Liikkuva Savonia-hankkeen innoittamana kevään aikana toteutettiin kokeilu, jossa pyrittiin tietoisesti lisäämään istumisen tauottamista oppituntien lomaan. Tavoitteena oli lisätä istumisen tauottamista luonnolliseksi osaksi opetusta ja tukea opiskelijoiden vireystilaa. Oppitunteja suunniteltiin siten, että noin puolen tunnin välein olisi mahdollisuus liikkumiseen. Tämä toteutettiin matalalla kynnyksellä, ilman opetuksen katkeamista, esimerkiksi lisäämällä pieniä siirtymiä osaksi opetusta. Oppitunnin alussa opiskelijoille kerrottiin, että halutessaan saa nousta seisomaan tai seurata opetusta seisten luokan takarivissä.

Istumisen tauottamiseen käytettiin erilaisia menetelmiä. Yksi keino oli tehtäväpisteet, joissa opiskelijat liikkuivat pisteeltä toiselle suorittaen erilaisia tehtäviä. Toinen tapa oli suunnitella opetustilanteita, joissa opiskelijat hakivat materiaaleja tai tarvikkeita luokan edestä, mikä pakotti nousemaan hetkeksi ylös. Yksi mielekkäimmistä vaihtoehdoista oli pienet porinatehtävät, joita opiskelijat toteuttivat kävelemällä esimerkiksi kirjastoon ja takaisin. Jotkut tehtävät sisälsivät luonnollisesti istumisen tauottamista työpisteitä vaihtaen, ja joissakin tilanteissa ohjattiin lyhyitä jaloittelutaukoja. Opiskelijoita myös kannustettiin jaloittelemaan oppituntien aikana. Pyrkimyksenä oli, että istumisen tauottaminen olisi luonteva osa oppimista, ei erillinen tauko.

Kokeilu sai pääosin positiivista palautetta opiskelijoilta. Monet kokivat, että lyhyet tauot istumisesta auttoivat keskittymään paremmin ja katkaisemaan istumisen aiheuttamaa väsymystä. Toiveena oli kuitenkin, että tauot olisivat selkeämmin sovittuja ja säännöllisiä, sillä välillä istuminen venyi yli tuntiin, jolloin keskittyminen kävi herpaantumaan. Opiskelijoilta saadusta palautteesta saimme myös paljon ehdotuksia istumisen tauottamisen toteuttamiseen: osa opiskelijoista kaipasi pelkkää jaloittelua, kun taas toiset toivoivat ohjattua, kevyttä taukojumppaa. Opettajan näkökulmasta haasteita toi opetustilojen fyysinen rakenne – ahtaat luokat vaikeuttivat liikkumista, etenkin keskellä luokkaa istuville. Ratkaisuksi pohdittiin esimerkiksi seisomapöytien lisäämistä luokan takariviin, mikä mahdollistaisi liikkumisen helpommin ilman häiriötä opetukselle. Kokeilu osoitti, että istumisen tauottamisen integrointi opetukseen onnistuu vaivattomasti pienillä pedagogisilla ratkaisuilla. Mitä useammin istumisen tauotusta toteutti oppitunnin aikana, sitä nopeammin myös oma keho kaipasi liikettä työskentelyn lomaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että istumisen tauottaminen opetuksen lomassa on toteutettavissa pienin keinoin ja tuo konkreettista hyötyä opiskelijoiden vireyteen ja keskittymiseen. Kokeilu osoitti, että istumisen tauottamisen huomioiminen ei vaadi suuria muutoksia opetukseen, mutta sen suunnitteluun kannattaa kiinnittää huomiota. Säännöllisesti sovitut tauot, tilojen muokkaaminen liikkumista tukeviksi ja opiskelijoiden toiveiden huomioiminen voisivat parantaa istumisen tauottamisen toteutumista entisestään. Opiskelijoiden osallistaminen istumisen tauottamisen suunnitteluun on suotavaa, koska pelkkä suullinen kannustus ei välttämättä motivoi riittävästi nousemaan penkistä. Lisäksi opettajan oma esimerkki istumisen tauottamisessa on tärkeä osa muutoksen juurruttamista opiskelukulttuuriin.

Kirjoittajat:

Oona Kähkönen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Salla Lommi, palvelukoordinaattori Wellness Center, LIISA-hanke projektipäällikkö, Savonia-ammattikorkeakoulu