Seksuaalisuus on ihmisen perusominaisuus, ja siten olennainen osa ihmisyyttä. Se linkittyy hyvin moniulotteisesti ja kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointiin, sillä siihen liittyy vahvasti fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja henkinen ulottuvuus. (Bildjuschkin 2015.) Sosiaalialan ammattilaisen tulisi kyetä kohtaamaan asiakas mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, mutta osataanko seksuaalisuus tunnistaa ja ottaa työssä riittävällä tavalla huomioon?

Seksuaalisuuden moninaisuus

Seksuaalisuuden määrittely ei ole yksiselitteistä, ja käsitteen merkityskin on vaihdellut ja muovautunut ajan myötä sekä yhteiskunnallisten tilanteiden vaikutuksesta (Bildjuschkin 2015). Nykyisin siihen katsotaan yksilötasolla sisältyväksi muun muassa seksuaalinen suuntautuminen, seksuaali-identiteetti, sukupuoli-identiteetti ja mahdollinen lisääntyminen (Terveyskylä n.d.). Lisäksi seksuaalisuuteen vahvasti sidoksissa ovat esimerkiksi uskonnolliset, kulttuurilliset ja eettiset näkökulmat sekä lait, media ja jopa ystävät ja yhteisöt (Bildjuschkin 2015).

Vaikka seksuaalisuus ei ole ihmisen oma valinta, vaan yksilöllinen ja henkilökohtainen ominaisuus, sitä on pyritty historiassa normittamaan ja rajoittamaan. Yhä edelleen on ajankohtaista kysyä, toteutuuko yksilön oikeus toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan vieläkään täydellisesti, vaikka seksuaalioikeuksiin on määritetty ihmisoikeudellinen näkökulma ensimmäistä kertaa vuonna 1994 (Ihmisoikeusliitto n.d.). Seksuaalisuus herättää ihmisissä yhä edelleen paljon keskustelua, ajatuksia ja ristiriitaisiakin tuntemuksia.

Seksuaalisuutta on ajan saatossa rajattu niin valtion kuin yhteisöjen toimesta. Esimerkiksi samaa sukupuolta olevien väliset seksuaaliset teot oli Suomessa rangaistuksen uhalla kielletty vuosina 1894-1971. Tautiluokituksesta homoseksuaalisuus poistui Suomessa vuonna 1981, ja Maailman terveysjärjestö WHO:n luokituksesta vasta vuonna 1990 (Seta n.d.; Linna, K. 2020). Suvaitsemattomuutta seksuaalista monimuotoisuutta kohtaan ovat vielä senkin jälkeen ylläpitäneet seksuaali- ja ihmisoikeuksien kanssa ristiriidassa olleet tautiluokitukset transvestismiin, sadomasokismiin ja fetisismiin liittyen. Niiden tautiluokitukset mielenterveyden ongelmina poistuivat Suomessa vuonna 2011, ja Maailman terveysjärjestön luokituksesta vuonna 2018 (Seta 2018).

Seksologinen osaaminen sosionomin arjessa

Seksologisella osaamisella tarkoitetaan tieteellisen tutkimuksen kautta saadun tiedon soveltamista käytäntöön seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa (Suomen seksologinen seura n.d.). Kyselytutkimuksen mukaan jopa 80 prosenttia sosionomeista koki tarvitsevansa seksologista osaamista työssään runsaasti tai melko runsaasti (Sexpo 2022). Tämä osoittaa, että seksuaalisuuteen liittyvät teemat nousevat sosionomin työssä usein esille. Sosiaalialan ammattilaisen on oltava seksuaalisuuden kanssa sekä henkilökohtaisella että yleisellä tasolla sinut. Ammattilaisen työskentely ei voi perustua tunteisiin tai omiin kokemuksiin perustuvaan subjektiiviseen käsitykseen, vaan hänen on välttämätöntä kerryttää itselleen tutkittuun tietoon pohjautuvaa taustaymmärrystä seksuaalisuuteen liittyvistä aiheista.

Sosiaalialan työn keskiössä on asiakkaan auttaminen ja tukeminen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Seksuaalisuus koskettaa jollain tapaa jokaista ihmistä elämänvaiheesta, elämäntilanteesta ja mahdollisista rajoitteista riippumatta (Bildjuschkin 2015; Väestöliitto n.d). Sen vuoksi se limittyy vahvasti myös sosionomien työkenttään. Silti käytännön työssä seksuaalisuuden vaikutus hyvinvointiin voi jäädä jopa kokonaan huomioimatta (Sosiaalinen tekijä 2014).

Sosionomin työssä ollaan usein tekemisissä erityisryhmiin kuuluvien asiakkaiden kanssa. Itsenäisten ja vastuullisten päätösten tekeminen edellyttää tietoa, ja jokaisella on oikeus saada tietoa ja kasvatusta seksuaalisuuteen liittyen (Smart Moves 2025). Sosionomin työssä tämä on tärkeä pitää mielessä etenkin erityisryhmiin kuuluvien asiakkaiden kanssa työskennellessä. Esimerkiksi vammaisten ja ikääntyneiden seksuaalisuus ja mahdollisuus toteuttaa mahdollisimman oman näköistä seksuaalisuutta on vielä melko sivuutettu ja vaiettu aihe. Sosiaalialan ammattilaisen on edistettävä jokaisen yksilön oikeutta elää mahdollisimman oman näköistä elämää (Talentia 2022). Ja siihen sisältyy mukaan myös seksuaalinen ulottuvuus.

Rohkeutta puheeksiottoon

Vaikka seksuaalisuudesta puhutaan nykyään jo melko vapaasti, sisältyy siihen edelleen myös yhteiskunnallisia tabuja, jotka liittyvät esimerkiksi erityisryhmiin ja erilaisiin suhdemuotoihin. Lisäksi muun muassa kulttuuriset, uskonnolliset ja rakenteelliset ideologiat voivat tuoda haasteita keskustelun aloitukselle. Seksuaalisuuden tunnistaminen ja huomioiminen on tärkeä osa sosiaalialan työtä, mutta toteutuuko se riittävästi? Sosionomin perusopinnoissa seksuaalisuuden teemoja ei juurikaan käsitellä. Jättääkö se mahdollisesti aukon valmiuksiin ja rohkeuteen ottaa puheeksi seksuaalisuuteen liittyviä aiheita, joita asiakas ei välttämättä kykene itse tuomaan esille.

Kirjoittajat:

Tanja Hämynen, sosionomiopiskelija (AMK), Savonia-ammattikorkeakoulu

Auli Pohjolainen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Elina Pekonen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Bildjuschkin, K. 2015. Seksuaalikasvatuksen tueksi. Verkkojulkaisu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-542-4. Viitattu 24.2.2025.

Ihmisoikeusliitto n.d. Mitä seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat? Verkkojulkaisu. https://ihmisoikeudet.net/ihmisoikeudet/seksuaalioikeudet/. Viitattu 9.5.2025.

Linna, K. 2020. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet -Hiljaisuuden murtuminen vaatii panostusta meiltä jokaiselta. Verkkojulkaisu. https://yhdenvertaisuusvaltuutettu.fi/-/seksuaali-ja-sukupuolivahemmistojen-oikeudet-hiljaisuuden-murtaminen-vaatii-panostusta-meilta-jokaiselta. Viitattu 9.5.2025.

Seta n.d. Sateenkaarihistoria Suomessa. Verkkojulkaisu. https://seta.fi/ihmisoikeudet/sateenkaarihistoria-suomessa/. Viitattu 9.5.2025.

Seta 2018. Uusi kansainvälinen tautiluokitus: transsukupuolisuus ja sadomasokismi eivät enää ole mielenterveyden häiriöitä. Verkkojulkaisu. https://sexpo.fi/tiedote/uusi-kansainvalinen-tautiluokitus-transsukupuolisuus-ja-sadomasokismi-eivat-ole-enaa-mielenterveyden-hairioita/. Viitattu 9.5.2025.

Sexpo 2022. Seksologinen työ on sosionomien hiljaista arkea. Verkkojulkaisu. https://sexpo.fi/uutiset/seksologinen-tyo-on-sosionomien-hiljaista-arkea/. Viitattu 20.2.2025.

Smart Moves 2025. Mitä ovat seksuaalioikeudet? Verkkojulkaisu. https://smartmoves.fi/opiskelija/seksuaalinen-hyvinvointi/mita-ovat-seksuaalioikeudet/. Viitattu 24.2.2025.

Sosiaalinen tekijä 2014. Kokonaisvaltaisen sosiaalityön katvealueita I: Seksuaalisuus. Verkkojulkaisu. Päivitetty 31.7.2015. https://sosiaalinentekija.wordpress.com/2014/06/19/kokonaisvaltaisen-sosiaalityon-katvealueita-i-seksuaalisuus/. Viitattu 20.2.2025.

Suomen seksologinen seura n.d. Kiinnostaako seksologian asiantuntijuus? Verkkojulkaisu. https://fias.fi/kiinnostaako-seksologian-asiantuntijuus/. Viitattu 19.2.2025.

Talentia 2022. Arki, arvot ja etiikka: sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet. Verkkojulkaisu. https://talentia.lukusali.fi/#/reader/4fb08bf6-d9e1-11ed-bdad-00155d64030a. Viitattu 16.4.2025.

Terveyskylä n.d. Tietoa seksuaalisuudesta. Verkkojulkaisu. https://www.terveyskyla.fi/naistalo/seksuaaliterveys/seksuaalisuus-elamankaaressa/seksuaalisuus/tietoa-seksuaalisuudesta. Viitattu 9.5.2025.

Väestöliitto n.d. Seksuaalinen hyvinvointi. Verkkojulkaisu. https://www.vaestoliitto.fi/seksuaalisuus/seksuaalinen-hyvinvointi/. Viitattu 24.2.2025.