Viime kesän kuivuudessa kasvustot olivat epätasaisia, eriaikaisia ja kärsivät stressistä. Tällaiset vastustuskyvyltään heikot kasvustot ovat aina alttiimpia taudeille. Samaan aikaan lämmin sää oli omiaan vauhdittamaan tautien ja tuholaisten kehitystä. Kasvinsuojeluseuran syyspuinti -tapahtumassa kuultiinkin mielenkiintoisia puheenvuoroja viime kasvukauden tuholais- ja tautihavainnoista.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Erja Huuselan mukaan viime kesänä vallitsivat hyvät edellytykset kasvintuhoojien lisääntymiselle: lämpö edisti tuhoojien kehitystä ja olot olivat otolliset myös migraatiolle. Edellisen talven leutouden ansiosta moni tuhooja myös kykeni talvehtimaan runsaslukuisena. Kirvat ovat tyypillisiä kuuman ja kuivan kesän voittajia. Kasvinnesteiden väkevöitymisen ansiosta niiden ravinnonsaanti helpottuu. Tuomikirvoja olikin runsaasti ja viljakirvojakin varsin paljon.

Kasvustoissa oli havaittavissa runsaasti myös muita tuhohyönteisiä. Osa viime kesän ongelmanaiheuttajista sen sijaan olivat varsin yllättäviäkin. Vaaksiaisen toukat syövät tavallisesti kuollutta kasvinjätettä, mutta runsaina esiintyessään ne käyttävät ravintonaan myös eläviä kasvinosia. Vaaksiaisten aiheuttamia juuristotuhoja oli nähtävissä alkukasvukaudesta etenkin syysvehnällä ja sokerijuurikkaalla. Vaaksiaisten runsauden taustalla ei kuitenkaan ollut viime kesän lämpö vaan edellisen syksyn märkyys ja leuto talvi. Härkäpapupiilokas sen sijaan on uusi tuholaislaji, joka hyötyy suoraan ilmaston lämpenemisestä ja sen suomista otollisista oloista kehittyä. Se on nimensä mukaisesti härkäpavun ja muiden palkokasvien tuholainen. Härkäpapupiilokasta havaittiin viime vuonna ensimmäistä kertaa runsaampana Suomesta.

Tähän asti sitä on havaittu meillä vain satunnaisena harhailijana. Sen kehityksen kannalta otollisia kesiä on todennäköisesti tulevaisuudessa yhä useammin ja härkäpavun sekä muiden palkokasvien viljelykin on yleistynyt, joten härkäpapu piilokas tuskin tulee meiltä enää mihinkään katoamaan.

Sienitautien ei ensimmäisenä uskoisi hyötyneen kuivuudesta. Sienitautejakin on kuitenkin moneen lähtöön ja erikoistutkija Marja Jalli Luonnonvarakeskuksesta kertoi kesän olleen otollinen etenkin tyvitaudeille: ne talvehtivat syysviljoissa, hyötyivät toukokuun kosteudesta, pärjäsivät keskikesän kuivassa ja lämpimässä eivätkä ne tarvitse sadepisaroita edes levitäkseen.

Tyvitauteja esiintyi runsaasti sekä viljoilla että erikoiskasveilla. Tyvitautien esiintyminen on lisääntynyt viime vuosina ja selkeästi ainakin yksipuolinen viljelykierto lisää vaurioita. Ruostesienet olivat tyvitautien ohella yleisiä ja niiden aiheuttamia vaurioita oli nähtävissä jo aikaisessa vaiheessa. Leudot talvet edesauttavat ruostesienten esiintymistä ja niiden esiintyminen onkin yleistynyt ja aikaistunut. Aikaisemmin alkava vioitus johtaa pahempiin vaurioihin ja suurempiin tappioihin.

Kasvustojen stressi näkyi selkeitten torajyvän esiintymisessä. Huonot kasvuolot kukinnan aikaan altistavat viljat torajyvän esiintymiselle. Tällä kertaa stressaavat olosuhteet osuivat nimenomaan ohran kukinnan aikaan, ja torajyvää oli ohralla normaalia enemmän. Hieman eri aikaan kukkivalla rukiilla puolestaan torajyvää oli vähän. Kasvustoissa näkyi runsaasti myös stressaavista olosuhteista tai vedensaannin vaikeuksien aiheuttamasta ravinnepuutoksesta johtuvia laikkuja. Niiden vaikutus satoon on kuitenkin vähäinen verrattuna vaikkapa lehtilaikkutaudin aiheuttamiin vaurioihin.

Mitä sitten ilmastonmuutokseen varautuminen tautien ja tuholaisten tapauksessa voisi olla? Kasvien vahvan ja terveen kasvun varmistaminen sekä puhtaan ja terveen siemenen käyttö ainakin kannattaa. Lajikevalinnoillakin voi vaikuttaa jonkin verran: Lajikkeiden välillä on eroja niin tautien kuin stressinkin kestävyydessä. Kyntö vähentää väliaikaisesti esimerkiksi tyvitautien määrää, mutta pysyvämpi ehkäisytulos saadaan viljelykierron monipuolistamisella. Kyntöön verrattuna monipuolinen viljelykierto on uskoa ja pitkäjänteisyyttä vaativa ehkäisykeino. Se alkaa toimia tauteja ehkäisevästi kunnolla vasta viiveellä, kun maan pieneliöstö on ehtinyt muuttua. Samaan aikaan maan pintakerrosta ei pitäisi häiritä kyntämällä, mikäli toivoo saavansa monipuolisesta viljelykierrosta kaiken hyödyn irti.

Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan monella tavalla. Monipuolinen viljelykierto nimittäin parantaa myös maan kasvukuntoa ja vesitaloutta ja varmistaa osaltaan sen kaikin puolin tärkeän vahvan ja terveen kasvun.

Tämä on viimeinen osa kolmiosaisesta artikkelisarjasta, jossa käsiteltiin viime kesän sääolosuhteiden vaikutuksia sadon laatuun ja määrään. Artikkeli on julkaistu osana Ilmastoturvallisuuden liiketoimintaverkosto -hanketta. Artikkelin tausta-aineistona on

Kasvinsuojeluseuran Syyspuinti -tapahtuma, joka järjestettiin yhteistyössä Savonia-ammattikorkeakoulun kanssa 2.11.2021. Tapahtuman tallenne on katsottavissa kokonaisuudessaan:
https://www.youtube.com/watch?v=ArtRKf0QvJ8

Kirjoittaja:
Inka Nykänen, TKI-asiantuntija, luonnonvara-ala, Savonia-ammattikorkeakoulu
inka.nykanen@savonia.fi