Lainsäädäntö kattaa lannan koko elinkaaren sen syntymisestä varastointiin, mahdolliseen käsittelyyn ja tuotteistamiseen sekä loppukäyttöön. Vaikka yksittäiset velvoitteet voivat tuntua selkeiltä, kokonaisuus saattaa käytännössä olla hajanainen ja paikoin vaikeasti hahmotettava – erityisesti silloin, kun toimintaa kehitetään perinteisestä lannan levityksestä kohti erilaisia hyödyntämis- ja palveluratkaisuja. Lainsäädäntö edellyttää vastuullisuutta ja huolellisuutta, mutta arjessa se voi tarkoittaa myös paljon selvittämistä, lupa- ja ilmoitusmenettelyjä sekä viranomaisyhteyksiä toiminnan luonteesta riippuen.

Noudatettavien lakien ja asetusten listan pituus riippuu muun muassa seuraavista valinnoista: myydäänkö lantaa brändättynä, vai korkeintaan somemainonnan avulla jätesäkeissä tai irtotavarana? Onko lannoite- tai maanparannuskäytössä pelkästään oman tilan lantaa? Myydäänkö tai luovutetaanko lantaa pelkästään maa- ja puutarhatalouden yrityksille tai suoraan kuluttajille? Aumataanko lantaa jossain vaiheessa? Sekoitetaanko lannan sekaan muita aineita?

Ei siis ole ihme, että lannan tuottajan tai kuluttajan pää on pyörällä, koska kaksi yritystä harvoin toimivat täysin samalla tavalla. Lannan ympärille voi parhaassa tapauksessa kehittyä erilaisia palvelumahdollisuuksia, mutta tällä hetkellä voi olla haasteellista hahmottaa, mikä laki tai asetus koskee mitäkin toimintoa. Pahimmassa tapauksessa haasteet lainsäädännön ymmärrettävyydessä voivat olla suurin este palvelujen syntymiselle.

Tällaisia palvelumahdollisuuksia voisivat esimerkiksi olla:

* Yhteislantala

* Lannan kerääminen useammalta tallilta ja jalostaminen tuotteeksi

* Kuljetuspalvelut

* Lannan hankkiminen osaksi lannoitevalmistetta

* Lannan kompostointi

* Lannan tuotteistaminen esimerkiksi kuluttajille tai toisille yrityksille

Luonnonvarakeskuksen julkaisussa ”Opas kierrätyslannoitevalmisteiden tuottajille” (2018) kerrotaan kierrätyslannoitevalmistajille suunnatusta kyselystä, jossa selvitettiin yhtenä teemana lainsäädäntöön liittyviä mielipiteitä. Valmistajat olivat tässä tapauksessa ”jätteitä ja sivuvirtoja käsitteleviä laitoksia” (26kpl), mutta kiertolannoiteteeman alla puhutaan samoista lainsäädännöllisistä toiminnan raameista. Oppaassa kerrotaan seuraavaa: ”Kyselyyn vastanneet kierrätyslannoitevalmisteiden tuottajat pitivät yleisesti lainsäädäntöä tarpeellisena (Kuva 1). Vain 4 % vastanneista kertoi olevansa jokseenkin eri mieltä tarpeellisuudesta. Suurimman osan mielestä normeista on saatavilla helposti tietoa, ja lainsäädäntö on jokseenkin helppotajuista. Osan mielestä on kuitenkin erittäinkin vaikeaa ymmärtää alan lainsäädäntöä. Säätely tuntuu liian rajoittavalta ja on osittain liian raskasta.”

Nämä havainnot tukevat Kikkareet kolikoiksi -hankkeessa tehtyjä alustavia havaintoja sidosryhmien kanssa käydyistä keskusteluista. Huomioitavaa Luonnonvarakeskuksen kyselytutkimuksessa on, että kyselyyn vastaajat ovat ammattinsa puolesta nimenomaan kiertotalouden lainsäädännön kanssa säännöllisesti tekemisissä. Hevostalouden osalta näin ei kuitenkaan ole – osa tallin- tai hevosenpitäjistä voi tehdä päivätyötä täysin muulla alalla. Mikäli Luonnonvarakeskuksen tekemän kyselyn mukaan hieman vajaa 60 % ammattilaisista on jokseenkin tai täysin eri mieltä lainsäädännön helppotajuisuudesta, voivat luvut olla tallin- tai hevosenpitäjien keskuudessa tätä radikaalimmat.

Edellä on käsitelty lannan käsittelyä ja erilaisia palveluesimerkkejä, mutta lannan loppukäyttöä koskevat myös erilaiset lait ja asetukset – esimerkiksi peltokäyttöön voi liittyä tukien saannin ehtoja kansallisen sekä EU-tasoisen lainsäädännön lisäksi (Ruokavirasto 2025).

Oma toiminta selkeäksi päätöksentekopuun avulla

Mistä sitten kannattaisi aloittaa? Kikkare-hankkeessa tuotettu oikealle polulle hevosenlannan kanssa -päätöksentekopuu on luotu helpottamaan lainsäädännön kiemuroiden hahmottamista. Hyödynnä päätöksentekopuuta ja nappaa talteen vinkit, jotka ohjaavat toimintaasi oikealle polulle. Päätöksentekopuu auttaa sinua myös toiminnan ja palveluiden kehittämisessä ohjaamalla sinua kohti tärkeimpiä lakeja ja säädöksiä.

Jos olet epävarma siitä, miten lakia tulisi tulkita sinun tapauksessasi, kannattaa olla yhteydessä oman alueesi ELY-keskukseen, kunnan ympäristöviranomaiseen tai Ruokavirastoon. Yhteyttä kannattaa joka tapauksessa pitää, sillä edellä mainitut toimijat tuntevat alueellisen ja ajantasaisen lainsäädännön. Ideoita kannattaa pallotella jo hyvin varhaisessa vaiheessa – näin toimintaansa suunnitteleva kuulee lisätietoa vaatimuksista ja mahdollisista toimintakentän muutoksista lähitulevaisuudessa.

Hevosenlannan kompostointi apevaunulla – Kikkareet kolikoiksi -hanke toimii ajalla 1.3.2024 – 28.2.2026. Hanke on EU:n unionin osarahoittama ja sitä rahoittaa Pohjois-Savon liitto. Hanketta toteuttavat Savonia-ammattikorkeakoulun Ruokajärjestelmän ja Bio- ja kiertotalouden tiimit yhteistyössä.

Tekijät: TKI-asiantuntijat Saara Tolonen & Krista Jauhiainen, etunimi.sukunimi@savonia.fi

Lähteet:

Tampio, E., Vainio, M., Virkkunen, E., Rahtola, M., Heinonen, S. Opas kierrätyslannoitevalmisteiden tuottajille. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 37/2018. 73 s. Helsinki. Saatavilla verkossa: https://jukuri.luke.fi/handle/10024/542240. Viitattu 7.5.2025.

Ruokavirasto. Noudata ehdollisuuden vaatimuksia, kun haet tukia. 18.2.2025. Saatavilla verkossa: https://www.ruokavirasto.fi/tuet/maatalous/perusehdot/ehdollisuus/