Kuopiossa filosofi, valtiomies, toimittaja ja sivistysajattelija J. V. Snellman on osa kaupungin identiteettiä. Hänen vaikutuksensa näkyy yhä niin kaupunkikuvassa kuin siinä sivistysperinteessä, jonka varaan myös tämän päivän korkeakoulukaupunki rakentuu. Onkin kiinnostavaa, että Kuopion kaupungin uuden strategian keskeinen käsite, kukoistus, tarkoittaa sivistystä, taloudellista kasvua, kulttuurista elinvoimaa sekä henkilökohtaista hyvinvointia, oppimista ja kasvua. Ajatus olisi varmasti ollut tuttu myös Snellmanille.

Kun sivistyksestä puhutaan edelleen Kuopion tulevaisuuden perustana, tuntui luontevalta palata sen keskeisen ajattelijan omiin sanoihin. J. V. Snellmanin ja hänen puolisonsa Johanna Lovisa ”Jeanette” Snellmanin kirjeenvaihtoa lukiessani suurmiehen rinnalle alkoi vähitellen piirtyä ihminen.

Kirjeissä näkyy puoliso, isä, kirjoittaja ja ajattelija, jonka sivistyskäsitys ulottui kotiin, kasvatukseen, koulutukseen ja yhteiskuntaan. Ne sijoittuvat 1800-luvun puolivälin Suomeen, jossa kansakuntaa rakennettiin ja sivistykselle annettiin vahva yhteiskunnallinen tehtävä. Silti Snellmanin ajatukset tuntuivat yllättävän ajankohtaisilta myös nykyhetkessä.

Sivistys on kykyä ymmärtää omaa aikaa, arvioida tietoa kriittisesti, käydä avointa keskustelua ja kantaa vastuuta yhteisistä asioista. Juuri siksi sivistys kytkeytyy tässä ajassa niin kovin muodikkaaseen kokonaisturvallisuuden käsitteeseen ja yhteiskunnan vakauteen, mutta myös korkeakoulujen syvimpään tehtävään eli vapaaseen ja luotettavaan tietoon.

Kirjeet avaavat suurmiehen rinnalle ihmisen

Snellman tunnetaan kansallisen sivistysaatteen rakentajana, sanomalehtimiehenä, filosofina ja valtiomiehenä. Kuopiossa hänen vaikutuksensa konkretisoitui erityisesti 1840-luvulla, jolloin hän toimi yläalkeiskoulun rehtorina ja julkaisi Saima-lehteä. Lehti oli aikansa rohkea yhteiskunnallinen puheenvuoro, jossa käsiteltiin muun muassa koulutusta, kieltä, taloutta, kansansivistystä ja yhteiskunnan uudistumista.

Puolisoiden kirjeenvaihto tuo tämän julkisen roolin rinnalle toisenlaisen näkymän. Kirjeissä Snellman ei ole vain kansallinen herättäjä, vaan ihminen, joka kaipaa, epäröi, neuvoo, rakastaa ja kantaa huolta kodistaan.

Kirjeiden kiinnostavimpia piirteitä on se, miten vahvasti sivistys kytkeytyy arkeen. Snellmanille koulutuksen tehtävä oli ihmisen kasvattaminen kohti vastuuta, itsenäistä ajattelua ja moraalista harkintaa. Samat periaatteet näkyvät hänen tavassaan kirjoittaa kodista ja lasten kasvatuksesta. Hän korosti luonnetta, vaatimattomuutta, työn arvostamista ja kykyä kasvaa yhteisön jäseneksi.

Kirjeiden perusteella yhteiskunnallinen ajattelu ja yksityiselämä eivät olleet Snellmanille toisistaan irrallisia maailmoja. Molemmissa toistuivat sivistyksen, velvollisuuden, työn ja vastuun ihanteet. Julkisessa elämässä ne kohdistuivat kansakuntaan, koulutukseen ja yhteiskuntaan, kodissa puolestaan puolisoon, lapsiin ja perheen arkeen.

Kirjeenvaihto oli samalla paljon enemmän kuin puolisoiden tapa välittää kuulumisia pitkien erilläänolon jaksojen aikana. Kirjeissä rakennettiin suhdetta, neuvoteltiin rooleista, käsiteltiin ristiriitoja ja yritettiin ymmärtää toista. Snellman kirjoitti oppineensa tuntemaan puolisonsa tämän kirjeiden kautta tavalla, johon yhteinen arki ei aina ollut antanut mahdollisuutta.

Jeanetten ääni murtaa suurmieskuvaa

Jeanette Snellmanin kirjeet ovat erityisen tärkeitä, koska ne siirtävät huomion pois pelkästä suurmieskertomuksesta. Snellmanin julkinen elämä tunnetaan hyvin: filosofia, journalismi, kielikysymys ja valtiollinen vaikuttaminen. Kirjeet muistuttavat, että hänen rinnallaan eli nuori puoliso, jonka tunteet, valinnat ja vastuu perheen arjesta kietoutuivat miehen julkiseen ja usein tulenpalavan aatteelliseen tehtävään.

Jeanetten ilmaisu on hillitympää ja arkisempaa kuin Snellmanin. Hän kirjoittaa kaipuusta, terveydestä, lapsista, matkoista ja siitä, millaista oli yrittää vastata puolison suuriin odotuksiin. Hän pohtii paljon myös omaa riittävyyttään puolisona ja äitinä.

Kirjeissä Jeanette ei kuitenkaan näyttäydy ainoastaan miehensä sanojen vastaanottajana tai aikansa avioliittoihanteisiin sopeutujana. Hän on aktiivinen kirjoittaja, joka ilmaisee tunteitaan, arvioi omaa toimintaansa ja vaikuttaa siihen, millaiseksi puolisoiden suhde muodostuu. Kirjeissään hän tekee oman kokemuksensa näkyväksi historiassa, jossa naisten arki ja ajattelu ovat usein jääneet tunnettujen miesten toiminnan varjoon.

Jeanetten kirjeet tekevät näkyväksi myös sen, ettei sivistysihanne koskaan toteudu elämässä puhtaana. Arki on lastenhoitoa, sairauksia, väsymystä, ikävää, epävarmuutta ja taloudellisia huolia. Juuri siksi kirjeenvaihto on arvokasta: se näyttää, miten suuret aatteet joutuvat kosketuksiin eletyn todellisuuden kanssa.

Tiedon arvo syntyy käytössä

Snellman pyrki sanomalehtien, kirjoitusten ja julkisen keskustelun avulla tuomaan yhteiskunnallisia kysymyksiä laajemman yleisön arvioitaviksi. Hänen toiminnastaan voi löytää kiinnostavan vertailukohdan nykyiseen avoimeen tieteeseen. Toimintatavat ja yhteiskunta ovat muuttuneet, mutta tavoite tiedon saattamisesta yhteiseen käyttöön on tunnistettava.

Avoimen tieteen ytimessä ei ole vain tutkimustulosten julkaiseminen. Tiedon tulee olla mahdollisuuksien mukaan löydettävää, saavutettavaa, ymmärrettävää ja hyödynnettävää. Samalla tutkimuksen menetelmien, aineistojen ja arvioinnin tulee olla niin avoimia, että tiedon luotettavuutta voidaan tarkastella kriittisesti.

Pelkkä tiedon saatavuus ei silti riitä. Avoimuuden rinnalle tarvitaan viestintää, vuorovaikutusta ja kykyä asettaa tutkimustieto osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Tieto muuttuu vaikuttavuudeksi vasta silloin, kun se auttaa ihmisiä, yhteisöjä, yrityksiä ja päätöksentekijöitä ymmärtämään ilmiöitä ja toimimaan niiden pohjalta.

Olemme Savoniassa sitoutuneet CoARA-yhteistyöhön, jossa tutkimuksen arviointia uudistetaan tunnistamaan julkaisumäärien ja viittauslukujen lisäksi tutkimuksen laatu, avoimuus, yhteistyö ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Arvioinnin tulee perustua ennen kaikkea laadulliseen asiantuntija-arvioon, jota määrälliset mittarit täydentävät.

Ammattikorkeakoululle ajatus on luonteva. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintamme arvo ei synny vain siitä, kuinka paljon julkaisemme. Olennaista on, miten tuotettu tieto muuttaa työelämää, vahvistaa alueen elinvoimaa, edistää kestävää kehitystä ja lisää ihmisten hyvinvointia.

CoARA-sitoumus tekee näkyväksi myös sivistysajatuksen: tieteen ja tutkimuksen arvoa ei voida palauttaa yhteen mittariin. Tarvitaan harkintaa ja kykyä tunnistaa erilaisia tapoja tuottaa tietoa ja yhteiskunnallista hyötyä.

Yhteiskunnan kestävyys rakentuu ymmärryksestä

Aikamme suurimmat kysymykset eivät noudata tieteenalojen, hallinnon tai organisaatioiden rajoja. Ilmastonmuutos, teknologinen murros, väestön ikääntyminen, eriarvoisuus ja turvallisuus ovat viheliäisiä ongelmia, joissa yhden ratkaisun toteuttaminen voi synnyttää uusia kysymyksiä muualla.

Ilmastonmuutos osoittaa, miksi avoin tieto ja sivistys ovat myös kokonaisturvallisuutta. Ilmiö ei koske vain ympäristöä. Se liittyy yhtä aikaa ruokaturvaan, infrastruktuuriin, terveyteen, elinkeinoihin, huoltovarmuuteen ja yhteiskunnan kykyyn varautua muutoksiin. Korkeakoulujen tehtävänä on mahdollistaa moniäänistä keskustelua ja ratkaisuja.

Kun todetaan, että olemme rakentaneet yhteiskuntamme ilmastoon, jota ei enää ole, keskusteluun tuodaan vaikea mutta välttämätön havainto. Korkeakoulun tehtävä ei ole luvata yksinkertaisia vastauksia, vaan tuottaa tutkittua tietoa, tehdä ilmiöiden välisiä yhteyksiä näkyviksi ja koota erilaisia toimijoita etsimään ratkaisuja.

Kokonaisturvallisuus rakentuu yhteiskunnan sivistyspääomasta: kyvystä erottaa tutkittu tieto perusteettomista väitteistä, sietää epävarmuutta, käydä vaikeaa keskustelua ja toimia yhdessä erimielisyyksistä huolimatta.

Sivistys auttaa tunnistamaan riskejä, ymmärtämään keskinäisriippuvuuksia ja tekemään harkittuja päätöksiä tilanteissa, joissa yksinkertaisia ratkaisuja ei ole. Samalla se vahvistaa demokratian ja yhteiskuntarauhan perustaa. Sivistynyt yhteiskunta kykenee keskustelemaan, kuuntelemaan, arvioimaan omaa toimintaansa ja tarvittaessa korjaamaan suuntaansa.

Sivistys näkyy siinä, mitä teemme tiedolla

Sivistys ei ole vain sitä, mitä tiedämme, vaan myös sitä, miten käytämme tietoa ja miten kohtelemme toisiamme.

Tämän päivän korkeakoulussa sivistys tarkoittaa tiedon avaamista, vaikeiden kysymysten käsittelemistä ja erilaisten ihmisten ja organisaatioiden kokoamista yhteisen ymmärryksen äärelle. Se tarkoittaa myös rohkeutta tuoda julkiseen keskusteluun tutkimukseen perustuvia havaintoja silloinkin, kun ne haastavat vakiintuneita käsityksiä tai pakottavat tarkastelemaan tulevaisuutta uudella tavalla.

Kuopiossa sivistyksen jatkumo tuntuu erityisen konkreettiselta. Snellmanin ajan kysymykset eivät ole samoja kuin meidän, mutta sivistyksen tehtävä on säilynyt: auttaa ihmisiä ymmärtämään omaa aikaansa ja toimimaan yhteisen tulevaisuuden hyväksi.

Kun tieto muuttuu ymmärrykseksi, ymmärrys yhteistyöksi ja yhteistyö yhteiskunnan kestävyyttä vahvistaviksi ratkaisuiksi, sivistys muuttuu käytännön toiminnaksi.

Silloin sivistys on myös turvallisuusteko.

Lähteet

Snellman, K. (toim.) 1928. Hellästi rakastettu puolisoni. J. V. Snellmanin ja hänen vaimonsa kirjeenvaihto ynnä opastavia yleiskatsauksia ja muistelmia kodista. Helsinki: Otava.

Rein, T. H. 1928. Juhana Vilhelm Snellman. Elämä ja toiminta. Helsinki: Otava.

Skyttä, Kyösti & Skyttä, Päivi. 1981. Tuntematon Snellman. Helsinki: Kirjayhtymä.

---

Kirjoittaja

Anne Heikkinen, viestintä- ja vaikuttavuusjohtaja, Savonia-amk

Artikkelin työstämisessä on hyödynnetty tekoälyä.