Suomesta puhuttaessa mainitaan usein termi hyvinvointiyhteiskunta, turvallisuus ja maabrändiämme jo vuosia nostanut YK:n onnellisuusraportin suoma maailman onnellisimman maan titteli (Helliwell ym. 2024, kappale 2). Tästä huolimatta maamme on sijoittunut EU-maiden listauksessa neljännelle sijalle naisten seksuaaliväkivallan kokemuksien määrässä (FRA 2012). Kokonaisvaltaisella seksuaaliväkivaltatyöllä ja seksuaalikasvatuksella voimme vahvistaa turvallista ja jokaisen ihmisoikeuksia kunnioittavaa yhteiskuntaa.

Seksuaaliväkivalta koskettaa yhteiskuntaamme laajasti

Seksuaaliväkivallalla kuvataan sellaista tekoa tai teon yritystä, joilla loukataan henkilön seksuaalista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta (Bildjuschkin ym. 2019,9). Tekoja yhdistää toiminta ilman tai vastoin henkilön suostumusta (Tiitinen 2025). Seksuaaliväkivalta ilmenee yhteiskuntamme arjen keskellä. Se saa kasvuvoimaansa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvistä syrjivistä, ulossulkevista normeista ja stereotypioista, väkivallan normalisoinnista, yksilöiden autonomiaa rikkovista valtarakenteista, sekä seksuaalisuuteen ja sukupuoleen kohdistuvasta häirinnästä (University of Alberta 2025). Näiden rinnalle nostaisin myös haasteet rajojen tunnistamisessa ja kunnioittamisessa.

Seksuaaliväkivalta voi kohdistua kehen tahansa, vaikka se tunnetaan hyvin sukupuolittuneena väkivaltana. Seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen häirinnän kokemuksille altistaa erityisesti naissukupuoli (Attila& Keskipetäjä 2023, 57; Mielityinen, Hautamäki, Hakala, Fagerlund & Ellonen 2023, 77), seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen (FRA 2020, 2-3; Lahti, Kyllönen, Pusa, Tolvanen & Laakso 2020, 2, 67-70) ja erilaiset toimintarajoitteet (Ervasti & Vuorenmaa 2022, 34). Kaikista sukupuolista maassamme yli neljännes on kokenut seksuaaliväkivaltaa elämänsä aikana (Attila &Keskipetäjä 2023, 57) ja viimeisen kymmenen vuoden aikana kokemukset ovat lisääntyneet myös peruskouluikäisten keskuudessa (Mielityinen ym. 2023, 77-78). Seksuaalikasvatusta nuorille kohdennettaessa huomion arvoista on, että seksuaaliväkivalta on yleistä myös nuorten välisissä seurustelusuhteissa. Suomalaisen tutkimuksen mukaan joka neljäs seurustelevista nuorista oli kokenut pakottamista tai painostamista seksuaalisiin tekoihin seurustellessaan, tytöistä jopa pysäyttävät 37 prosenttia (Peltola 2023,56-58).

Seksuaaliväkivallalle ja häirinnälle potentiaalisia ympäristöjä ovat kaikki ympäristöt, joissa ihmiset vuorovaikuttavat. Sitä ei esiinny ainoastaan suljettujen ovien takana tai valvomattomissa tilanteissa. Esimerkiksi urheilijoihin kohdistuvan seksuaalisen ja sukupuolisen häirinnän kokemuksien tiedetään yleistyvän kilpailutason noustessa (Lahti ym. 2020, 1).

Seksuaaliväkivallan tekoja ennaltaehkäisevä seksuaaliväkivaltatyö

Seksuaaliväkivaltatyö on maassamme voittopainotteisesti suunnattu henkilöille, joihin on kohdistettu seksuaaliväkivaltaa. Myös seksuaalikasvatus on usein suojelukeskeistä, jolloin vahvistetaan stereotyyppistä ajatusta siitä, että seksuaaliväkivalta koskettaa kuulijoita vain potentiaalisen kokijan roolissa. Tämä voi lisätä avun hakemista estävän häpeähaarniskan painoa niiden kuulijoiden kohdalla, jotka tarvitsisivat tukea toisia kunnioittavan toiminnan vahvistamisessa. Seksuaalirikosmyönteinen ajattelu ei suinkaan aina johda seksuaalirikokseen. Voidaksemme ehkäistä seksuaaliväkivallan tekoja, meidän tulee tukea henkilöitä, joilla on kohonnut riski seksuaaliväkivallan tekoihin. Myös kansainväliset sopimukset ja kansalliset suunnitelmat tukevat tätä ajatusta (Lappalainen 2023, 25-27). Tällä hetkellä tällaista ennaltaehkäisevää tukea tarjotaan pääosin kolmannella sektorilla.

Seksuaalirikoksista jo tuomituille tarjotaan julkisin varoin kuntoutusta Rikosseuraamuslaitoksen toimesta (Uusi suunta- yksilökuntoutusohjelma ja ryhmämuotoinen STEP-ohjelma). Käytännön työssäni olen todistanut, kuinka uusimisriskin vähentämiseen tähtääviä kuntoutusohjelmia ei kuitenkaan aina pystytä tarjoamaan tuomion lyhyyden takia. Myös sakkorangaistuksilla selviävät voivat jäädä täysin ilman tukea (Vauhkonen, Kaakinen & Hoikkala 2021, 120). Tällöin laissamme mainittuja vankeusajalle määriteltyä tavoitteita ” lisätä vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan edistämällä vangin elämänhallintaa ja sijoittumista yhteiskuntaan…” (Vankeuslaki 767/2005. 1. luku 2 §.), ei ole mahdollista edistää hyödyntäen parhaita käytössä olevia menetelmiä.

Seksuaalirikosten uusimista ennaltaehkäisevissä työmuodoissa ja kuntoutusohjelmissa käytetään pitkälti tehokkaiksi todettuja kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä (Mpofu ym. 2018; Scalora & Carbin 2003, 318–319, Hanson ym. 2009, 884–887). Näiden avulla voidaan tutkia esimerkiksi tekoon liittyviä asenteita ja ajatuksia, kehittää sosiaalisia taitoja ja ongelmanratkaisukykyjä, opetella tunteiden säätelykeinoja, lisätä uhriempatiaa ja haastaa ajatusvääristymiä, joilla tekijä on oikeuttanut väkivaltaista toimintaansa (Nurminen 2015, 72). Hyvinvoinnin ja elämänhallinnan tukeminen laajemminkin nähdään tärkeänä, sillä on todettu, että näiden ollessa heikommillaan, yksilön riski syyllistyä seksuaalirikoksiin on suurimmillaan (Vauhkonen, Kaakinen, Beuker, Raeste & Halila 2024, 5; Vauhkonen, Kaakinen & Hoikkala 2021, 89-90, 97).

Uusi Suunta- yksilökuntoutusohjelma on tällä hetkellä ainoa Suomessa kehitetty kuntoutusohjelma, joka on suunnattu seksuaalirikoksia tehneille, sekä henkilöille, jotka ovat huolissaan siitä, että voivat syyllistyä seksuaaliväkivaltaan. Uusi Suunta- yksilökuntoutusohjelma yhdistää kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä motivoivaan haastatteluun, RNR-teoriaan, positiiviseen psykologiaan, mielekkään elämän malliin ja voimavarakeskeisyyteen (Nurminen 2015, 2, 7–11). Ohjelmaa käytetään väkivaltatyössä myös järjestökentällä. Vaikuttavuustutkimus on kirjoitushetkellä vielä kesken.

Katse rakenteisiin ja kehittämistarpeisiin

On kestämätöntä, että ennaltaehkäisevä seksuaaliväkivaltatyö nojaa muutaman järjestötoimijan palveluihin. Seksuaaliväkivaltatyötä ja seksuaalikasvatustyötä ei voida kuitenkaan sälyttää kenelle tahansa. Väkivaltatyötä tekeville tulee tarjota riittävä työnohjaus ja varmistua ammattilaisen valmiuksista. Esimerkiksi omat käsittelemättömät traumat ja puutteet seksuaalikasvatuksessa voivat tehdä kohtaamisesta haastavaa.

Ennaltaehkäisevässä työssä matalan kynnyksen palveluiden merkitys korostuu. Erityisesti kohtaamani lapsikohteisen seksuaalisen kiinnostuksen kanssa kamppailevat henkilöt, ovat lähes poikkeuksetta kertoneet anonyymina asioinnin olleen edellytyksenä keskustelutukeen hakeutumiselle. Myös tieto siitä, että teemat ovat ammattilaiselle tuttuja, on helpottanut yhteydenottoa.

On tarpeen tarkastella, mitkä rakenteet voivat vaikeuttaa avun hakemista. Miten perustellaan asiakaslähtöisesti, että monesta väkivaltatyön tukipalvelusta on rajattu seksuaaliväkivalta pois? Ylläpitävätkö nämä ratkaisut osaltaan seksuaaliväkivaltaan liittyvää häpeää? Miten ohjata palveluita vahvemmin niille kanaville ja paikoille, missä voidaan tavoittaa tukea tarvitsevat oikea-aikaisesti? Inhimillinen kärsimys, joita väkivallan teot tuottavat laajasti ympäristöönsä, ulottuvat pitkälle.

Kirjoittaja:
Minja Lappalainen Mielenterveys- ja päihdetyön kehittäjä YAMK -opiskelija, minja.lappalainen@edu.savonia.fi
(Kätilö, sairaanhoitaja, seksuaaliterapeutti, seksuaalineuvoja, kognitiivinen lyhytterapeutti, voimavarakeskeinen mindfulness-ohjaaja, Uusi Suunta-yksilökuntoutusohjaaja)

Kiinnostuitko? Lue lisää Menetelmäoppaasta seksuaalisten rajojen tunnistamisen ja vahvistamisen tueksi: https://www.seritatyo.fi/menetelmaopas/

Lähteet

Attila, Henna & Keski-Petäjä, Miina 2023. Seksuaaliväkivalta. Teoksessa Attila, Henna Keskipetäjä, Miina Pietiläinen, Marjut, Lipasti, Laura, Saari, Juhani & Haapakangas Kimmo. Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021 loppuraportti. Tilastokeskus.

Bildjuschkin, Katriina, Ewalds, Helena, Hietamäki, Johanna, Kettunen, Hanna, Koivula, Tanja, Mäkelä, Jukka & Nipuli Suvi 2019. Väkivaltakäsitteiden sanasto. Työpaperi 1/2020. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-211-6. Viitattu 2.5.2025.

Ervasti, Eetu & Vuorenmaa Maaret 2022. Toimintarajoitteisten nuorten väkivallan kokemukset. Teoksessa Minna-Liisa Luoma, Maria Valtokari, Anna Väre (toim.) Vammaisten henkilöiden kokeman lähisuhdeväkivallan yleisyys ja palvelujen saatavuus Määrällinen ja laadullinen tarkastelu. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:24, 28-43.Valtioneuvoston kanslia. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-016-5. Viitattu 2.5.2025.

European Union Agency for Fundamental Rights (FRA) 2020. Country data – Finland. https://fra.europa.eu/en/publication/2020/fundamental-rights-report-2020. Viitattu 2.5.2025.

European Union Agency of Fundamental Rights (FRA) 2012. Survey on violence against women in EU 2012. https://fra.europa.eu/en/publications-and-resources/data-and-maps/survey-data-explorer-violence-against-women-survey. Viitattu 2.5.2025.

Hanson, K., Bourgon, G., Helmus, L. & Hodgson, S. 2009. The Principles of Effective Correctional Treatment Also Apply To Sexual Offenders: A Meta-Analysis. Criminal justice and behavior, 36(9), 865–891. https://doi.org/10.1177/0093854809338545.

Helliwell, J. F., Layard, R., Sachs, J. D., De Neve, J.-E., Aknin, L. B., & Wang, S. (Eds.). (2024). World Happiness Report 2024. University of Oxford: Wellbeing Research Centre. http://doi.org/10.18724/whr-kk3m-b586. Viitattu 2.5.2025.

Lappalainen, Minja 2023. Menetelmäopas seksuaalisten rajojen tunnistamiseksi ja vahvistamiseksi. https://www.seritatyo.fi/menetelmaopas/. Oulu: Vuolle Setlementti ry.

Mielityinen, Laura, Hautamäki, Sari, Hakala, Venla, Fagerlund, Monica & Ellonen Noora 2023. Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2022 – Määrät, piirteet ja niiden muutokset 1988–2022. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:5. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7158-5. Viitattu 2.5.2025.

Mpofu, E., Athanasou, J. A., Rafe, C. & Belshaw, S. H. 2018. Cognitive-Behavioral Therapy Efficacy for Reducing Recidivism Rates of Moderate- and High-Risk Sexual Offenders: A Scoping Systematic Literature Review. International journal of offender therapy and comparative criminology, 62(1), 170–186. https://doi.org/10.1177/0306624X16644501.

Peltola, Marja 2023. Teoksessa Väkivalta nuorten seurustelusuhteissa – Kyselytutkimuksen tuloksia. Toim. Isotalo, Anu. Tampereen yliopisto: Yhteiskuntatieteiden tiedekunta / Yhteiskuntatutkimus. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2936-5

Scalora, M. J. & Garbin, C. 2003. A Multivariate Analysis of Sex Offender Recidivism. International journal of offender therapy and comparative criminology, 47(3), 309–323. https://doi.org/10.1177/0306624X03047003005.

Tiitinen, Aila 2025. Raiskaus ja seksuaaliväkivalta. Lääkärikirja Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00880. Viitattu 2.5.2025.

University of Alberta. Sexual Assault Center. Resources: Create Change around Sexual Violence. Verkkosivu. https://www.ualberta.ca/en/current-students/sexual-assault-centre/resources/create-change.html . Viitattu 2.5.2025.

Vankeuslaki 23.9.2005 767/2005. Ajantasainen lainsäädäntö. FINLEX. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2005/767. Viitattu 2.5.2025.

Vauhkonen, Teemu, Kaakinen, Markus, Beuker, Aaro, Raeste, Anna & Halila, Henri 2024. Turvallisille Raiteille -lähisuhdeväkivallan Katkaisuohjelman ja SeriE-hankkeen Arviointi. Helsinki: Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti.

Vauhkonen, Teemu, Kaakinen, Markus & Hoikkala, Tommi 2021. Seksuaalirikosten tekijät, tekotilanteet ja ennaltaehkäisemisen mahdollisuudet. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:56. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-488-0.

Lahti, Annukka, Kyllönen, Miika, Pusa, Sanna , Tolvanen, Asko & Laakso, Nina 2020. Häirintä suomalaisessa kilpaurheilussa. Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry.