Savonia-artikkeli: Pohjois-Savo on valmis ruokavientiin – mutta yhteinen vientipolku puuttuu
This work is licensed under CC BY-SA 4.0
Pohjois-Savossa puhutaan paljon ruokaviennin mahdollisuuksista, mutta yksi asia on jäänyt liian vähälle sanoittamiselle: meillä olisi kaikki edellytykset olla Suomen vientimenestyjien joukossa – mutta emme vielä käytä tätä potentiaalia. Yrityksissä kipinää riittää, TKI-organisaatioissa on vahvaa osaamista, ja kansainväliset verkostot ovat avoinna. Käytännön vientipolku on edelleen hajallaan ja yritykset kaipaavat konkreettisia tekoja. Haastattelujen viesti on kirkas: nyt on hetki, jolloin Pohjois-Savossa on päätettävä, jäämmekö puhumaan viennistä vai alammeko oikeasti tehdä sitä.
FinFoodNet-hankkeessa laaditaan jokaiselle hankealueelle omat osaamisprofiilit, joiden tueksi alueilla toteutetaan asiantuntijahaastattelut. Näiden haastatteluiden avulla saadaan selkeämpi kuva siitä, millä osa-alueilla Pohjois-Savossa on vielä kehitettävää ja millä saralla olemme jo vahvoja. Viiden haastattelun perusteella Pohjois-Savon ruokaviennin nykytilaa voi kuvata yhdellä sanalla: rakentumassa. Vienti ei ole alueelle vieras asia sillä täällä toimii useita vahvoja, jo kansainvälisillä markkinoilla toimivia yrityksiä mutta laajempana kokonaisuutena ruokavienti on vasta kasvamassa ja etsimässä suuntaansa. Suurin kiinnostus vientiin tulee tällä hetkellä pk- ja mikroyrityksistä, joilla on halua laajentaa, mutta ei kattavaa ymmärrystä vientiprosessin kaikista vaiheista. Samaan aikaan TKI-toimijoilla on vahvaa osaamista markkinoiden, tuotekehityksen ja kestävän tuotannon saralla, mutta tämä osaaminen ei vielä riittävästi kohtaa yritysten käytännön tarpeita. Lopputuloksena on tilanne, jossa potentiaali on selvä, mutta kokonaiskuva kaipaa selkeämpää johtamista ja yhteistä suuntaa.
Alueen tki-toimijoilla, Luonnonvarakeskuksella ja ProAgrialla – on vahvaa tutkimus- ja kehittämisosaamista, joka liittyy tuotteisiin, jäljitettävyyteen, kestävyyteen ja markkina-analyysien tekemiseen. Käytännön ruokavientiosaaminen sen sijaan löytyy yrityksistä, erityisesti niistä, jotka ovat jo kansainvälisillä markkinoilla kuten Valio, Olvi ja Pakkasmarja. Pienemmät yritykset puolestaan tarvitsevat tukea, mutta osaaminen ei aina kohtaa heidän tarpeitaan: tukiorganisaatioissa ei ole varsinaisia ruokavientispesialisteja, eikä yritysten vientivalmiutta arvioida systemaattisesti.
Pk-yritysten viesti on yksiselitteinen: vienti kiinnostaa, mutta yksin on mahdotonta edetä. Haastattelut osoittavat, että yritysten suurimmat tarpeet liittyvät nimenomaan käytännön työhön. Yritykset etsivät oikeita ostajakontakteja, selkeitä vientivalmiuslistoja, apua pakkausmerkintöihin ja sertifiointeihin, sekä sparrausta tuotteiden muokkaamiseen kohdemarkkinoille. Lisäksi logistiikka nousee kerta toisensa jälkeen pullonkaulaksi – yksittäisen pienen yrityksen on vaikea täyttää vaadittuja volyymejä ilman yhteisratkaisuja. Suurin haaste on kuitenkin tiedon hajanaisuus: yritykset eivät tiedä, mistä aloittaa, kenen puoleen kääntyä tai miten franchaising, pilotit ja sopimusprosessit etenevät käytännössä. Tarvitaan konkreettisia työkaluja ja kumppaneita, ei enää lisää raportteja pöytälaatikkoon pölyttymään.
Alueellinen vientipotentiaali odottaa hyödyntämistä
Pohjois-Savossa yhteistyön henki on vahva, ja alueen TKI-toimijat sekä yritykset kokoontuvat toimivien verkostojen kautta. Klusteri toimii selkeänä kattona, joka kokoaa eri toimijat yhteen ja FinnFood-verkosto tuo lisäksi TKI-toimijoita yhteen valtakunnallisella tasolla. Tämä yhteistyön perusta luo edellytyksiä osaamisen jakamiselle ja yhteisten tavoitteiden rakentamiselle.
Vaikka perusrakenne on vahva, vientiin liittyvä yhteistyö ei vielä ole kehittynyt omaksi verkostokseen. Haastatteluissa nousi esiin, että yritysyhteys on usein heikko: TKI-toimijoilla on taipumus jäädä liian kauas yrityksistä, ja tiedonkeruu yritysten tarpeista on ollut puutteellista – jopa väärällä tavalla toteutettuna. Haastateltavat korostivatkin, että tulevaisuudessa yritykset tulisi nostaa ruokavientiverkostossa keskiöön, jotta verkostot tukisivat tehokkaasti alueen vientipotentiaalia ja konkreettista yhteistyötä.
Haastattelut nostavat esiin useita selkeitä mahdollisuuksia alueen elintarvikeviennin kehittämiseksi. Marjasektori tarjoaa suurta potentiaalia erityisesti jalostusasteen nostamisessa, luonnonmarjojen hyödyntämisessä ja funktionaalisten tuotteiden kehittämisessä. Myös korkean jalostusasteen innovatiiviset elintarvikkeet, joissa korostuvat suomalaiset puhtaus- ja turvallisuusarvot, voivat vahvistaa alueen kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla.
Maataloustuotteiden vienti, myös jalostamattomien tuotteiden osalta, voisi tuoda merkittävää lisäarvoa tiloille ja paikallisille tuottajille. Samalla TKI-toimijoiden osaaminen tulisi saattaa tiiviimmin yritysten käyttöön: tutkimus- ja kehitystyön sekä markkinatuntemuksen yhdistäminen voisi vauhdittaa vientihankkeita ja innovaatiota. Kansainvälisten verkostojen vahvistaminen puolestaan avaa ovia ostajille alueelle, mahdollistaa pilotointia ja johtaa konkreettisiin sopimuksiin, jolloin Pohjois-Savo voisi entistä paremmin hyödyntää omaa potentiaaliaan ruokaviennin alalla.
Selkeimmät ristiriidat ja kehityskohteet
Haastattelut osoittavat, että Pohjois-Savossa elää tällä hetkellä kaksi rinnakkaista todellisuutta. Alueella on vahvaa TKI- ja teknistä osaamista, joka periaatteessa pystyy tukemaan vientiä, mutta yritysten näkökulmasta konkreettinen apu puuttuu – moni ei tiedä, minne kääntyä. Lisäksi tukiorganisaatioissa ei ole varsinaisia “ruokavientispesialisteja”, ja vientihankkeita on tehty vähän, jolloin osaaminen ei ole vielä ehtinyt karttua. Klusteri koetaan potentiaalisena yhteen kokoavana voimana, mutta se ei vielä toimi toimintakykyisenä vientimoottorina.
Tulevaisuudessa Pohjois-Savon vahvuudet – osaaminen, verkostot ja innovatiivinen tuotevalikoima – voitaisiin kanavoida tehokkaammin yritysten tueksi, jolloin alueen ruokaviennin potentiaali voisi vihdoin realisoitua ja tuoda konkreettista lisäarvoa niin tiloille kuin koko elintarvikesektorille.
Kirjoittaja:
Outi Kuvaja, Savonia-ammattikorkeakoulu
Artikkeli on kirjoitettu osana FinFoodNet – Suomalaiset Innokaupungit ja alueet vauhdittamassa ruokaratkaisujen vientiä -hanketta. FinFoodNet-hanke on Innokaupungit-verkoston vetovastuuhanke. Se on Euroopan unionin osarahoittama, ja sen rahoitusta kanavoi Pirkanmaan liitto.
