Elämäni paras riski
Aloitin syksyllä 2016 opiskelemaan rakennustekniikan insinööriksi Savoniassa. Suuri kysymys on varmasti se, miten tälle alalle päädyin? Pienestä pitäen olin aina sitä mieltä, että minusta tulee isona lääkäri. Kuitenkin, kun yhteishaku vuoden 2016 alusta käynnistyi, kaikissa vaihtoehdoissani luki: Rakennustekniikka, insinööri. Minulla ei ollut itse alasta juuri minkäänlaista tietoa ja kokemusta sitäkin vähemmän, mutta voi sitä riemun määrää, kun sain valintakokeiden tulokset ja pääsin sisään!
Voisi melkein sanoa, että hain opiskelemaan alaa osaksi sen takia, että halusin kokeilla jotain aivan uutta ja osaksi taas sen takia, että kummisetäni Jari Luostarinen sitä niin kovasti minulle suositteli. Lääkärihaaveet kaatuivat lukion jälkeen, en vain löytänyt enää mielenkiintoa niille. En halunnut kuitenkaan jäädä kotiin, vaan tavoitteena oli opiskella joku ammatti. Joskus elämässä kannattaa ottaa riskejä. Tälle alalle haku oli riski, sillä enhän voinut tietää pidänkö tästä ollenkaan, mutta riski oli taatusti elämäni paras.
Opiskelun parhaat puolet
Sen lisäksi, että ala on mahtava, on myöskin koulu ja sen opettajat aivan loistavia! Unohtamatta tietenkään mahtavia luokkakavereita. Kyllähän se alkuun jännitti siirtyä lukiosta korkeakouluun ja osittain ahdisti opinnoistakin selviäminen, koska lukiossakin oli välillä haastavaa. Ensimmäisen viikon ja ensimmäisten opiskelijabileiden jälkeen olin kuitenkin jo täysin kotiutunut kouluun!
Savonia itsessään luo ympäristön, jossa varmasti jokainen opiskelija viihtyy. Koulu on viihtyisä, opetus on hyvää ja ilmapiiri on positiivinen. Lopulta se ahdistus valtavasta työmäärästäkin karisi ja huomasin, että kyllähän täällä pärjää vaikkei 24/7 olekaan nenä kirjassa kiinni.
Työn touhussa nyt ja tulevaisuudessa
Suoritin kaksi ensimmäistä harjoitteluani kesällä 2017 Maanrakennus V. Inolalla ja samasta firmasta löydän itseni edelleen ajamassa maanrakennuskoneita. Sain siis jo ensimmäisestä harjoittelusta itselleni aivan mahtavan työpaikan, jossa viihdyn ja jossa olen saanut myöskin opintojeni ohella työskennellä.
Eihän sitä tulevaisuudesta vielä osaa sanoa, mistä itsensä löytää. Tykkään todella paljon koneiden ajamisesta, mutta tiedän, että jossain vaiheessa tahdon siirtyä insinöörihommien pariin. Sillä ei kuitenkaan ole mikään kiire, aion todennäköisesti opiskella vielä maarakennuskoneenkuljettajankin paperit.
Tuleville opiskelijoille tärkeimpänä ohjeena voisin sanoa, että kysykää jos on kysyttävää, olkaa avoimin mielin ja ennen kaikkea nauttikaa! Neljä vuotta on kuitenkin suhteellisen lyhyt aika ja se menee todella nopeasti. Opiskelkaa hyvin, mutta muistakaa käydä myöskin opiskelijabileissä tuulettumassa. Etsikää se oma juttunne, josta tulee se fiilis, että tämähän on ihan huippua työtä. Joskus kannattaa mennä riskillä, niin minäkin oman juttuni löysin.
