Kun pinta näyttää puhtaalta, niin onhan se puhdas, onhan? Ulkonäkö ei kuitenkaan aina kerro koko totuutta. Pinnat voivat näyttää puhtailta ja tavarat olla järjestyksessä, mutta onko se siltikään koko totuus? Meillä heräsi kysymys, kuinka puhdas ensihoitoyksikkö todellisuudessa on ja mitä pinnoilla on semmoista mitä emme näe? Tästä kysymyksestä heräsi kiinnostuksemme selvittää, kuinka puhdas ensihoitoyksikkö todellisuudessa on ja mitä sen pinnoilla liikkuu näkymättömissä. Kuva 1 havainnoi sitä, mitä silmä ei näe. Joten lähdimme selvittämään, mikä on tieteellinen totuus mikrobeista ambulanssin pinnoilla ja kuinka suuri merkitys puhdistuskäytännöillä on niiden määrään. Tässä artikkelissa käsittelemme tekemiämme löydöksiä sekä vertailemme niitä kansainväliseen tutkimustietoon. Lähdetään siis tutkimusmatkalle näkymättömään maailmaan – sinne, missä bakteerit ja muut mikrobit voivat kulkea mukana tehtävältä toiselle!

likainen pinta ei kysy, kuka sitä koskettaa

Ensihoitoyksikkö on poikkeuksellinen hoitoympäristö. Potilaat ovat kaikenikäisiä vauvasta vaariin, toimintaympäristö vaihtuu jatkuvasti eikä seuraavan ensihoitotehtävän luonnetta voida ennustaa etukäteen. Seuraavalla tehtävällä voidaan kohdata norovirusta sairastava potilas, tapaturmassa vammautunut henkilö tai vastustuskyvyltään heikentynyt syöpäpotilas. Saman päivän aikana samassa tilassa voidaan hoitaa useita potilaita, käsitellä erilaisia eritteitä ja koskettaa samoja pintoja kerta toisensa jälkeen. Kuva 1 havainnoi sitä, mitä silmä ei näe.

On totta, että ensihoitoyksikkö on aina valmiudessa lähtemään seuraavalle tehtävälle, mutta kysymys kuuluu, mitä se ottaa pinnoillensa mukaan edelliseltä tehtävältä?

Puhtaanapito-ohjeiden noudattamisen tiedetään parantavan hoidon laatua sekä lisäävän potilaiden ja hoitohenkilökunnan turvallisuutta. Ensihoitoyksiköiden puhtaanapidosta on kuitenkin vähän tutkimustietoa, vaikka niissä annetaan vaativaa hoitoa ja potilaat voivat altistua erilaisille bakteereille jo ennen sairaalaan saapumista (Emanuelsson 2013). Aiheesta on toistaiseksi vähän tutkimustietoa, minkä vuoksi ensihoidon biologisia turvallisuusriskejä ja sen roolia taudinaiheuttajien leviämisessä tunnetaan vielä puutteellisesti (Hudson ym. 2018).

Moniresistenttien bakteerien yleistyminen on korostanut hoitoympäristön merkitystä infektioiden leviämisessä. Kansainvälisten tutkimusten mukaan potilaan riski saada moniresistentin bakteerin aiheuttama infektio kasvaa, jos samaa bakteeria kantanut potilas on ollut aiemmin samassa hoitoympäristössä. Bakteerikantojen tarkemmat määritykset ovat vahvistaneet, että tartunnat voivat välittyä ympäristön ja pintojen kautta (Anttila ym. 2018, 30). Kontaminaatiota esiintyi erityisesti potilaskontaktissa olevissa välineissä ja kosketuspinnoissa, kuten happilaitteet, verenpainemansetit, paarit sekä paarien läheisyydessä sijaitsevat hoitotasot (Obenza ym. 2021).

Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa ensihoitoyksiköiden puhtaustasoa sekä tunnistaa sellaisia pintoja ja välineitä, joissa mikrobien tai epäpuhtauksien esiintyminen voisi muodostaa tartuntariskin potilaille tai henkilökunnalle. Tarkasteluun valittiin kansainvälisten tutkimusten pohjalta sekä toistuvassa käytössä, jotka ovat alttiita kontaminaatiolle olevia kohteita. Tutkimuksen laajempana tarkoituksena oli edistää potilas- ja työturvallisuutta tuottamalla tietoa, jonka avulla voidaan kehittää ensihoitoympäristön puhtaanapitoa ja infektioiden torjuntaa.

Tutkimuksen aineisto kerättiin ottamalla yhteensä 40 pintanäytettä eri ensihoitoyksiköistä satunnaisotantaa hyödyntäen. Näytteenotto toteutettiin siten, että osa näytteistä kerättiin ennen puhdistustoimenpiteitä ja osa niiden jälkeen, mikä mahdollisti puhdistuskäytäntöjen vaikuttavuuden alustavan tarkastelun. Näytteet toimitettiin laboratorioon mikrobiologiseen analyysiin, jossa arviointiin näytteiden mikrobikasvua sekä tunnistettiin esiintyviä mikrobilajeja. Näytteitä otettiin verimaljoille sekä TSI-maljoille, näistä artikkelissa myöhemmin kuvia.

Mikrobi ei maksa vuokraa, joten sitä ei tarvitse ambulanssissa majoittaa

Tulokset osoittivat, että mikrobikuormitus ei jakautunut ensihoitoyksikössä tasaisesti, vaan korkeimmat mikrobimäärät keskittyivät erityisesti sellaisille pinnoille ja välineisiin, joita kosketetaan toistuvasti potilaskontaktin aikana. Tällaisia olivat esimerkiksi defibrillaattorin saturaatiomittari, verenpainemansetti, tietokoneen ja VIRVE-päätelaitteen näppäimistöt sekä paarien säätöpainikkeet. Kyse on välineistä, joita ensihoitaja voi käsitellä saman potilaskontaktin aikana useita kertoja ja toisinaan myös suojakäsineillä. Tällöin mikrobit voivat siirtyä käsien, välineiden ja ympäristön välillä.

Erityisen huomionarvoista oli, että suuria mikrobimääriä havaittiin myös sellaisissa välineissä, jotka ovat suorassa kosketuksessa potilaaseen. Puhdistamisen onnistumista ja pinnalla jäänyttä epäpuhtautta arviointiin PES-mittauksella. PES-arvo kuvaa pinnalle jääneen proteiiniperäisen orgaanisen materiaalin määrää. Mitä suurempi arvo on, sitä enemmän pinnalle on jäänyt mitattavaa orgaanista jäämää. Menetelmä ei kuitenkaan suoraan kerro, mitä mikrobeja pinnalla esiintyy tai kuinka suuri tartuntariski pinnasta muodostuu.

Tutkimuksessamme defibrillaattorin saturaatiomittarissa havaittiin PES-arvo 900 ja verenpainemansetissa PES-arvo oli 584. Kuvassa 2 vasemmalta katsottuna on kuskin tietokoneen näyttö, paarien säätönäppäimet keskellä ja oikeassa reunassa defibrillaattorin saturaatiomittari, mistä mitattiin korkein PES-arvo. Arvot konkretisoivat, että myös pienissä ja usein käytetyissä hoitovälineissä voi olla puhdistamisen jälkeenkin mitattavaa orgaanista jäämää. Havainto korostaa puhdistamisen merkitystä ja sitä ettei ensihoitoyksikön puhtaanapidossa huomio voi ainoastaan kohdistua ainoastaan näkyvästi likaantuviin pintoihin.

Tutkimuksen tulosten perusteella ensihoitoyksiköiden pinnoilla esiintyvä mikrobisto koostui pääosin ympäristöperäisistä ja ihon normaaliflooraan kuuluvista mikrobeista. Näytteissä tunnistettiin muun muassa Bacillus-, Staphylococcus- ja Micrococcus-sukujen edustajia, ja lisäksi useista näytteistä havaittiin myös rihmasieniä. Vaikka sairaalahygienian kannalta merkittäviä taudin aiheuttajia ei todettu, mikrobiston monimuotoisuus korostaa pintahygienian keskeistä roolia ensihoitoympäristön infektioidentorjunnassa.

Puhtaalta näyttävä ei aina ole puhdas

Tutkimuksessa myös selvitettiin, onko sillä oikeasti väliä millä ja miten pinnat sekä välineistön puhdistaa: kyllä on! Kuvissa 3 ja 4 havainnoimme pudistusvälineiden- sekä aineiden käytön merkitystä. Kuvassa 3 vasemmalla paarien säätönäppäimistä otettu näyte ennen puhdistusta (PES 188) ja oikealla käsipaperi + yleispuhdistusaineella puhdistamisen jälkeen (PES 184). Kuvassa 4 vasemmalla defibrillaattorin näppäimistä ennen puhdistamista (PES 126) ja oikealla mikrokuituliina + yleispuhdistusaineella puhdistamisen jälkeen (PES 9).

Puhdistamisen jälkeen mikrobikuorma väheni tutkimuksessa selvästi, mikä korostaa tarkoituksenmukaisen puhdistamisen merkitystä. Samalla tulokset herättävät tärkeän kysymyksen: puhdistetaanko ensihoitoyksiköissä juuri niitä kohteita, joissa mikrobit todennäköisimmin kulkevat?

Tähän kysymykseen ei ole olemassa yhtä yksinkertaista vastausta. Puhdistaminen on osa jokapäiväistä ensihoitotyötä, mutta kiire, tehtävien vaihtuvuus, työparien erilaiset toimintatavat ja mahdollisesti puutteelliset ohjeet voivat vaikuttaa siihen, miten ja milloin puhdistus toteutuu.

Tutkimustuloksista kohti puhtaampaa ensihoitoa

Tutkimuksemme osoitti, että ensihoitoyksikön puhtautta ei voida arvioida pelkästään silmämääräisesti. Mikrobikuormaa havaittiin erityisesti usein kosketeltavilta pinnoilla ja potilaan tutkimisessa käytettävissä välineissä. Tämä korostaa sitä, että puhdistamisessa tulee huomioida myös pienet ja toistuvasti käsiteltävät kohteet, jotka voivat helposti jäädä tavanomaisen puhdistuksen ulkopuolelle. Puhdistusohjeissa tulisi määritellä selkeästi, mitä välineitä ja pintoja puhdistetaan, milloin puhdistus tehdään ja kuka siitä vastaa.

Tulokset puoltavat myös henkilöstön puhtaanapidon vahvistamista. Pelkkä puhdistusohje ei riitä, jos arjen toimintatavat eivät tue sen toteutumista. Koulutuksessa olisi tärkeää konkretisoida mikrobien mahdollisia siirtymäreittejä potilaiden, henkilöstön, hoitovälineiden ja ensihoitoyksikön pintojen välillä. Ensihoitajilta ei edellytetä puhtausalan ammattilaisen osaamista, mutta heidän on kyettävä ylläpitämään riittävää hygienia- ja puhtaustasoa osana potilas- ja työturvallista toimintaa.

Koska aineisto koostui 40 pintanäytteestä, tuloksia tulee tarkastella ensisijaisesti tämän aineiston ja tutkittujen ensihoitoyksiköiden havaintoina. Jatkossa olisi perusteltua tutkia suuremmalla aineistolla, toistuvatko tunnistetut korkean mikrobikuorman kohteet eri ensihoitoyksiköissä ja eri ajankohtina sekä kuinka tehokkaasti erilaiset puhdistuskäytännöt vähentävät niiden mikrobikuormaa. Puhtaanapito on yksi terveydenhuollon peruspilareista, eikä sen merkitys vähene ensihoidossa – päinvastoin. Siksi jokaisella ensihoitajalla tulisi olla mahdollisuus ajatella ja sanoa ylpeydellä: tämä työympäristö on puhdas ja turvallinen.

Tutkimuksemme tärkein viesti ei kuitenkaan ole yksittäinen PES-arvo tai yksittäinen löydetty mikrobilaji. Se on muistutus siitä, että puhtaus ei aina ole nähtävissä. Ambulanssissa kulkee jokaisella tehtävällä mukana paljon muutakin kuin ensihoitajat, välineet ja potilas. Mukana voi kulkea myös näkymätön salamatkustaja – mikrobi, joka siirtyy pinnalta toiselle ja tehtävältä seuraavalle, jos sen kulkureittiä ei katkaista.

Siksi puhtaanapitoa ei pitäisi nähdä ensihoitotyössä ylimääräisenä taakkana tai työn päälle tulevana tehtävänä. Se on osa potilas- ja työturvallisuutta, aivan kuten käsihygienia, oikea suojautuminen ja turvallinen potilaan hoitaminen.

---

Kirjoittajat

Anna Korhonen, Ensihoito- ja akuuttihoitotyön kehittäminen ja johtaminen YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Anri Vesanto, Ensihoito- ja akuuttihoitotyön kehittäminen ja johtaminen YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Marko Tolonen, Lehtori, FT, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu, Kuopio

Artikkelin työstämisessä on hyödynnetty tekoälyä.

---

Lähteet

Emanuelsson L., Karlsson L., Casten M., Lindström V. 2013. Saatavilla: https://journals-lww-com.ezproxy.savonia.fi/euro-emergencymed/abstract/2013/08000/ambulance_personnel_adherence_to_hygiene_routines_.9.aspx Viitattu 2.10.2026

Hudson A., D.Glaister G.,Wieden H-J. 2018. The emergency medical service microbiome. Saatavilla: https://journals.asm.org/doi/full/10.1128/aem.02098-17 Viitattu 2.10.2026

Anttila, V-J., Kanerva, M., Kuronen, M., Kurvinen, T., Lyytikäinen, O., Rantala, A., Vuento, R., Ylipalosaari, P. 2018. Hoitoon liittyvien infektioiden torjunta. 7. painos. Helsinki. Juvenes Print- Suomen Yliopistopaino Oy.

Obenza A., Cruz P., Butter M., Woodard D. 2021. Microbial contamination on ambulance surfarces: a systematic literatura review. Saatavilla: https://www.journalofhospitalinfection.com/article/S0195-6701(22)00002-0/fulltext Viitattu 2.10.2026