Kuvitellaan tilanne: On lämmin ja kiireetön kesäpäivä. Vieressäsi on lasi kylmää lempijuomaasi. Olet juuri aikeissa tarttua siihen, kun huomaat surinan voimistuvan. Se ei ole ruohonleikkuri, vaan arvaamattomasti käyttäytyvä mehiläinen. Hetkinen, mitä tapahtuu? ajattelet, kun se laskeutuu piruetin kautta lasiisi liimaten jalkansa taidokkaasti sen reunalle. Kätesi kangistuu ilmaan, aivan kuin se kuvitteellisesti pitelisi juomaa edessäsi. Tuntuu kuin mehiläinen tuijottaisi sinua ivallisesti nauttiessaan samalla virvoitusjuomaasi. Rentouttava hetki sai kolauksen. Mielessäsi pyörii ajatuksia: mitä, miten, miksi, entä jos?

Kuinka tämän kaltainen arkinen kokemus ja siitä syntyneet havainnot voisivat vaikuttaa uuden idean syntyyn?

Havainto voi muuttua ideaksi, kun se herättää tunteen

Havainnot, jotka herättävät negatiivisia tai positiivisia tunteita, jäävät usein neutraaleja paremmin mieleen, koska emotionaaliset ärsykkeet kiinnittävät enemmän tarkkaavaisuutta havaintohetkellä (Gao, Ren, Sakaki & Jia 2024, 4–5). Tämä tukee ajatusta, että mehiläinen ja sen käyttäytyminen rekisteröityisivät mieleen voimakkaammin kuin esimerkiksi näkökentässä ollut nuupahtanut terassikukka. Kuvailemani kuvitteellinen kokemus havaintoineen ei synny ainoastaan näkemällä, vaan myös muiden aistien ja kehollisen kokemisen kautta.

Opinnäytetyöni tulosten perusteella havainto voi muuttua ideaksi erityisesti silloin, kun se herättää affektin tai kytkeytyy aiempiin kokemuksiin, ajatuksiin ja mielikuviin synnyttäen assosiaatioiden ketjun. Se, kuinka voimakkaita tunteita havainnot herättävät ja miten ne kytkeytyvät mielessä, on yksilöllistä, mikä tekee jokaisesta meistä arvokkaan havainnoijan ja tulkitsijan.

Havainto voi kehittyä uudeksi ratkaisuksi ajan kanssa

Uusi idea tai ratkaisu ei välttämättä näyttäydy heti, mutta se ei vähennä havainnon mahdollista merkitystä. Havainto voi tehdä työtään ajan kuluessa. Luovuustutkija Howard Gruber kuvaa luovan työn rakentuvan usein verkostoksi, joka koostuu useista rinnakkaisista projekteista ja ajatuksista (network of enterprise). Tässä verkostossa eri kokemukset ja ideat voivat pitkän ajan kuluessa vaikuttaa toisiinsa ja synnyttää uusia oivalluksia (Gruber 1992, 24–27).

Luovuustutkimuksessa ajatusten taustalla tapahtuvaa työstymistä kutsutaan inkubaatioksi, jossa tiedostamaton mieli jatkaa ongelman käsittelyä taustalla ja tuo lopulta uusia ajatuksia sekä ideoita tietoisuuteen (Sawyer 2012, 97).

Sama ilmiö näkyi myös omassa prosessissani: aika antoi tilaa ajatusten ja ideoiden kehittymiselle sekä uusille sattumanvaraisille havainnoille, mikä johti lopulta ongelman uudelleenmäärittelyyn ja erilaisiin muotoiluratkaisuihin.

Kahnemanin (2013, 53) mukaan aiemmat ärsykkeet voivat vaikuttaa ihmisen ajatuksiin, tunteisiin ja toimintaan myös ilman, että ihminen tiedostaa tätä vaikutusta. Ajatusten systemaattinen tallentaminen voikin helpottaa ideoiden synnyn hahmottamista ja oman ajattelutavan ymmärtämistä. Opinnäytetyössäni toteutettua prosessia tallennettiin päiväkirjamaisesti dokumentoiden, jonka analyysi sai pohtimaan myös eletyn elämän ja arjen vaikutusta muotoilutyön lopputulokseen.

Havainnointi muuttaa muotoaan prosessin aikana

Opinnäytetyössäni havainnointi näyttäytyi koko muotoiluprosessia ohjaavana tekijänä. Prosessin alussa havainnot olivat sattumanvaraisia arjen havaintoja, mutta prosessin edetessä havainnointi muuttui kohdennetuksi ja tietoisemmaksi prosessin sisäiseksi havainnoinniksi. Tämä tuki prosessissa luovan ja analyyttisen ajattelun vuorottelua ja edelleen muotoiluratkaisujen muodostumista.

Omassa prosessissani eri aikoina syntyneiden havaintojen yhdistyminen tuotti yllättäviäkin ideoita ja vaikutti ratkaisujen kehittymiseen. Havainnointi ei myöskään ollut pelkästään visuaalista, vaan sitä tapahtui tekemisen ja kokeilemisen yhteydessä. Välineet eivät toimineet vain toteutuksen apuna, vaan myös ajattelun jatkeena.

Arjen havainnosta kahdeksi muotoiluratkaisuksi

Työn tulokset perustuvat autoetnografiseen ja kehittämispainotteiseen opinnäytetyöhön, jossa seurattiin yhden muotoilijan havaintolähtöistä, reflektiivistä ja vapaasti etenevää muotoiluprosessia. Samalla kun päiväkirjamenetelmällä tallennettu matka avasi muotoilijan tapaa ajatella, se teki näkyväksi, kuinka arjen havainto johdatti kahteen erilaiseen muotoiluratkaisuun.

Opinnäytetyö painottui innovaatioprosessin alkuvaiheeseen (front end of innovation), jossa painopiste on luovuudessa sekä uusien mahdollisuuksien tutkimisessa. Van den Enden (2023, 8) mukaan tässä vaiheessa keskeisiä ovat erityisesti havainnointi, kysymysten esittäminen, assosiointi sekä kokeileva toimintatapa.

15 vinkkiä kohti innovaatioita sekä vastauksen seuraavaan kysymykseen löydät opinnäytetyöstäni: Mitä syntyy, kun yhdistetään pöytäkuusi, joulutähti ja hätätilanteisiin varautumisopas? https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026092826970

#MasterSchool #YAMK

---

Kirjoittajat

Minna Viitalähde, YAMK-opiskelija, Innovaatiotoiminnan asiantuntija (muotoilija), Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Gao, C., Ren, J., Sakaki, M. & Jia, X. 2024. Memory enhancement for emotional words is attributed to both valence and arousal. Acta Psychologica 246, 104249. https://doi.org/10.1016/j.actpsy.2024.104249. Viitattu 16.3.2026.

Kahneman, D. 2013. Thinking, Fast and Slow. New York: Farrar, Straus and Giroux.

Sawyer, R. K. 2012. Explaining Creativity: The Science of Human Innovation. 2nd edition. New York: Oxford University Press. Saatavissa: ProQuest Ebook Central. Viitattu 5.2.2026.

van den Ende, J. 2023. Innovation Management. London: Bloomsbury Academic.

Wallace, D. B. & Gruber, H. E. (toim.) 1992. Creative People at Work: Twelve Cognitive Case Studies. New York: Oxford University Press. E-kirja. Saatavissa: ProQuest Ebook Central. Viitattu 13.3.2026.