on laajempi: tavoitteena on tunnistaa, miten työntekijää voidaan tukea eri työuran vaiheissa siten, että työkyky säilyy ja työurat jatkuvat mahdollisimman pitkään (Gould ym. 2006). Tällöin urapolkumallinnus voidaan nähdä myös rakenteellisena hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen välineenä (Allardt 1993; Martela 2022).

Urapolku rakentuu vaiheittain

Pelastusalan organisaatioissa urapolku voidaan jäsentää varhaiseen työuraan, vakiintumisen vaiheeseen, kokeneen työntekijän vaiheeseen ja myöhäiseen työuraan. Tätä vaiheistusta on kuvattu Tennbergin YAMK-opinnäytetyössä. Urapolun eri vaiheissa myös työkyvyn tuen painopisteet muuttuvat, mikä vastaa Ilmarisen (2006) Työkykytalo-mallin ajatukseen työkyvystä dynaamisena, muuttuvana kokonaisuutena.

Varhaisessa työurassa korostuvat perehdytys, osaamisen vahvistaminen sekä fyysisen ja psyykkisen kuormituksen hallinnan oppiminen. Tässä vaiheessa mentorointi ja toimivien työkäytäntöjen omaksuminen tukevat paitsi ammatillista kasvua myös työhyvinvoinnin perustaa.

Vakiintumisen vaiheessa työntekijän osaaminen syvenee ja uralle voi tulla erikoistumisen tai uusien vastuiden mahdollisuuksia. Samalla kuormituksen hallinta, palautuminen ja työkyvyn ylläpito nousevat keskeisiksi. Esihenkilön tarjoama varhainen tuki ja kannustus osaamisen kehittämiseen voivat vahvistaa työn mielekkyyttä ja sitoutumista.

Kokeneen työntekijän vaiheessa työkyvyn tukeminen muuttuu usein yksilöllisemmäksi. Pitkään jatkunut fyysinen ja psyykkinen kuormitus voi lisätä tuen, työn muokkauksen tai palautumista tukevien ratkaisujen tarvetta. Myöhäisessä työurassa näiden merkitys usein korostuu edelleen, jolloin vaihtoehtoisten tehtävien, osaamisen uudelleen suuntaamisen ja osatyökykyä tukevien ratkaisujen merkitys voi kasvaa (Vuokko ym. 2020).

Kun työuran eri vaiheita ja niissä tapahtuvia siirtymiä (kuten työnkuvan muutoksia, osaamisen päivittämistä tai urasuunnan vaihtoja) osataan suunnitella etukäteen, voidaan ehkäistä kuormitusta ja tukea työntekijän jaksamista. Tällöin urapolkumallinnus ei ole vain henkilöstöhallinnon työkalu, vaan myös tapa edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä.

Urapolkumallinnus on ennakoivaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen yhdistetään usein yksilöön kohdistuviin toimiin, kuten liikunnan tukemiseen, palautumisen vahvistamiseen tai työterveyden palveluihin. Urapolkumallinnus laajentaa tätä näkökulmaa rakenteelliselle tasolle.

Kun työkyvyn tukeminen on rakennettu osaksi urapolun eri vaiheita, ei muutostilanteissa tarvitse toimia ilman valmiita toimintatapoja. Tämä lisää ennakoitavuutta, yhdenvertaisuutta ja luottamusta. Samalla se voi vähentää työkyvyn heikkenemiseen liittyvää epävarmuutta sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta.

Urapolkumallinnus voidaan nähdä rakenteellisena hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen keinona, koska se tukee työssä pysymistä, osallisuutta ja turvallisia työuria (Allardt 1993). Samalla työn mielekkyyden ja merkityksellisyyden säilyminen lisääntyy, joka tukee työhyvinvointia Martelan (2022) lisäämä Doing-ulottuvuus kuvastaa. Nämä teoriat tukevat ICF-luokitukseen, jossa toimintakyky nähdään yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksena (World Health Organization 2001).

Rakenteet ratkaisevat

Toimivan urapolun tukeminen ei synny yksittäisillä toimenpiteillä, vaan se edellyttää systemaattista johtamista, resursseja ja toimivia yhteistyörakenteita. Pelastusalalla hierarkkiset rakenteet ja työn vahvat perinteet voivat tehdä muutoksista hitaita, mutta samalla juuri rakenteellinen suunnitelmallisuus mahdollistaa pitkäjänteisen urapolkumallinnuksen kehittämisen.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä tarvitaan mittareita, joiden avulla urapolkujen kehittämistyö ja niihin liittyvä asiantuntijaosaaminen syvenee. Kun työntekijät kokevat uraan ja toimintakykyyn liittyvät ratkaisut ja toimenpiteet oikeudenmukaiseksi ja tarkoituksenmukaiseksi, myös työn uudelleenmuotoiluun liittyvät ratkaisut näyttäytyvät myönteisinä mahdollisuuksina eivätkä pelkästään työkyvyn heikkenemiseen liittyvinä kompromisseina tai mahdollisesti jopa uran loppumisena.

Erityisesti myöhäisen työuran vaiheessa tällainen ennakkoon rakennettu urapolkurakenne voi helpottaa muutostilanteiden käsittelyä (Vuokko ym. 2020). Kun työkykyä on seurattu ja tuettu systemaattisesti läpi työuran, myös muutokset voidaan tunnistaa aiemmin ja niihin voidaan reagoida hallitummin.

Hyvinvointia työntekijälle, hyötyä organisaatiolle

Parhaimmillaan urapolkumallinnus ei ole vain henkilöstöhallinnon työkalu, vaan osa organisaation hyvinvointistrategiaa. Se voi tukea työntekijän työkykyä, vahvistaa työyhteisön toimivuutta ja edistää työurien jatkumista muuttuvissa tilanteissa.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmasta kyse ei ole vain yksilön tukemisesta, vaan myös organisaation toimintakyvyn vahvistamisesta. Kun työkyvyn tukeminen rakentuu koko työuran mittaiseksi prosessiksi, voidaan samanaikaisesti edistää hyvinvointia, pidentää työuria ja vahvistaa työn kestävyyttä.

Urapolkumallinnus on siten enemmän kuin urasuunnittelua – se on ennakoivaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä käytännössä.

Tennbergin pelastusalan urapolkumallinnusta avaava YAMK-opinnäytetyö on luettavissa www.theseus.fi- sivustolla toukokuussa 2026.

#MasterSchool #YAMK

---

Kirjoittajat

Arttu Tennberg, Hyvinvointikoordinaattori YAMK-tutkinto-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ja osallisuuden vahvistamisen yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Allardt, E. 1993. Having, loving, being: An alternative to the Swedish model of welfare research. The quality of life, 8, 88-95

Gould, R., Ilmarinen, J., Järvisalo, J., Koskinen, S. 2006. Työkyvyn ulottuvuudet: Terveys 200 -tutkimuksen tuloksia. Helsinki: Eläketurvakeskus, Kansaneläkelaitos, Kansanterveyslaitos, Työterveyslaitos.

Ilmarinen, J. 2006. Towards a longer worklife: Ageing and the quality of worklife in the European Union. Helsinki: Finnish Institute of Occupational Health.

Martela, F. 2022. Hyvinvoinnin mittaus edellyttää hyvinvoinnin teoriaa: Erik Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuudet päivitettynä nykyaikaan. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/145551/YP2205-6_Martela.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Sisäministeriö 2023:28. Ohje Pelastustoimen sukellus- ja pintapelastustoimintaan. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165143/SM_2023_28.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Vuokko, A., Punakallio, A., Paajanen, T., Lusa, S. Pelastushenkilöstön työterveysseuranta – yhteistyö ja käytännöt. Työterveyslaitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140128/TTL-978-952-261-862-7.pdf?sequence=5&isAllowed=y

World Health Organization. 2001. International classification of functioning, disability and health (ICF). Geneva: World Health Organization. https://www.who.int/standards/classifications/international-classification-of-functioning-disability-and-health