Metsän kätköistä löytyy lukematon määrä lajeja ja elinympäristöjä, jotka muodostavat metsästä monimuotoisen ekosysteemin. Jokainen kanto, sammalpeite ja lahopuu tarjoaa elinpaikan jollekin eliölajille, ja yhdessä nämä tekijät muodostavat luonnon monimuotoisuuden perustan.

Mitä metsien monimuotoisuus on?

Metsien monimuotoisuus tarkoittaa metsissä esiintyvien lajien, elinympäristöjen ja geneettisen vaihtelun runsautta. Se kattaa kasvien, eläinten, sienten ja pieneliöiden lisäksi elinympäristöjen erilaisuuden. Geneettinen monimuotoisuus eli lajien sisäinen vaihtelu tarkoittaa sitä, että saman lajin yksilöt ovat keskenään erilaisia. Tämä vaihtelu auttaa lajeja sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin, kuten ilmastonmuutokseen. Monimuotoiset metsät ylläpitävät ekosysteemin tärkeitä toimintoja, kuten ravinteiden kiertoa, veden puhdistusta ja hiilen sitomista.

Luontokato

Metsien monimuotoisuus on maailmanlaajuisesti uhattuna. Luontokato on yksi aikamme keskeisimmistä kriiseistä ja sen vaikutukset näkyvät myös Suomessa. Hömötiaisen laulua kuulee yhä harvemmin, liito-oravan esiintyminen on vähentynyt ja helmipöllön pesinnät ovat harventuneet. Näiden muutosten taustalla ovat muun muassa metsien yksipuolistuminen ja lahopuun määrän väheneminen. Vanhojen ja luonnontilaisten metsien määrä on romahtanut, mikä heikentää monien lajien elinolosuhteita ja uhkaa ekosysteemien toimintaa. Luontokadon seuraukset eivät kosketa pelkästään yksittäisiä lajeja, vaan ne voivat heikentää metsien kykyä tuottaa elintärkeitä ekosysteemipalveluita, kuten pölytystä ja hiilensidontaa.

Metsien monimuotoisuuden huomioiminen metsäsuunnittelussa

Metsien monimuotoisuuden huomioiminen on olennainen osa vastuullista metsänhoitoa ja -käsittelyä. Vastuullinen metsäsuunnittelu ottaa huomioon metsien luontoarvot ja niiden säilymisen tulevaisuudessa. Monimuotoisuusarvojen kartoittaminen ja huomioiminen jo metsäsuunnitteluvaiheessa auttaa turvaamaan arvokkaita elinympäristöjä tulevaisuudessa. Metsäsuunnittelussa on tärkeää huomioida metsälain 10 §:n erityisen tärkeät elinympäristöt, luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa määritetyt metsien erikoistyypit sekä muut monimuotoisuudelle arvokkaat kohteet kuten: turvemaat, lehdot ja uhanalaisten lajien elinympäristöt.

Monimuotoisuutta voidaan huomioida metsää käsitellessä esimerkiksi säästämällä vanhoja puita ja lisäämällä lahopuun määrää. Arvokkaat luontokohteet sekä uhanalaisten lajien elinympäristöt voidaan turvata jättämällä riittävät suojavyöhykkeet niiden ympärille.

Siilinjärven metsien monimuotoisuus

Siilinjärven kunnan omistamien metsien metsäsuunnitelmaa laadittaessa maastomittausten lisäksi arvioitiin myös metsän monimuotoisuusarvoja. Siilinjärven kunnan omistamissa metsissä on useita monimuotoisuudelle arvokkaita kohteita. Alueella sijaitsee arvokas harjualue ja luontotyypeiltään arvokkaita kalliometsiä sekä useita pienialaisia, mutta ekologisesti tärkeitä elinympäristöjä. Näihin kuuluvat muun muassa metsälain 10 §:n erityisen tärkeät elinympäristöt, kuten purot, suot ja kalliot sekä muut arvokkaat elinympäristöt.

Maastohavaintojen perusteella Siilinjärven metsät ovat hyvin reheviä, mutta alueelta löytyy lisäksi myös karumpia kasvupaikkoja ja kivikoita. Alueelta löytyy runsaasti lehtomaisia kankaita, järeitä haapoja sekä vanhoja, kookkaita lahopuita, jotka tarjoavat elinympäristön useille metsälajeille. Siilinjärvellä on todettu myös useita liito-oravan asuttamia metsiä, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty.

Maastotöiden aikana havaittiin myös puroja sekä noroja, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Lisäksi metsien monipuolinen kasvillisuus sekä sekapuustoisuus rikastuttavat alueen lajistoa entisestään. Patakukkula-Tarinaharjun alueelta löytyi valoisalla kasvupaikalla viihtyvää masmaloa ja lehdoista oli löydettävissä lehtojen indikaattorilajeja, lehto-orvokkia. Monimuotoisuuden näkökulmasta Siilinjärven kunnan metsissä on merkittäviä luontoarvoja, joiden turvaaminen on tärkeää. Monimuotoisuudeltaan arvokkaat kohteet tullaan huomioimaan tulevassa metsäsuunnitelmassa.

---

Kirjoittajat:

Noora Niskanen, projektiasiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Minna Luoto, TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Miika Kajanus, TKI-asiamies, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet:

Kulmala, L. 2024. Metsäluonnon monimuotoisuus muuttuvassa ilmastossa. Metsätieteen aikakauskirja, vuosikerta 2024, artikkeli 23015.