Kuntoutuksen viivästyminen iäkkään lonkkamurtumapotilaan palvelupolussa — Järjestelmätason kapeikot ja kehittämismahdollisuudet

Tässä artikkelissa tarkastelemme järjestelmätason kehittämiskohteita Matin palvelupolussa. 82-vuotias Matti kaatui kotonaan saaden lonkkamurtuman. Sairaalassa Matilla todettiin sekavuutta ja liikkumisen vaikeutta, häntä ei voitu kotiuttaa. Sairaalasta pyydettiin palvelutarpeen arviota, jonka seurauksena Matti siirtyy kuukauden odotuksen jälkeen arviointi- ja kuntoutusosastolle. Kolmen kuukauden kuntoutuksen jälkeen järjestetään kotikäynti, jonka seurauksena todetaan, että Matti ei pärjää kotona. Uuden palvelutarpeen arvioinnin kautta Matille haetaan paikkaa ympärivuorokautisesta palveluasumisesta. Matin tapauksessa keskeiseksi kehittämiskohteeksi nousee kuntoutuksen viivästyminen, sekä palvelupolun sirpaleisuus.

Joka viides lonkkamurtuman saanut potilas on vaarassa joutua pysyvään laitoshoitoon murtumista seuraavana vuotena. Tavoitteelliseen suunnitelmaan pohjautuva tehostettu kuntoutusjakso voi sisältää liikeharjoittelun lisäksi ravitsemuksen, toimintakyvyn, lääkehoidon sekä sosiaalisen tuen huomioimisen. Geriatrinen hoitonäkökulma ja standardoitu hoitopolku voivat vähentää sairaalassaoloaikaa ja laitostumisen riskiä verrattuna tavanomaiseen perusterveydenhuoltoon. Oikein kohdennettu hoito vähentää laitostumisen riskin lisäksi myös kuolleisuutta ja johtaa parempaan toimintakykyyn. Taloudellisesta näkökulmasta sujuva hoitopolku on myös kustannustehokasta. (Lahtinen, Hyvönen, Leppilahti & Jalovaara, 2021, 822–826.) Suomessa kuitenkin lonkkamurtumapotilaiden kuntoutus jää pääasiassa perusterveydenhuollon harteille. Geriatrisen hoitonäkökulman on todettu parantavan hoitotuloksia, mutta Suomessa ei juurikaan työskentele geriatreja keskussairaaloissa. (Korpi ym. 2013.) Geriatrisella hoitonäkökulmalla tarkoitetaan ikääntyneen kokonaisvaltaista arviointia, jossa huomioidaan fyysisen toimintakyvyn lisäksi ikääntyneen kognitio ja sosiaalinen tuki. Kuntoutumista toteutetaan esimerkiksi ohjauksella, neuvonnalla, lääkkeettömillä hoitokeinoilla ja yhteisin tavoittein. (Huusko, 2006.)

Palvelupolun tulisi muodostaa yhtenäinen kokonaisuus leikkauksesta kuntoutukseen ja tukea myös kotiutumista. Tutkimusten mukaan moniammatillinen ja suunniteltu palvelupolku voi vähentää hoitojaksojen pituutta sekä myös tukea lonkkamurtumapotilaan toimintakyvyn säilymistä. Koordinoidulla palvelupolulla ja sujuvalla moniammatillisella yhteistyöllä voidaan mahdollisesti ehkäistä palvelupolun katkeamista sekä laitostumisen riskiä. (Flikweert, Izaks, Knobben, Stevens & Wendt, 2014.)

Matin 7-vaiheisessa palvelupolussa (kuva 1) on nähtävissä pitkiä odotusaikoja, kuntoutumisen viivästymistä, sekä useita palvelutarpeen arviointeja. Matin tapauksessa voimme perustellusti pohtia olisiko ympärivuorokautisen palveluasumisen tarve ollut pienempi, mikäli kuntoutus olisi aloitettu heti, eikä vasta kuukauden odottamisen jälkeen. Vaikka asiaa ei voida varmuudella todistaa, tutkimusnäyttö tukee sitä, että oikea-aikainen kuntoutus parantaa lonkkamurtumapotilaiden mahdollisuuksia palautua käveleviksi ja säilyttää itsenäinen toimintakyky. (Sarkies ym. 2023, 3). Myöhäinen kuntoutus voi johtaa lihasvoiman heikentymiseen, pelon ja välttelyn kierteeseen, tasapainon heikkenemiseen ja liikkumisen apuvälineiden tarpeeseen. Tutkimuksessa raportoitiin, että jopa puolet lonkkamurtumapotilaista ei saavuta itsenäistä liikkumista, erityisesti jos kuntoutus on riittämätöntä tai aloitettu liian myöhään operaatioista (Aprisunadi, Nursalam, Mustikasari, Ifadah & Hapsari 2023, 1–17). Flikweert ym. (2014) toivat tutkimuksessaan esille, että kuntoutuksen tulisi olla selkeä kokonaisuus leikkauksesta kotiutumiseen asti. He havaitsivat selkeän ja hyvin suunnitellun palvelupolun vähentävän palveluiden katkeamista ja niin sanottua laitostumista. Matin tapaus päättyi lopulta siihen, että Matin avuntarve lisääntyi merkittävästi lonkkamurtuman jälkeen. Aprisunadi ym. (2023) tutkimuksessa todettiin puolien lonkkamurtumapotilaiden tarvitsevan kävelemisen tukea operaation jälkeen, erityisesti riskitekijöinä pidettiin myöhään aloitettua kuntoutusta. Matin kuntoutus alkoi kuukauden kuluttua operaatioista. Näin ollen voidaan ajatella, että Matin kuntoutuminen viivästyi ja Matin odottaminen sairaalassa ei ole hyvä asia kuntoutumisen kannalta, lisäksi viivästys vaikuttaa heikentävästi hoidon kustannustehokkuuteen.

Kuvassa 2 esitämme sujuvamman ja kustannustehokkaamman palvelupolun, jonka tarkoituksena on lisätä mahdollisuuksia kuntoutua lonkkamurtumasta käveleväksi. Matin tapauksessa palvelupolkua olisi voitu sujuvoittaa käynnistämällä kuntoutus 24–48 tunnin kuluessa lonkkamurtumaleikkauksesta sekä siirtämällä asiakas suoraan kuntoutusyksikköön ilman pitkää odotusaikaa sairaalassa. Varhainen mobilisaatio parantaa kävelykykyä ja itsenäistä toimintaa. Mobilisaatio 48 tunnin kuluessa leikkauksesta liittyi parempaan liikuntakykyyn, päivittäisiin toimintoihin (ADL), pienempään komplikaatio- ja kuolleisuusriskiin sekä lyhempään aikaan sairaalahoidossa (Paes ym. 2025, 741–747.) Varhainen mobilisointi, kuntoutus ja kotiutuksen suunnittelu osana geriatrista hoitonäkökulmaa parantaa potilaiden liikuntakykyä verrattuna tavanomaiseen ortopediseen kuntoutukseen (Prestmo ym. 2015). Matin palvelutarpeen arviointi olisi voitu toteuttaa kuntoutuksen rinnalla, jolloin vältettäisiin päällekkäisiä prosesseja ja viiveitä. Kotikuntoutuksen kokeilu ennen ympärivuorokautisen palveluasumisen päätöstä olisi voinut tukea Matin toimintakyvyn palautumista ja mahdollistaa kotona asumisen pidempään.

Lopuksi

Ikääntyneiden määrän ennustetaan kasvavan Suomessa vuoteen 2045 asti, joka tulee lisäämään sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2026). Tämä lisää tarvetta kehittää tehokkaita ja sujuvia kuntoutus- ja palvelupolkuja, jotka on tässä artikkelissa todettu keskeiseksi yksilön toimintakyvyn ja palvelujärjestelmän kestävyyden näkökulmasta. Varhaisella kuntoutuksella, moniammatillisella yhteistyöllä sekä geriatrisella hoitonäkökulmalla voidaan tukea ikääntyneiden kotona asumista ja vähentää raskaampia tukimuotoja.

---

Kirjoittajat

Tarja Haverinen, Kuntoutus- ja hyvinvointipalvelujen kehittäjä asiantuntija opiskelijat (YAMK), Savonia-ammattikorkeakoulu

Petra Kiviniemi, Kuntoutus- ja hyvinvointipalvelujen kehittäjä asiantuntija opiskelijat (YAMK), Savonia-ammattikorkeakoulu

Karoliina Ojanen, Kuntoutus- ja hyvinvointipalvelujen kehittäjä asiantuntija opiskelijat (YAMK), Savonia-ammattikorkeakoulu

Virpi Maijala, tuntiopettaja (sivutoiminen), Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Aprisunadi, A., Nursalam, N., Mustikasari, M., Ifadah, E., & Hapsari, E.D. 2023. Kirjallisuuskatsaus. https://doi.org/10.1177/23779608231167825. Viitattu 19.5.2026.

Flikweert, E. R., Izaks, G. J., Knobben, B. A. S., Stevens, M. & Wendt, K. 2014. The development of a comprehensive multidisciplinary care pathway for patients with a hip fracture: design and results of a clinical trial. BMC Musculoskeletal Disorders 15, 188. https://doi.org/10.1186/1471-2474-15-188. Viitattu 20.5.2026.

Huusko, T. 2006. Mitä geriatri tekee? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 122(12), 1469–1470. https://www.duodecimlehti.fi/duo95834. Viitattu 28.5.2026

Korpi, M., Luukkaala, T., Jäntti, P., Jämsen, E., Tuurihalme, S.-L., Risku, A., Haanpää, K., Jokipii, P. & Nuotio, M. 2013. Lonkkamurtumapotilaiden arviointi geriatrian poliklinikalla. Suomen Lääkärilehti 68(3), 131–138. https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/lonkkamurtumapotilaiden-arviointi-geriatrian-poliklinikalla/. Viitattu 20.5.2026.

Lahtinen, A., Hyvönen, P., Leppilahti, J. & Jalovaara, P. 2021. Lonkkamurtumapotilaan kuntoutus. Duodecim 137(8), 821–827. https://oulurepo.oulu.fi/bitstream/handle/10024/32352/nbnfi-fe202201121984.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 20.5.2026.

Paes, V. M., Ting, A., Masters, J., Paes, M.V.I., Mathew, S., & Cosa, M.L. 2025. A Systematic review of evidence regarding the associaton between time to mobilization following hip facture surgery and patient outcomes. Bone&Joint Open. https://boneandjoint.org.uk/Article/10.1302/2633-1462.67.BJO-2024-0243.R1/pdf. Viitattu 19.5.2026.

Prestmo, A., Hagen, G., Sletvold, O., Helbostad, J. L., Thingstad, P., Taraldsen, K., Lydersen, S., Halsteinli, V., Saltnes, T., Lamb, S. E., Johnsen, L. G., & Saltvedt, I. 2015. Comprehensive geriatric care for patients with hip fractures: a prospective, randomised, controlled trial. Lancet: London, England, 385(9978), 1623–1633. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(14)62409-0. Viitattu 20.5.2026.

Sarkies, M. N., Testa, L., Carrigan, A., Roberts, N., Gray, R., Sherrington, C., Mitchell, R., Close, J. C. T., McDougall, C. & Sheehan, K. 2023.Perioperative interventions to improve early mobilisation and physical function after hip fracture: a systematic review and meta-analysis. Age and Ageing 2023; 52:1–11. https://academic.oup.com/ageing/article/52/8/afad154/7243701. Viitattu 23.5.2026.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). 2026. THL:n ennuste: Tarve sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille kasvaa vuoteen 2045 asti – kasvu johtuu pääosin väestön vanhenemisesta. Verkkojulkaisu. https://thl.fi/-/thl-n-ennuste-tarve-sosiaali-ja-terveydenhuollon-palveluille-kasvaa-vuoteen-2045-asti-kasvu-johtuu-paaosin-vaeston-vanhenemisesta. Viitattu 28.5.2026.

Vertio V. 2026. Case Matti. Yksilötehtävä. Ohjautuminen palveluihin muuttuvissa toimintaympäristöissä (verkkokurssi). Moodle-oppimisympäristö. Savonia-ammattikorkeakoulu. https://moodle.savonia.fi/course/view.php?id=7764. Viitattu 22.5.2026.