Kokonaan verkossa tapahtuvan oppimisen ja opettamisen kehittämiseksi etsitään jatkuvasti keinoja, joilla voidaan lisätä oppijoiden aktiivisuutta, motivaatiota, yhteisöllisyyttä sekä oppimisen syvyyttä. Kokemustemme mukaan pientiimien käyttö on tehokas pedagoginen menetelmä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Pientiimeillä on positiivinen vaikutus verkko-opintoihin sitoutumiseen, osaamistavoitteiden saavuttamiseen ja yhteisölliseen hyvinvointiin. Pientiimi myös edistää yhteisöön kuulumista, ja tarjoaa opintojen tueksi pysyvän vertaisryhmän. Juuri siksi pientiimit ovatkin verkkotutkinnon positroneja – niiden lataus on ehdottoman positiivinen.

Kokeilimme pientiimien käyttöä pedagogisena menetelmänä verkkovälitteisesti toteutettavassa sosionomi (AMK) -koulutuksessa. Toteutettu pilotti on osa verkkotutkinnon kokonaiskehittämistä. Pilotin tavoitteena oli tehostaa ohjausta ja rakentaa yhteisöllistä hyvinvointia. Toteutimme pilottiin osallistuneiden opettajien teemahaastattelun (N=7) ja opiskelijoille kohdennetun Webropol-kyselyn (N=38). Näiden avulla selvitimme kokemuksia opiskelusta, oppimisympäristöistä, pientiimien toimivuudesta, opintojen ohjauksesta sekä yhteisöllisestä hyvinvoinnista. Tulosten mukaan verkkovälitteisesti tutkintoaan suorittavat opiskelijat ovat tyytyväisiä ja suhtautuvat myönteisesti joustavaan ja kokonaan verkkovälitteiseen opiskeluun. Tässä artikkelissa nostamme esille huomioita pientiimien käytöstä pedagogiikan- ja verkko-opiskelun tukena.

Opiskelijat sitoutuvat pientiimiin – pientiimi sitouttaa opiskeluun

Toteutetussa pilotissa pientiimi on sekä oppimisen että toiminnan organisoinnin väline. Pientiimillä tarkoitetaan 5–7 oppijan ryhmää, joka tiimiytetään kiireettömästi ja suunnitelmallisesti muodostamisensa jälkeen. Pientiimin jäsenet toimivat yhdessä koko koulutuksen ajan. Pilotissa jokaiselle muodostetulle pientiimille nimettiin opettajatuutori. Yhdellä opettajatuutorilla oli vastuullaan useampi tiimi. Pientiimin sitoutumisen tueksi jokainen tiimi laati tiimisopimuksen. Sopimuksen sisällön muodostivat kuvaus yhteisistä käytänteistä, pelisäännöistä, rooleista, jaetuista tavoitteista sekä keskinäisestä luottamuksesta myös haastavissa tilanteissa. Näin jokaisella pientiimin jäsenellä oli vastuu omasta ja yhteisestä oppimisesta. Tulosten mukaan pientiimi luo opintojen aloitusvaiheeseen sosiaalisesti turvallisen tilan. Pientiimitapaamisia on lukukausittain ja opettajat hyödyntävät pientiimirakennetta opintojaksoillaan sekä osana verkkotapaamisia. Tulosten mukaan pientiimin tuki, kasvava luottamus omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin sekä motivaatio ovat auttaneet oppijoita toimimaan tavoitteellisesti ja adaptiivisesti myös tilapäisten vaikeuksien ja haasteiden edessä. Pientiimit ovat myös osoittautuneet toimivaksi ratkaisuksi, sillä ne ovat tukeneet digiosallisuuden ja vertaistukikanavien muodostumista.

Opiskelijoiden kokemukset tiimioppimisesta – yhdessä etänä

Teemahaastattelun ja kyselyn tulosten mukaan pientiimien hyödyntäminen verkossa tapahtuvan opetuksen tukena on pedagoginen menetelmä, joka tukee oppimista monipuolisesti. Tulosten mukaan pientiimit lisäävät myös opiskelijoiden aktiivista osallistumista. Verkkotutkinnon suorittamisen aloittanut ryhmä oli kooltaan suuri, jolloin osa oppijoista olisi voinut jäädä passiivisiksi, mutta pientiimeissä jokaisella on enemmän tilaa sekä mahdollisuus ja vastuu osallistua. Tämä edistää oppimista, sillä aktiivinen osallistuminen on yhteydessä parempaan tiedon omaksumiseen. Lisäksi pientiimityöskentely kehittää sosiaalisia taitoja, kuten kuuntelemista, argumentointia ja kompromissien tekemistä. Tulosten mukaan opiskelijat pitivät pientiimien muodostamista tarkoituksenmukaisena ja kokivat oman pientiimin edistävän oppimista ja opintojen etenemistä. Oppijat kokivat nimenomaan olevansa osa pientiimiä eivät osa koko opintonsa aloittaneiden ryhmää. Kuvassa 1 on esitetty opiskelijoiden kokemus pientiimien käytöstä pedagogisena menetelmänä.

Pientiimit edistävät yhteisöllistä hyvinvointi kolmella tasolla

Pientiimit rakentavat myös yhteisöllistä hyvinvointia, joka kyselyn tulosten mukaan tarkoittaa kokemusta, joka syntyy vuorovaikutuksesta, digiosallisuudesta ja yhteenkuuluvuudesta. Tuloksellinen oppiminen ei välttämättä vaadi opiskelijoiden välisiä syviä vuorovaikutussuhteita. Verkko-opetukseen sovellettavan vuorovaikutustyyppimallin (Interaction Equivalency Theorem) mukaan verkko-oppimisympäristössä voi tapahtua korkealaatuista oppimista, kun ainakin yksi kolmesta tunnistetusta vuorovaikutustyypistä (opiskelija/opettaja, opiskelija/opiskelija, opiskelija/sisältö) on laadultaan korkeatasoista (Anderson, 2003, Miyazoe & Anderson, 2010. Rantamäki, 2025).

Tulosten mukaan pientiimien käyttö pedagogisena menetelmänä edisti osaltaan verkkotutkinnossa opiskelevien kokemusta digiosallisuudesta sekä yhteisöllistä hyvinvointia. Pientiimit edistivät digiosallisuutta ja hyvinvointia kolmella tasolla. Ensimmäinen eli mahdollistava taso tarkoittaa pientiimiä toiminnan organisoinnin välineenä, yhteistoimintarakenteena sekä näiden mahdollistamaa yhteen kokoontumista ja yhdessä toimimista. Toisella eli toiminnan tasolla yhteisöllisyys muodostui, kun pientiimin jäsenet tapasivat säännöllisesti ja työskentelivät kohti yhdessä jaettuja tavoitteita. Tällöin kunkin oppijan oli myös tunnistettava, että pientiimin jäsenten intressit nivoutuvat yhteen ja luotettava siihen, että myös toiset ovat sitoutuneet edistämään yhteisiä tavoitteita. Kolmannella eli kokemusten tasolla korostui digiosallisuuden ja kokemusten yksilöllisyys ja erilaisuus. Yhdelle pientiimin toiminta antaa resursseja ja toista se mahdollisesti kuormittaa. Yhteisöllinen hyvinvointi vaatii myös, että pientiimin jäsenet voivat tarkastella toimintaansa kriittisesti. Yhteisöllisyyden aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi pientiimien on ylläpidettävä sekä sensitiivisyyttä että kriittistä arviointikykyä.

Opettajan rooli

Hyvän verkko-oppimiskokemuksen tuottaminen edellyttää huolellista suunnittelua. Tulosten mukaan opettajan rooli pientiimien muodostamisessa ja niiden pedagogisessa fasilitoinnissa oli keskeinen ja vastuullinen. Opettajat hyödynsivät pientiimirakennetta ja suunnittelivat oppimistehtävät niin, että ne vaativat yhteistyötä ja mahdollistivat kaikkien pientiimin jäsenten osallistumisen. Tulosten mukaan opettajan oli myös tärkeää seurata ryhmien toimintaa, tukea ryhmädynamiikkaa ja puuttua tarvittaessa epätasapainoiseen osallistumiseen. Opintojakson pedagoginen käsikirjoitus ja selkeät osaamistavoitteet auttoivat varmistamaan, että pientiimityöskentely on tehokasta ja mielekästä. Yhteisöllisyyden ja rikkaan verkkokeskustelukulttuurin luomiseksi opettajat ovat työskennelleet työpareina tiimityömenetelmiä hyödyntäen. Tulosten mukaan on myös tärkeää antaa opiskelijoille mahdollisuus reflektoida omaa ja ryhmän toimintaa, mikä tukee oppimista ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä.

Vaikka pientiimityöskentelyllä nähdään olevan monia etuja, tulosten mukaan siihen liittyy myös haasteita. Esimerkiksi epätasainen osallistuminen tai ryhmän sisäiset ristiriidat voivat heikentää oppimiskokemusta. Näitä haasteita voidaan kuitenkin ennaltaehkäistä esimerkiksi roolien jakamisella, ryhmädynamiikan huomioimisella ja avoimella palautekulttuurilla.

Yhteenvetona voidaankin todeta, että pientiimit ovat osoittautuneet toimivaksi pedagogiseksi ratkaisuksi, sillä ne ovat tukeneet digiosallisuuden muodostumista. Pientiimeillä on positiivinen vaikutus verkko-opintoihin sitoutumiseen, oppimiseen ja yhteisölliseen hyvinvointiin. Pientiimit edistävät myös yhteisöön kuulumista, ja tarjoavat opintojen tueksi pysyvän vertaisryhmän ja vertaistukikanavat. Pientiimit ovat verkkotutkinnon positroneja – niiden lataus on ehdottoman positiivinen. Pientiimit ovat tukeneet sekä oppijoiden että opettajien pedagogista hyvinvointia.

Kirjoittaja:

Pirjo Venhovaara, koordinoiva ohjausasiantuntija, Tulevaisuuden työkyky -hanke. pirjo.venhovaara@savonia.fi

Lähteet:

Joshi, M. (2023). Holistic Design of Online Degree Programmes in Higher Education – A Pedagogically Informed Design Framework. Akateeminen väitöskirja. Lapin yliopisto.

Kalliokoski, T. (2020). Yhteisöllisyyden rajat yhteistoiminnan ja ihmisen perushyvien näkökulmasta. Akateminen väitöskirja. Helsingin yliopisto.

Miyazoe, T., & Anderson, T. (2010). The Interaction Equivalency Theorem. Journal of Interactive Online Learning, 9(2), 94–104.

Rantamäki. O. (2025). Verkko-oppimisen mahdollisuudet ja haasteet: itseohjautuvuus, pedagogiikka ja sosiaaliset suhteet. Savonia-ammattikorkeakoulu.

Venhovaara, P. 2024. Sosionomi (amk) verkkotutkinto-opiskelijoille suunnatun kyselyn tulokset. Tulevaisuuden työkyky -hanke. Julkiasematon lähde.

Venhovaara, P. 2024. Sosionomi (amk) verkkotutkinnon opettajien teemahaastattelun tulokset. Tulevaisuuden työkyky -hanke. Julkiasematon lähde.