Pohjois-Savolaisilta tallinpitäjiltä kysyttiin kokemuksia ja mielipiteitä lantahuollosta haastattelujen muodossa. Lantahuolto voi aiheuttaa harmaita hiuksia tai olla vaivatonta riippuen esimerkiksi tallin sijainnista ja hevosmääristä. Jokainen talli joutuu sen kuitenkin ratkaisemaan.

Kaikille hevostalleille on yhteistä hevosten tuottaman ilon lisäksi myös hevosten tuottama lanta. Lannan varastointi ja erityisesti sen jatkokäyttö onkin omanlaisensa kysymys. Talleilla on erilaisia käytäntöjä ja joillakin lantaa kertyy ongelmaksi asti, kun taas toiset saavat kaiken lannan käytettyä sujuvasti.

Kikkareet kolikoiksi –hankkeessa pyritään edistämän hevosenlannan jatkokäyttöä apevaunukompostoinnin avulla. Osana hanketta tallinpitäjiä haastateltiin lantaan liittyen ja mukana oli paljon kahden tai kolmen hevosen kotitalleja, mutta myös yli kahdenkymmenen hevosen ammattimaisia yrityksiä. Yhteensä haastatteluja tehtiin yhdeksällä tallilla Pohjois-Savossa. Monelle pienen tallin pitäjälle lantaan liittyvä lainsäädäntö ei ollut tuttu, kun taas suuremmilla talleilla lainsäädäntöön oli ollut pakko tutustua jo rakennusvaiheessa lupaprosessin aikana. Erot kuntien ja kunnan sisällä olevien eri alueiden välillä voivat olla todella suuret.

Parhaimmillaan lanta saadaan tallilta levitettyä omille tai muiden pelloille ja sitä kautta hyötykäyttöön ravinteena ja maanparannusaineena. Pahimmillaan tallinpitäjien täytyy maksaa urakoitsijalle lantalan tyhjentämisestä useamman kerran vuosittain. Tässä sijainnilla on ratkaiseva merkitys. Kaupunkitallilla ainoa mahdollisuus voi olla kallis urakoitsija, kun taas maalla voi olla omaa tai naapurin peltoa käytössä.

Pellolle vai piiloon?

Suuret ja ammattimaiset tallit ovat joutuneet tekemään selontekoa lannastaan ja tarvittaessa käyttävät tuhansia euroja vuodessa lantalan tyhjennykseen. Eräältä suuremmalta tallilta lannan hakee luomuviljelijä, eikä raha vaihda omistajaa, vain lanta. Pienemmillä talleilla käytännöt vaihtelevat todella laajasti. Osa saa lantansa omille tai naapurin pellolle, mutta eräälläkin tallilla kommentoitiin, että naapurin vuokraamille pelloille ei uskalla levittää, kun ei ole varmuutta esimerkiksi rikkakasvien siemenistä.

Joillain pienillä talleilla lanta kerätään metsään tai metsän reunaan ja annetaan maatua siinä mullaksi. Osa voidaan ottaa takaisin hyötykäyttöön, mutta paljon lantaa jätetään maantäyttöön eli kaikki sen arvokkaat ravinteet menevät hukkaan. Metsään tai sen reunaan hylkääminen koetaan helppona ja halpana, minkä vuoksi se on niin yleistä.

Parhaimmillaan lannalle on saatu järjestettyä noutajia. Eräs talli sijaitsee kohtuullisen matkan päässä taajamasta ja tallin omistajat ovat mainostaneet ilmaista lantaa kaikille tutuilleen. Nykyisellään kolmen hevosen tuottama lanta onkin haettu paikallisten puutarhaharrastajien toimesta ja vähäiset jäljelle jääneet lannat on tallinpitäjä käyttänyt omaan puutarhaansa. Ilman noutajia lannan kertyminen pienehköllä tontilla olisi iso ongelma.

Osa varjelee lantaansa kaikelta roskalta ja esimerkiksi huonoa heinää ei heitetä lantalaan. Kuivikkeetkin on voitu valita jatkokäyttöä ajatellen. Turpeen sekainen lanta on helppo levittää peltoon, mutta esimerkiksi puupohjaiset kuivikkeet voivat vaatia vuoden tai kahden ajan kompostoitumista ennen jatkokäyttöä.

Osa pitää lantalaansa roskiksena ja sinne päätyy kaikenlaista metallista tupakantumppeihin, sekä erilaisia puuaineksia. Luonnollisesti tällaista lantaa on haasteellista tarjota hyötykäyttöön. Valitettavasti jotkut ajattelevat kaikkien hevostallien lantaloiden olevien vastaavanlaisia kaatopaikkoja ja siksi välttävät kaikkea hevosenlantaa.

Epäselvä lainsäädäntö

Lainsäädäntöä pidetään pääosin epäselvänä. Mikä on ravinnetta? Mikä on maanparannusainetta? Missä vaiheessa myynnille pitää olla lupa ja mitä ylipäänsä saa myydä ja millä ehdoilla? Mitä saat lahjoittaa tai antaa ja millä ehdoilla?

Tallinpitäjät kertoivat kaipaavansa lainsäädäntöön selkeyttä. Lain pitäisi olla tavallisen ihmisen helposti tulkittavissa, millaiseksi sitä ei haastattelujen perusteella koeta. Selkeät rajat ja ohjeet helpottaisivat lannan hyödyntämistä. Kikkareet kolikoiksi –hankkeessa on julkaistu päätöksentekopuu (Laari.info 2025) helpottamaan tätä pohdintaa.

Arvokas raaka-aine kaipaa arvostusta

Yleisesti hevosenlanta tiedetään huipputuotteeksi, jonka edut esimerkiksi puutarhassa ovat kiistattomat. Monet suorastaan himoitsevat sitä hyötykäyttöön. Lantaa on tuotteistettu erittäin vähän ja vaikka useimmista puutarha-alan kaupoista saa paria kotimaista hevosenlantaan perustuvaa tuotetta, harvalta tallilta lähtee lantaa kaupalliseen käyttöön.

Parhaimmillaan lanta saatiin pelloille tai puutarhaan korvaamaan fossiilisia lannoitteita ja tälle käytölle on mahdollista laskea suoraan rahallinen hyöty. Lisäksi myös ympäristö ja ilmasto kiittävät. Pahimmillaan tallinpitäjälle lannasta oli pelkkiä kuluja.

Hevosenlannan käytön lisäämisellä voidaan korvata fossiilisia lannoitteita. Niistä tai niiden raaka-aineista osa on tuontitavaraa. Hevosenlannalla voitaisiin siis parantaa Suomen omavaraisuusastetta ja kauppatasetta. Lannan laajemmassa tuotteistamisessa ja kaupallisessa hyödyntämisessä on mahdollisuuksia uusien yritystoimintojen ja työpaikkojen luomiselle.

Haastattelujen perusteella suuria määriä lantaa jätetään metsään pois silmistä. Tällöin myös lannan sisältämiä ravinteita hukataan joka päivä. Osin tämä johtuu lainsäädännöstä, osin tietämättömyydestä, osin puutteellisista rakenteista ja olemattomasta tuotteistamisesta.

Usein lanta on käsityönä otsa hiessä kerätty, puhtaaksi ravisteltu ja puuskuttaen kottikärryillä siirretty. Nyt tämän raskaan työn hedelmät voivat jäädä hyödyntämättä, vaikka niissä on mahdollisuuksia monenlaiseen hyötyyn, jopa rahalliseen. Kysyntää ja aitoa tarvetta lannalle on. Maailmalla on nähty kuinka lannoitteiden saatavuus ja hinnat voivat muuttua rajusti ja nopeasti. Omavaraisuuden nostaminen parantaisi myös ruokaturvaa. Lisäksi orgaanisen lannan tehokas hyötykäyttö olisi hyväksi maaperään mikrobeille parantaen maan rakennetta.

Lannan osalta hevosalalla käyskennellään pääosin vielä poninkengissä, mutta mahdollisuuksia olisi lähteä täyteen laukkaan, mikäli lainsäädäntökin tätä paremmin tukisi.

---

Kirjoittaja:

Janne Niiranen

Projektityöntekijä

Savonia-AMK

---

Lähteet:

Laari.info 2025. Päätöksentekopuu. Verkkojulkaisu. https://laari.info/wp-content/uploads/2025/06/paatoksentekopuu-valmis.png