Sosionomi AMK- ja YAMK-opiskelijoiden yhteisessä osallistavassa ja dialogisessa webinaarissa (8.5.2026) syvennettiin näkemyksiä sosiaalialalla edellytettävästä tunneosaamisesta, lapsi- ja perhelähtöisyydestä sekä moniammatillisen yhteistyön merkityksestä. Webinaari toteutettiin osana sosionomi (AMK) tutkinto-ohjelman Lastensuojelu-opintojaksoa sekä Varhaisen tuen asiantuntija, sosionomi (YAMK)-tutkinto-ohjelman Osallistavat lapsiperhetyön menetelmät ja varhaisen tuen työkäytännöt -opintojaksoa.

Webinaarin keskiössä olivat varhaisen tuen työkäytännöt sekä tuen merkitys ja kohtaaminen asiakastyössä. Webinaaripäivän dialogisissa keskusteluissa nousi varhaisen tuen ja lastensuojelutyön rajapintatyöskentelyn monitasoisuus ja inhimillisten kohtaamisten merkitys. Varhaisen tuen työkäytännöissä lapsi- ja perhelähtöiset menetelmät sekä moniammatillinen yhteistyö muodostavat kokonaisuuden, joka vahvistaa perheiden hyvinvointia ja luo mahdollisuuksia muutokseen.

Webinaari rakentui viidestä teema-alueesta, joista YAMK-opiskelijat olivat valmistelleet teemaluentoja ja amk-opiskelijat kommenttipuheenvuoroja. Päivä eteni dialogisesti.

Toivoa rakennetaan vuorovaikutuksessa

”Inhimilliset säröt korjataan inhimillisesti kohtaamalla”

Empaattinen kohtaaminen voi olla asiakkaalle käänteentekevä voimavaraistava ja korjaava kokemus. Työntekijän tapa kuunnella, sanoittaa ja tarjota vuorovaikutuksellista tukea läsnä olevana ja kuuntelevana ammattilaisena, voi vahvistaa asiakkaan kokemusta siitä, että muutos on mahdollinen. Empatia luo tilan, jossa toivo voi syntyä. Varhaisessa vaiheessa tarjottu psykososiaalinen tuki toimii ennaltaehkäisevänä työnä peruspalveluissa silloin, kun ongelmat ovat vielä pieniä.

Työn kuormittavuus sekä työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät korostuvat asiakkaiden vaikeuksien kohtaamisessa lastensuojelussa sekä varhaisen tuen työssä. Omien tunteiden tunnistaminen ja säätely sekä tunnekuormituksen ymmärtäminen ovat osa ammatillisuutta. Reflektiivinen työote asiakastyössä sekä asioiden jakaminen tiimityössä tukee työntekijöiden jaksamista ja työn haasteisiin vastaamista. Haastavassakin asiakastilanteessa toivo on voimavara, joka kantaa sekä työntekijää että asiakasta. Toivo syntyy pienistä edistysaskeleista, onnistuneista kohtaamisista ja siitä, että yhteisöissä kukaan ei jää yksin.

Perhelähtöisyyden ja osallistavien työkäytäntöjen kehittäminen

Perhelähtöisessä työssä tavoitteena on osallistaa huoltajia lastensa elämään. Vanhemmuuden tuki koskee kaikkia perheitä, vanhemmilla on oikeus olla mukana lasten ja nuorten arkielämässä. Läheisverkostoa osallistetaan avoimiin dialogeihin etsimään toimivia ratkaisuja lastensa arkisiin ongelmiin yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Vanhempien ja muiden lapselle läheisten ihmisten kutsuminen mukaan suunnittelu- ja arviointityöhön vahvistaa kokemusta kuulluksi tulemisesta ja arvostuksesta. Varhaisen tuen tavoitteena on tukea vanhemman ja lapsen välistä suhdetta sekä vanhemmuutta. Osallisuus syntyy aidosta kumppanuudesta ja luo sitä.

Lastensuojelutyössä kohdataan usein ylisukupolvisuutta, joka voi ilmetä myös haluttomuutena tai sitoutumattomuutena tarjottuun tukeen. Kun tuen tarve liittyy jollain tavoin kyvyttömyyteen tai keinottomuuteen toimia vanhempana, vaaditaan ammattilaiselta sensitiivisyyttä ja pitkäjänteisyyttä sekä asiakkaan rinnalla kulkijaksi asettautumista, jotta aito kumppanuus mahdollistuu.

Perhelähtöisyys ei ole pelkästään menetelmä, vaan ennen kaikkea asenne. Kuulenko ja haluanko aidosti kuulla asiakkaan ajatuksia ammattilaisena silloinkin, kun ne ovat poikkeavia omiin ajatuksiini nähden? Reflektiivinen työote auttaa sosiaalialan ammattilaista pysähtymään, tutkimaan omia reaktioitaan ja ymmärtämään perheen tilannetta ja kokemusmaailmaa laajemmin.

Lapsilähtöiset työmenetelmät varhaiskasvatuksessa

Lapsen kokemuksen huomioiminen on varhaisen tuen työssä keskeinen periaate. Ennaltaehkäisevässä työssä se toteutuu lapsilähtöisinä työmenetelminä, lapsen näkökulman, kokemusten ja tarpeiden asettamisena työn keskiöön.

Lapsi tulee näkyväksi, kun hänet kohdataan yksilönä. Lapsilähtöisessä työssä lapsen ääni huomioidaan myös silloin, kun hän ei osaa ilmaista itseään. Lapsihavainnointi, leikki ja lapsilähtöiset menetelmät ovat keskeisiä työtapoja lapsen kehityksen tuessa. Niiden kautta varhaiskasvattajat rakentavat turvallista tunneilmastoa lapsiryhmässä. Varhainen tuki toteutuu ryhmämuotoisena tukena, kun lapsi saa osallisuuden kokemuksen ja voi toimia aktiivisena oppijana lapsiryhmässä.

Lastensuojelutyössä puhumaton lapsi tai nuori haastaa työntekijän etsimään vaihtoehtoisia tapoja vuorovaikutukseen esimerkiksi toiminnallisten ja taidelähtöisten menetelmien avulla. Luottamusta rakennetaan asiakassuhteessa joskus pitkäänkin. Yhteistyön edellytykset syntyvät luottamuksesta, sensitiivisyydestä ja pitkäjänteisestä työskentelystä.

Ennaltaehkäisevä työote – varhaisen tuen kivijalka

Ennaltaehkäisevä työ on sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisestikin vaikuttavaa, vaikka sitä on usein vaikea todentaa. Ongelmien varhainen tunnistaminen ja niihin puuttuminen varhaisessa vaiheessa ennen niiden kasautumista on usein hiljaista, näkymätöntä työtä. Lainsäädäntö ohjaa ennaltaehkäisevän työn kehittämiseen peruspalveluissa. Tarvitaan muun muassa kynnyksettömiä ja matalan kynnyksen palveluja, ohjauksen kehittämistä sekä monimuotoista asiakaslähtöistä palvelujen kehittämistä. Lasten, nuorten ja perheiden ongelmiin on puututtava heti heikkojen signaalien ilmaantuessa. Voimavaraistavaa tukea tulee tarjota ongelmakeskeisten polkujen sijaan, ja yhteisöllisiä arkiympäristöjä ja ryhmämuotoista toimintaa tulee kehittää.

Ennalta ehkäisevä työote on läsnä myös korjaavassa työssä. Viime aikoina lastensuojelutyössä on keskusteluttanut muun muassa vahvasti rikoksilla ja päihteillä oireilevat nuoret, jotka tarvitsevat johdonmukaista, moniammatillista tukea. Sijaishuolto voi parhaimmillaan toimia kasvualustana eheään aikuisuuteen – turvallisena paikkana harjoitella elämänhallintaa ja rakentaa uutta suuntaa.

Moniammatilliset verkostot – jaettua asiantuntijuutta dialogisissa verkostoissa

Varhaisen tuen tai lastensuojelun työssä tarvitaan vahvaa asiantuntijuutta. Moniammatilliset verkostot tuovat yhteen eri alojen osaamisen ja mahdollistavat asiakkaille kokonaisvaltaisen tuen. Lastensuojelun systeeminen työote vahvistaa työntekijän ja asiakkaan välistä suhdetta, mutta myös toimijoiden välistä yhteistyötä. Systeemisessä työotteessa lapsen elämää tarkastellaan osana perhekontekstia ja perheen vuorovaikutussysteemiä. Dialogisessa verkostotyössä eri toimijoiden rooleista ja vastuista neuvotellaan ja yhteistä ymmärrystä tuen tarpeista sekä työskentelyn tavoitteista rakennetaan. Kun yhteistyö on avointa, suunnitelmallista ja dialogista, saa perhe oikea-aikaista ja vaikuttavaa tukea.

Vertaisoppimista ja asiantuntijuutta

Päivän sisältö oli varsin onnistunut. Webinaarista rakentui yhteisöllisen oppimisen ja eri opintojen vaiheessa olevien sosiaalialan opiskelijoiden kohtaamisen ja vuoropuhelun areena, jossa vertaisoppiminen toteutui parhaalla mahdollisella tavalla. Eri koulutusvaiheissa olevien opiskelijoiden kohtaaminen rikastaa oppimista.

AMK- ja YAMK-opiskelijoiden yhteistyö ja keskinäinen arvostava vuorovaikutus loivat tilaa uusille oivalluksille. Päivän aikana ymmärrys osallistavien menetelmien merkityksestä sosiaalialan asiakastyössä vahvistui. Webinaari toimi paitsi oppimisen, myös ammatillisen keskustelun alustana, jossa teoria ja käytäntö yhdistyivät.

---

Kirjoittajat

Taina Lehtoranta, lehtori, sosionomin tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu

Tuija Pakarinen, lehtori, sosionomin tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu

Marjaana Tuovinen, lehtori, sosionomin tutkinto-ohjelma, Savonia ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, osallisuuden vahvistamisen ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Alaniska, H. 2024: Formaali vastavuoroinen vertaisoppiminen korkeakoulussa Kasvatustieteellinen kehittämistutkimus. Väitöskirja. Lapin yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-398-3. Viitattu 19.5.2206

Bohm, D. 2003. On dialogue. Taylor & Francis eLibrary. Alkuperäislaitos: On Dialogue, Routledge, 1996.

Huusko, M., & Pyykkö, R. (2021). Yleiset valmiudet korkeakoulujen tutkinto-ohjelmien osaamistavoitteissa neljällä koulutusalalla. Aikuiskasvatus, 41(3), 236-248. https://doi.org/10.33336/aik.111579. Viitattu 19.05.2025

Hyytinen, H., Kleemola, K., & Toom, A. (2021). Geneeriset taidot ja niiden arviointi korkeakoulutuksessa. Teoksessa J. Ursin, H. Hyytinen, & K. Silvennoinen (toim.), Korkeakouluopiskelijoiden geneeristen taitojen arviointi: Kappas!-hankkeen tuloksia (s. 14–18). Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja Nr. 2021:6. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 19.5.2026

Repo S. (2004). Yhteisöllistä ja yhteistoiminnallista oppimista yliopistoon -käsitteiden tarkastelua ja sovellusten kehittelyä. Kasvatus (5), 499-515.

Artikkelikuva: Marjaana Tuovinen