Jokaisella hevostallilla kertyy lantaa. Osalla talleista lannasta eroon pääseminen on haaste, joka tuo lisäksi vain kustannuksia. Lannan hyödyntäminen on paikoin vähäistä, jolloin sen ravinteita hukataan.

Tallinpitäjät kokevat lainsäädännön epäselväksi ja toivoisivat lisää tallien välistä yhteistyötä lannan jatkokäsittelyyn. Moni joutuu maksamaan suuria summia päästäkseen eroon lannasta ja tähän toivottiin muutosta.

Kyselyn toteutus ja vastaajat

Osana Savonian Hevosenlannan kompostointi apevaunulla – Kikkareet kolikoiksi -hanketta tallinpitäjiltä kysyttiin hevosenlannan käsittelystä ja hyödyntämisestä 4.6.-15.7.2025 välisenä aikana auki olleella kyselyllä. Vastauksia kyselyyn tuli 59. Vastaajia oli ympäri Suomen ja eniten vastauksia tuli Uudeltamaalta sekä Pohjois-Savosta. Vastauksia tuli kaiken kokoisilta talleilta 2-3 hevosen talleista yli 35 hevosen talleihin. Eniten vastauksia tuli 2-3 hevosen, 4-7 ja 12-15 hevosen talleilta. Kyselyyn vastasi 11 yli 19 hevosen tallia, jotka edustavat merkittävää osaa kyselyyn sisältyvistä hevosista.

Kuivikkeiden käyttö

Kuivikkeena selvästi yleisin oli turve, jota käyttää 58 % vastaajista. Seuraavaksi yleisimmät olivat olki 36 % osuudella, kutteri 31 % osuudella, sahanpuru 25 % osuudella ja puupelletti 19 % osuudella.

Lannan hyödyntäminen

Peräti 66 % vastaajista kertoi lannan menevän maanparannusaineeksi ja 41 % vastaajista kertoi lannan menevän ravinteeksi. 7 % ilmoitti lannan menevän muuhun käyttöön ja vastauksissa kerrottiin muussa käytössä lannan menevän kompostimullaksi tai peltoon. 8 % ei osannut sanoa minne lanta menee ja perusteluissa kerrottiin, että kuljettaja ei sano, viedään jäteasemalle tai lanta haetaan usean eri toimijan toimesta.

Jatkokäsittely

Tallinpitäjiltä kysyttiin jatkokäsittelevätkö he lantaa ja/tai myydäänkö tai luovutetaanko lantaa sellaisenaan tai jatkokäsiteltynä. 61 % kertoi myyvänsä tai luovuttavansa lantaa sellaisenaan ja 41 % vastasi ,ettei jatkokäsittele lantaa. 14 % ilmoitti kompostoivansa ja 2 % mädättävänsä lannan. 3,5 % myi tai luovutti jatkokäsiteltyä lantaa. Muun jatkokäsittelyn ilmoitti 5 % vastaajista ja vastauksissa mainittiin puolen vuoden kompostointi lantalassa ja kaksi vastaajaa ilmoitti itse maksavansa siitä, että lanta kuljetetaan pois.

69 % vastaajista ilmoitti kokonaan ulkopuolisen käyttävän lannan ja näissä tapauksissa lähes kaikki ilmoittivat lannan käyttäjäksi viljelijän ja myös Metsäpirtti, Lammin puutarha, Kiertokapula, mansikanviljelijä, mullan valmistaja ja myyjä sekä kotipuutarhurit saivat mainintoja. Kokonaan itse lannan käyttää 19 % vastaajista ja osittain itse 12 % vastaajista. Osittain itse käyttäneet kertoivat lantaa menevän omaan puutarhaan ja ulkopuolisen viljelijän pelloille sekä kotipuutarhureille. Yksi vastaaja sanoi, ettei tiedä minne lanta menee ja yksi ettei asia edes kiinnosta.

Vastaustaan lannan käytöstä sai tarkentaa vielä avoimeen kenttään. Vastauksissa mainittiin useampaan kertaan viljely ja omille pelloille levitys ja osalla lanta menee kokonaan tai osittain ulkopuolisen viljelijän käyttöön. Lantaa menee myös ammattimaisiin ja harrastepuutarhoihin. Muutamassa vastauksessa mainittiin, kuinka täytyy maksaa, että lannasta pääsee eroon. Yhdessä vastauksessa mainittiin, kuinka kukaan ei ota lantaa vastaan ja se täytyy käyttää itse. Pari vastaajaa mainitsi myös mullan valmistuksen itse tai ulkopuolisen toimijan suorittamana.

Mikäli kysymykseen vastanneet rajataan vain vähintään 20 hevosen talleihin, niin 100 % vastaajista sanoo ulkopuolisen käyttävän lannan kokonaan.

Lainsäädännön koetut haasteet

Tallinpitäjiltä kysyttiin kuinka selkeänä he kokevat nykyisen hevosenlannan käsittelyyn ja hyödyntämiseen liittyvän lainsäädännön. Vastauksissa 1 tarkoittaa ei lainkaan selkeänä ja 5 erittäin selkeänä. Vastausten keskiarvo oli 2,3 eli lainsäädäntöä ei pidetä selkeänä. Arvosanan 4 tai 5 antoi vain 14 % vastaajista ja arvosanan 1 peräti 32 % vastaajista. Kysymyksen kommenttikentässä kerrottiin kuinka kuntien vaatimukset vaihtelevat ja on äärimmäisen epäselvää, kuinka yksityisen tulisi toimia. Kahdessa vastauksessa sanottiin hevosenlantaa kohdeltavan kuin ydinjätettä. Yhdessä kommentissa kerrottiin lain olevan tavallaan selkeä, mutta tietoa on vaikea löytää.

Mikäli kysymykseen vastanneet rajataan vain vähintään 20 hevosen talleihin, niin vastausten keskiarvoksi tuli 2,0. Kaikkein suurimmat tallit kokevat lainsäädännön vähiten selkeäksi.

Tallinpitäjiltä kysyttiin lannan jatkokäsittelyä, myyntiä tai loppukäyttöä hankaloittavista tekijöistä. Kaikkein eniten hankaloitti kysynnän puute, jonka vastasi 73 % tallinpitäjistä. Koneiden ja laitteiden puute oli 55 % kohdalla hankaloittava tekijä. Tilojen vähyys oli kolmanneksi suosituin vastaus 40 % osuudella. Hankaloittaviksi tekijöiksi mainittiin myös lainsäädäntö 27 %, tallin sijainti 25 % ja tiedon puute 20 %. Kommenteissa mainittiin huono kysyntä, sijainti, tilanpuute, siirron ostaminen ulkopuoliselta ja kuinka lainsäädäntö hankaloittaa.

“Kyselyn toteuttaneessa hankkeessa on laadittu päätöksentekopuu lainsäädännön tulkinnan tueksi. Lisäksi hanke tuottaa myös muuta yleishyödyllistä materiaalia hevosenlannan kompostoimisesta ja jatkokäytöstä. Materiaali kootaan Laari.info -verkkosivuille: https://laari.info/tietopankki/hevostalous/. Ajankohtaisin tieto lainsäädännön tulkinnasta kannattaa varmistaa oman kunnan ympäristöviranomaiselta”, kertoi hankkeessa työskentelevä TKI-asiantuntija Saara Tolonen.

Kehitysehdotukset ja toiveet

Lopuksi kysyttiin tärkeimpiä keinoja edistämään hevosenlannan tehokkaampaa hyödyntämistä. Vastauksissa toistui tarve helpottaa käytännön toimia, selkeyttää lainsäädäntöä ja kehittää tallien välistä yhteistyötä. Vastaajat toivoivat selkeää yhtenäistä ketjua lantahuoltoon.

Vastauksissa ihmeteltiin miksi lantalan lantaan suhtaudutaan niin tiukasti verrattuna laitumella olevaan tai miksi lantalassa saa olla vain vuoden lannat kerrallaan. Lantahuollon vaikeus on saanut monia kertoja pohtimaan hevosenpidon lopettamista. Rajoituksien ja määräyksien toivottiin kohdentuvan riskien mukaan eli esimerkiksi hevosmäärän tai pohjavesialueen mukaan.

Vastaajat toivoivat keskitettyä useiden tallien yhteistä noutopalvelua lannalle. Kaikilla ei ole omia koneitakaan lantahuoltoon. Samoin haluttiin koulutusta jatkojalostuksesta ja mahdollisia jatkojalostuslaitoksia.

Tiedotusta, avointa keskustelua ja luottamusta kaivattiin. Vastauksista kävi ilmi, että olisi tarve myös kontakteille tallinpitäjien ja viljelijöiden välille tuomaan molemminpuolista hyötyä. Vastauksissa harmiteltiin kuinka tallinpitäjät maksavat kaiken vaikka usein lannan vastaanottajakin hyötyy selvästi. Jotkut vastaajat pohtivat voisiko lantahuoltoon olla tukia, koska koko yhteiskunta hyötyisi siitä.

Hevosenlannan arvostusta haluttiin nostaa. Lannan pitäisi olla helpommin hyödynnettävissä lainsäädännön puolelta. Vastaajat toivoivat, että viljelijät saisi enemmän kiinnostumaan lannasta.

Lantaa haluttaisiin saada pienempään tilaan ja pohdittiin lannan pelletöintiä sekä separointia. Myös lämmön talteenotto mainittiin yhtenä lannan hyödyntämisen muotona.

Lantatinder on kuulemma tuttu, mutta ei haluaisi jatkuvasti maksaa, että muut saavat ilmaisen raaka-aineen ja hyödyn siitä. Monissa vastauksissa mainitaan, kuinka tallinpitäjän täytyy maksaa, että pääsee lannasta eroon ja tähän haluttaisiin muutos. Lannan myynnin pitäisi olla vapaampaa.

Vastaajien mukaan tarvittaisiin keinoja hiekkaisen lannan hävitykseen. Poltto ja lämmityskäytön helpottaminen mainittiin muutamaan kertaan. Lantaa haluttaisiin viedä jäteasemalle jatkokäyttöön ilmaiseksi. Yhteistyötä tallien kesken toivottiin.

---

Kirjoittaja:

Janne Niiranen, projektityöntekijä, Savonia-AMK

---