Nyt ja myös tulevaisuudessa työpaikoilla on tärkeää vastata hyvän työkykyjohtamisen lisääntyvään tarpeeseen. Huolta viime vuosina ovat aiheuttaneet väestön mielenterveysongelmat, työmarkkinoiden jatkuvasti muuttuvat osaamisvaatimukset, eriarvoisuuskehitys ja työntekijöiden ikääntyminen. Erityisesti ikääntyvien työntekijöiden kohdalla työkyvyn ylläpitämisessä korostuvat työaikajoustot, vaikutusmahdollisuudet työaikojen suunnitteluun ja osaamisen kehittämiseen, työergonomia sekä työterveyshuollon palveluiden saatavuus. (Kokkinen ym. 2020.)

Työkykyjohtaminen tarkoittaa suunnitelmallista ja kokonaisvaltaista toimintaa, joka sisältää ennakoivia, työssä jatkamista tukevia- ja työhön paluuta edistäviä toimia (Työterveyslaitos 2026a). Työkykyjohtamista tulee sopeuttaa työuran eri vaiheisiin ja sen vuoksi ikäjohtamisen käsitteestä onkin siirrytty työurajohtamiseen. Elämän ja työuran eri vaiheissa ihmisillä on erilaisia vahvuuksia ja myös erilaista tuen tarvetta. Eri sukupolvilla on lisäksi erilaiset odotukset ja ajatukset työelämään liittyen. (Kokkinen ym. 2020.)

Työkyvyttömyyden riskin voidaan nähdä kasvavan voimakkaasti iän mukaan. Henkilöstön keski-iän sekä eripituisten sairauspoissaolojaksojen ja vuotuisten poissaolojen määrän kasvaessa myös ennuste työkyvyttömyyden riskistä kasvaa. Ehkäistäessä työkyvyttömyyttä, olennaista on tunnistaa riskissä olevat henkilöstöryhmät sekä käynnistää työkyvyn varhaisen tuen toimet riittävän ajoissa ja oikea-aikaisesti. (Keva 2025.)

Työkyky on yksilön ja työympäristön yhteinen kokonaisuus

Työkyvyn käsite kuvaa ihmisen kykyä tehdä työtä tai suoriutua omista työtehtävistään (Järvikoski & Juvonen-Posti 2025). Hyvä työkyky ei tarkoita pelkästään hyväksi koettua terveydentilaa, vaan se on moniulotteinen kokonaisuus, jossa yhdistyvät fyysinen ja psyykkinen terveys, ammatillinen osaaminen, työmotivaatio ja työn merkityksellisyys, työolosuhteet ja työyhteisön toimivuus sekä työn ja muun elämän yhteensovittaminen. Työkyvylle olennaista on myös se, että se vaihtelee eri elämäntilanteissa ja työuran eri vaiheissa. (Työterveyslaitos 2026b.)

Tässä Revon (2026) opinnäytetyöhön perustuvassa artikkelissa tarkastellaan minkälaisia tuki- ja liikuntaelinoireista sekä mielenterveyden syistä johtuvia työkyvyn rajoitteita opinnäytetyön kohdeyrityksen laitoshuoltajilla esiintyi ja kuinka nämä työkyvyn rajoitteet voidaan huomioida jatkossa työvuorosuunnittelun tukena mahdollistaen henkilöstön joustavan sijoittamisen eri työvuoroihin osatyökykyisyydestä huolimatta.

Työkyvyn varhainen tukeminen ja sairauspoissaoloseuranta ehkäisevät työkyvyttömyyttä

Työkyvyn tukeminen vaatii jatkuvaa huomiota sekä työntekijältä että työpaikalta. Terveyspalveluiden sisäisten ja ulkopuolisten toimijoiden, työnantajien, työterveyshuollon sekä koko yhteiskunnan tulisi siirtyä ajattelumalliin, jossa painopisteen nähdään siirtyvän sairaudesta terveyteen, työkyvyttömyydestä työkyvyn vahvistamiseen ja työkyvyttömyyden ennaltaehkäisyyn, sekä ihmisten kykyjen ja mahdollisuuksien kehittämiseen. (Heikinheimo 2025.) Ajattelutavan muutoksen lisäksi systemaattisen sairauspoissaolojen seurannan avulla työpaikalla voidaan tunnistaa työkyvyn uhkia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja puuttua niihin (Lyly-Yrjänäinen 2026).

Revon (2026) opinnäytetyössä havaittiin, että tutkimuksen aikana 45 % kaikista laitoshuollon työntekijöiden poissaoloista olivat tuki- ja liikuntaelinoireista johtuvia. Näistä erityisesti niska-hartiaseudun oireet aiheuttivat sairauspoissaoloja. Työkyvyn rajoitteita ja/tai poissaoloja oli myös yläraajaoireiden, alaraajaoireiden sekä selkäoireiden vuoksi. Mielenterveyssyistä johtuvia sairauspoissaolopäiviä puolestaan oli 17 % kaikista sairauspoissaoloista. Työntekijät kuvasivat vastauksissaan laitoshuoltajan työn vaativan psyykkistä ja kognitiivista työkykyä sekä muun muassa kestävyyttä, stressin sietokykyä ja resilienssiä henkisesti kuormittaviin tilanteisiin.

Osatyökykyinen hyötyy työn muokkauksesta

Osatyökykyisyydelle on ominaista, että se on yksilöllistä ja sidoksissa työn vaatimuksiin ja osatyökykyisyyden syyhyn. Osatyökykyisen kohdalla osittaisenkin työssä pysymisen on havaittu edistävän usein tervehtymistä ja helpottavan myös työhön paluuta. Jäljellä oleva työkyky saadaan käyttöön muun muassa työolosuhteita ja työtehtäviä muokkaamalla. (Työturvallisuuskeskus 2026; Terveyskylä 2026.)

Työn muokkaamisen avulla työympäristö tai työprosessi saadaan vastaamaan osatyökykyisen työntekijän työkykyä. Työn muokkauksen avulla voidaan tukea työhön paluuta varhaisessa vaiheessa ja estää sairauspoissaolojen pitkittymistä. Tutkimusten mukaan vaikuttavimpina työn muokkauksen keinoina ovat muutokset työaikoihin, työvälineisiin ja työtiloihin. (Nevala ym. 2023.)

Osatyökykyisten työntekijöiden kohdalla erityisesti toimenpiteet sairauspoissaolojen ennaltaehkäisyssä, työterveyden hyödyntämisessä ja työturvallisuuden edistämisessä ovat yhteydessä osatyökykyisten työntekijöiden työssä pysymiseen erityisesti isoissa organisaatioissa ja yksityisellä sektorilla. (Van Ooijen, Koning, Boot & Brouwer 2024.)

Revon (2026) saamista tuloksista voidaan havaita, että laitoshuoltajilla yleisinä ilmenevät tuki- ja liikuntaelinoireet vaikuttavat monen työntekijän työkykyyn. Fyysisen työkyvyn tukeminen olisi tärkeää jo työvuorosuunnittelun yhteydessä, esimerkiksi suunnitellen työvuorot huomioiden fyysisesti raskaan työn kuormittavuuden peräkkäisissä työvuoroissa. Hyvin organisoitu työ ja työkuormituksen huomioiva työvuorosuunnittelu tukee työntekijöiden työkykyä myös osatyökykyisenä työskennellessä. Tämän myös laitoshuoltajat itse näkivät merkittävimpänä työkykyyn vaikuttavana keinoina.

Lisäksi laitoshuoltajat nostivat työkykyyn vaikuttavina keinoina esille työmäärän jakamisen tasaisesti eri työvuoroihin työntekijöiden kesken ja osa-aikaratkaisujen huomioimisen työvuorosuunnittelussa. Laitoshuoltajat tunnistivat myös tarpeen työn kuormituksen vähentämiselle yksilöllisen työkyvyn mukaan ja mahdollisuuden lyhennetyn työajan ja osa-aikaratkaisujen hyödyntämiselle. Esihenkilön näkemyksen mukaan osatyökykyisten työkykyä voitaisiin tukea työkohdevaihdoilla ja työtehtävien rajaamisella työkykyä vastaavaksi. (Repo 2026.)

Työkyvyn tukeminen on organisaation strategista työkykyjohtamista. Työkyvyn ennaltaehkäisyn tulisi alkaa viimeistään työuran keskivaiheilla. Se on pidemmän aikavälin investointi työntekijöiden toimintakykyyn niin työuran aikana kuin myös työuran jälkeen. Yhteenvetona voidaan todeta, että osatyökykyisen tai työkyvyltään rajoittuneen työntekijän osalta on hyödyllistä tuunata työtä esimerkiksi työvuorosuunnittelussa huomioiden työn fyysinen kuormittavuus peräkkäisissä työvuoroissa, jakaa työmäärä tasaisesti eri työvuoroihin työntekijöiden kesken sekä mahdollistaa osa-aikaratkaisut.

---

Kirjoittajat

Eveliina Repo, Terveydenhoitaja AMK, Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Päivi Tikkanen, erityisasiantuntija, TtT, Savonia-ammattikorkeakoulu, Master School, paivi.tikkanen@savonia.fi

---

Lähteet

Heikinheimo, S. 2025. Return to work among psychiatric patients undergoing a thorough evaluation of work ability. Väitöskirja. Kansanterveystieteen osasto. Helsingin Yliopisto. https://helda.helsinki.fi/items/98e9f3d2-52d3-4d8a-8eb2-59fdb6be3ae9

Järvikoski, A. & Juvonen-Posti, P. 2025. Työkyky käsitteenä. Teoksessa Kerätär, R. & Koskela, L. (toim.) Toimintakyky ja työkyky. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Keva 2025. Työkyvyttömyysriskiennuste kertoo, missä henkilöstöryhmissä sairauspoissaolot ennustavat työkyvyttömyyttä. Julkaistu 16.9.2025. https://www.keva.fi/uutiset-ja-artikkelit/tyokyvyttomyysriskiennuste-kertoo-missa-henkilostoryhmissa-sairauspoissaolot-ennustavat-tyokyvyttomyytta/

Kokkinen, L., Ala-Laurinaho, A., Alasoini, T., Varje, P., Väänänen, A. & Toppinen-Tanner, S. 2020. Lauri Kokkinen toim. Työterveyslaitos. Hyvinvointia työstä 2030- luvulla. Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työelämässä vaikuttaa neljä erilaista muutosvoimaa. https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/78e90b68-e7e6-4363-937e-6a58c9688fff/content.

Lyly-Yrjänäinen, M. 2026. Työ- ja elinkeinoministeriö. FI. Julkaisut. Työolobarometri 2025. Julkaistu 9.3.2026. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-714-4. (Kokkinen ym. 2020, 6–8, 70.

Nevala, N,. Pehkonen, I,. Virtanen, M,. Juvonen-Posti, P,. Mattila-Holappa, P,. Tanttu, A. 2023. Työn muokkauksen toimintamalli. Opas työpaikoille ja työkyvyn tuen ammattilaisille. Työterveyslaitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-052-2

Repo, E. 2026. Osatyökykyisyyden huomioiminen osana laitoshuoltajien työvuorosuunnittelua. Savonia-ammattikorkeakoulu, YAMK-opinnäytetyö.

Terveyskylä 2026. Työkyky huomioitava kaikissa terveydenhuollon kohtaamisissa. Työkykyinen, työkyvytön vai osatyökykyinen? https://www.terveyskyla.fi/kuntoutumistalo/ammattilaiset/tyokyvyn-tukeminen/tyokyky-huomioitava-kaikissa-terveydenhuollon-kohtaamisissa/tyokykyinen-tyokyvyton-vai-osatyokykyinen

Työterveyslaitos 2026a. Työkyky. https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyokyky.

Työterveyslaitos 2026b. Työkyky. https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyokyky

Työturvallisuuskeskus 2026. Osatyökykyisyys työyhteisössä. https://ttk.fi/julkaisu/osatyokykyisyys-tyoyhteisossa/

Van Ooijen, R., Koning, P-W., Boot, C-R & Brouwer,S. 2024. Implemented disability-related policies and practices and sustained employment of partially disabled employees: evidence from linked survey and register data. Scand J Work Environ Health 50 (6), 437–446. https://doi.org/10.5271/sjweh.4168.