Entä jos maataloudesta ei puutu pelkästään työntekijöitä, vaan keino saada työntekijät ja työpaikat kohtaamaan? Suomessa on kansainvälisiä työnhakijoita, joilla on osaamista ja halua tehdä töitä. Osaaminen pitäisi saada näkyväksi ja työntekijät ja maatilayrittäjät löytämään toisensa.

Kansainvälisellä työnhakijalla voi olla vuosien työkokemus ja vahva motivaatio päästä töihin, mutta suomalaisen työnantajan voi silti olla vaikea arvioida hänen osaamistaan.

Tässä kohtaa paikallisesta kontaktista voi olla paljon apua. Kun joku tuntee työnhakijan taustan, osaa kertoa hänen osaamisestaan ja auttaa ensimmäisen kontaktin syntymisessä, työnantajan kynnys tutustua työnhakijaan voi madaltua. Osaaminen ei muutu, se vain tehdään näkyväksi.

Puutteellinen suomen kielen taito ei tarkoita puutteellista ammattitaitoa

Kansainvälisellä työnhakijalla voi olla vuosien kokemus eläintenhoidosta, peltotöistä, koneiden käytöstä tai muista maatilan tehtävistä. CV:stä ei kuitenkaan aina selviä, vastaako osaaminen suomalaisen maatilan tarpeita. Yhteisen kielen puute voi vaikeuttaa arviointia entisestään.

Puutteellinen suomen kielen taito ei tarkoita puutteellista ammattitaitoa. Maatilalla kielellä on kuitenkin merkitystä myös työturvallisuuden kannalta. Työntekijän täytyy ymmärtää työtehtävänsä ja koneiden sekä laitteiden turvalliseen käyttöön liittyvät ohjeet.

Perehdytyksessä voidaan käyttää puheen rinnalla käytännössä näyttämistä ja kuvallisia ohjeita. Työnantajan on myös varmistettava, että ohjeet on ymmärretty. Samalla on hyvä arvioida, millaista kielitaitoa juuri kyseinen tehtävä vaatii.

Aikaisemmin hankittu osaaminen pitäisi pystyä osoittamaan nykyistä paremmin. Jos työnhakija on työskennellyt vuosia maatilalla, käytännön työtehtävä voi kertoa hänen taidoistaan enemmän kuin CV. Näin voidaan myös nähdä, mitkä tehtävät työntekijä jo hallitsee ja missä tarvitaan perehdytystä tai koulutusta.

Työnhakijan ei silloin tarvitse yrittää todistaa ammattitaitoaan pelkällä hakemuksella. Yrittäjä puolestaan saa konkreettisemman käsityksen siitä, sopiiko osaaminen tilan tarpeisiin.

Maatilalla ei aina ole aikaa pitkään koulutukseen

Kun tilalle tarvitaan työntekijä, työt odottavat tekijäänsä. Pitkään koulutusjaksoon tai jatkuvaan kädestä pitäen opastamiseen ei välttämättä ole aikaa.

Siksi on hyvä erottaa toisistaan, mitä työntekijän täytyy osata jo tullessaan ja mitä hän voi oppia tilalla. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea. Yhdellä tilalla tarvitaan eläinten käsittelyn osaajaa, toisella koneiden käyttäjää. Myös itsenäisen työskentelyn ja perehdytyksen tarve vaihtelee tehtävän mukaan.

Kun työn vaatimukset määritellään tarkasti, sopivan työntekijän etsiminenkin helpottuu.

Mutta entä jos osaamisesta puuttuu vain pieni pala?

Kansainvälisellä työntekijällä voi olla jo suuri osa työssä tarvittavista taidoista, mutta jokin tehtävässä tarvittava pätevyys tai osaaminen puuttuu. Silloin kannattaa ensin selvittää, mitä työntekijä jo osaa ja vasta sen jälkeen, mitä hänen pitäisi vielä oppia.

Näin ulkomailla hankittua ammattitaitoa voidaan hyödyntää sen sijaan, että kaikki aloitettaisiin alusta.

Haasteeksi voi tulla koulutuksen saavutettavuus. Suomessa jo olevan kansainvälisen työntekijän pitäisi pystyä täydentämään maatalousalan osaamistaan myös silloin, kun suomen kielen taito ei vielä riitä suomenkieliseen koulutukseen.

Jos suurin osa työssä tarvittavasta ammattitaidosta on jo olemassa, kokonaan uuden koulutuspolun aloittaminen ei välttämättä ole järkevin ratkaisu. Ensin olisi hyvä tunnistaa olemassa oleva osaaminen ja täydentää niitä taitoja, joita työssä vielä tarvitaan.

Tällaisten ratkaisujen kehittäminen tarjoaa pohdittavaa myös maatalousalan TKI-toimijoille ja hankkeille.

Työpaikan löytymisestä alkaa seuraava vaihe

Työpaikan löytymisen jälkeen ratkaistavana ovat työnteon lisäksi monet arkiset asiat. Uuteen maahan muuttaneelle esimerkiksi pankkiasiat, puhelinliittymän hankkiminen ja viranomaisasiointi voivat olla vieraita.

Työnantajan on puolestaan huolehdittava työsuhteeseen liittyvistä velvollisuuksista, käytävä työsuhteen ehdot ymmärrettävästi läpi ja perehdytettävä työntekijä tehtäviinsä. Työntekijän pitää tietää myös, keneltä saa apua ongelmatilanteessa.

Pieneltä tuntuva asia voi vaikuttaa työn sujumiseen. Jos työpaikan ohje jää ymmärtämättä tai suomalainen käytäntö on vieras, työntekijä tarvitsee neuvoa ja tukea.

Perehdytys onkin osa onnistunutta rekrytointia. Pelkkä työntekijän löytyminen ei vielä riitä.

Maatilalle sopivan työntekijän löytäminen voi olla vaikeaa ja rekrytointi vie yrittäjän aikaa. Suomessa on kuitenkin kansainvälisiä työnhakijoita, joilla voi olla juuri maataloudessa tarvittavaa osaamista.

Yrittäjä etsii osaavaa tekijää. Kansainvälinen työnhakija puolestaan etsii mahdollisuutta näyttää osaamisensa. Näiden kahden pitäisi löytää toisensa nykyistä helpommin.

Tarvitaanko maatiloille kansainvälisten osaajien verkosto?

Yksi mahdollisuus voisi olla toimintamalli, joka yhdistäisi Suomessa jo olevia kansainvälisiä osaajia ja työntekijöitä tarvitsevia maatiloja.

Ensin selvitettäisiin, mitä työnhakija jo osaa ja miten aikaisemmin hankittu kokemus vastaa maatilan tarpeita. Käytännön taitoja voisi osoittaa työtehtävien avulla. Samalla selviäisi, missä tarvitaan perehdytystä tai täydentävää koulutusta.

Tällainen toiminta vaatisi yhteistyötä. Alueelliset TKI-toimijat, hankkeet ja muut työelämän toimijat voisivat etsiä keinoja, joilla osaajat ja työntekijöitä tarvitsevat maatilat löytäisivät toisensa.

Mitäpä jos maatalouden työvoimahaasteessa ei olekaan kyse osaajien puutteesta, vaan siitä, ettemme vielä tunnista Suomessa jo olevaa osaamista?

Artikkeli on kirjoitettu osana KV-Farmi-hanketta, joka on Euroopan unionin osarahoittama.

---

Kirjoittaja

Outi Kuvaja, TKI- asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Artikkelin työstämisessä on hyödynnetty tekoälyä.

---