Työn ja mielen hyvinvointi – Mieliteko 2.0 -hanke on päättymässä toukokuussa, ja on aika tiivistää hankkeen tuloksia ja vaikuttavuutta. Hankkeen koulutuksiin osallistui yhteensä 20 eri organisaatiota (tavoite 18) ja 215 henkilöä (tavoite 80), pääosin sosiaali- ja kasvatusalan työntekijöitä ja esihenkilöitä.

Koulutus toteutettiin Edunian verkko-oppimisympäristössä. Se sisälsi asiantuntijapuheenvuoroja aiheesta sekä tiedon soveltamista omaan työhön ja vapaa-aikaan. Koulutuksen tavoitteena oli lisätä osallistujien tiedollista osaamista traumoihin ja traumatietoisuuteen liittyen. Lisäksi koulutus sisälsi 1–3 toiminnallista työpajaa, joissa harjoiteltiin traumatietoista kohtaamista ja vuorovaikutusta sekä pohdittiin työyhteisön käytänteitä traumatietoisuuden näkökulmasta.

Koulutuksen alussa (n = 70) ja lopussa (n = 54) toteutettiin osaamiskysely, jossa kartoitettiin osallistujien tiedollista osaamista traumoihin liittyen. Kysely sisälsi väittämiä 1-5 asteikolla (1 = täysin eri mieltä; 5 = täysin samaa mieltä). Analyysissa huomioitiin, kuinka moni vastasi väitteisiin arvosanalla 4 (samaa mieltä) tai 5 (täysin samaa mieltä) ennen ja jälkeen koulutuksen sekä näiden välinen muutos.

Osallistujilla oli jo ennen koulutusta vahvaa traumaosaamista, mutta tulosten perusteella osaaminen lisääntyi kaikilla osa-alueilla (kuva 1).

Koulutus tuki osallistujien henkilökohtaista hyvinvointia, kuten vireystilojen ja tunteiden säätelyä sekä itsemyötätuntoa. Näillä tekijöillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia mielen hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli vaikuttaa mielen haasteisiin pidemmällä aikavälillä, joten henkilökohtaisen hyvinvoinnin muuttujien paraneminen antaa positiivisia viitteitä myös tämän tavoitteen toteutumiseen.

Huomattavaa on myös, että esihenkilöiden traumatietoisuuteen liittyvä osaaminen nousi erinomaiselle tasolle koulutuksen jälkeen. Kokonaisuudessa tapahtui selkeää parannusta: ymmärrys siitä, mitä traumatietoinen työyhteisö tarkoittaa (+54 %) ja miten traumatietoisuutta kehitetään (+58 %), kehittyi merkittävästi. Kuten tiedetään, esihenkilöiden ja johdon tuki on erittäin tärkeä osa traumatietoisuuden juurruttamista työyhteisön käytänteisiin.

Koulutuksen jälkeen koettiin myös, että koulutus antoi konkreettisia työkaluja työyhteisön käytänteiden kehittämiseen. Traumatietoisen kohtaamisen taidot olivat parantuneet lähtötilanteeseen nähden jopa 45 %. Vuorovaikutustaitojen harjoittelu kuului osaksi koulutuskokonaisuutta, ja taitoja harjoiteltiin muun muassa case-esimerkkien kautta sekä hyödyntämällä simulaatiopedagogiikkaa oppimisen tukena.

Koulutuksen lopussa nousi esille myös se, että lapsuuden haitalliset kokemukset (ACE) ymmärrettiin aiempaa selkeämmin traumojen taustalla vaikuttavina tekijöinä. ACE-kokemukset (Adverse Childhood Experiences) ovat lapsuuden aikaisia haitallisia ja traumaattisia kokemuksia, kuten väkivalta ja perheen päihdeongelmat, joilla voi olla vaikutusta aikuisuuden fyysisiin ja psyykkisiin terveysongelmiin. Koulutus vahvisti osaamista erityisesti ACE-kokemuksista ja niiden vaikutuksista terveyteen.

Koulutuksen lopussa kerättiin palautekysely, jossa arvioitiin muun muassa koulutusalustan sisällöllistä, rakenteellista ja visuaalista toteutusta. Palautteen avulla alustaa muokattiin hankkeen aikana vastaamaan paremmin koulutuksen tarpeita. Tämän seurauksena esihenkilöiden ja työntekijöiden koulutusalustat päätettiin yhdistää lopullisessa toteutuksessa. Koulutuksen lopussa osallistujilta kysyttiin myös, suosittelisivatko he koulutusta muille. Palautekyselyyn vastasi 51 henkilöä, ja keskiarvoksi saatiin 8,6 (asteikolla 1–10).

Koulutuksen aloitus- ja lopetuskyselyjen perusteella voidaan todeta koulutuksen olleen kokonaisuudessaan erittäin vaikuttava ja traumatietoisuuteen liittyvät oppimistulokset olivat kasvaneet kaikilla osa-alueilla. Koska kyseessä on osallistujien oma kokemus omasta osaamisestaan, tuloksista ei voida kuitenkaan päätellä, kuinka hyvin osaaminen on siirrettävissä työyhteisön käytänteisiin ja pysyväksi osaksi traumatietoisempaa toimintakulttuuria. Tulokset kuitenkin osoittavat sen, että traumatietoisuuskoulutuksille on tarvetta ja koulutuksen hyödyt koettiin organisaatioissa merkityksellisiksi.

---

Kirjoittajat

Mari Tuppurainen, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Niina Björn, TKI -asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Milka Kumpu, TKI -asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

---