Arkkitehtuurin opiskelu poikkeaa monen muun alan opiskelusta siinä, että pelkkä lukeminen ja asioiden kirjaopiskelu ei riitä. Oppiakseen arkkitehtuuria ml. rakennus- ja kaupunkisuunnittelua pitää myös omakohtaisesti suunnitella paljon. Tästä syystä rakennusarkkitehdin opinnot sisältävät paljon suunnitteluharjoitustöitä. Siksi onkin ymmärrettävää, että arkkitehtuurin opinnot vievät kaikissa arkkitehtuurikouluissa opiskelijoilta runsaasti aikaa, sillä uusien ja opittavien asioiden tekeminen, tutkiminen, kokeileminen ja selvittäminen vaativat enemmän aikaa kuin pelkkä lukeminen ja luettujen asioiden pänttääminen. Varaa itsellesi aikaa opiskella arkkitehtuuria!  

Tekemällä oppii. Joskus voi tuntua siltä, että luova työ vaatii luovaa ajattelua ja mietiskelyä. Tosiasia kuitenkin on, että luovuus ja ajatukset tulevat esille vain raakaa työtä tekemällä. Arkkitehtuurissa se tarkoittaa skissailua, pienoismallien rakentelua, tutkimista ja kokeilemista. Pitää jaksaa yrittää ja uskaltaa myös eksyä. Pitää luottaa siihen, että kun tarpeeksi asiaa tutkii ja sen kanssa painii, niin se alkaa hahmottua ja siitä saa pitävän otteen. Otetta ei saa makoilemalla ja unelmoimalla. Tässä on arkkitehtuurin opiskelun ydin. Pitää uskaltaa ja viitsiä, vaikka aina ei huvittaisi tai ryhtyminen voi myös hieman pelottaa. Kun sen kynnyksen yli astuu, työ vie kyllä mennessään. Siihen voi luottaa. Puurtaminen kannattaa. Se palkitsee lopulta. Tartu pelottomasti kiinni tekemiseen!

Arkkitehtuurin tekeminen on kiehtova yhdistelmä käsityöläisyyttä ja teoreettista pohdiskelua. Arkkitehtisuunnittelu on myös tavallaan jakautunutta tiedollis-analyyttiseen puoleen ja luovaan taiteilijapuoleen. Käsin piirtäminen eli skissailu nousee tässä kohtaa suunnittelutyössä merkittävään rooliin. Suunnittelijalle on annettu tehtävä ja tavoite. Päässä on mielikuva, joka on saatava näkyville jotenkin – esim. luonnostelemalla pehmeällä lyijykynällä valkoiselle paperille. Syntyvän hahmon viivat ovat huterat, pehmeät ja osin epämääräiset. Silmät sen näkevät ja aivojen analyyttinen puoli tulkitsee kuvaa. Aivot kehittävät ohjeet kädelle vahvistaa kuvassa jotain, tai lisätä, tai ottaa pois siitä jotain, jotta tavoite tulisi konkreettisemmin näkyville. Toinen kerros skissipaperia edellisen päälle ja syntyy uusi edellistä hieman kehittyneempi hahmo, jonka silmät lukevat ja aivot analysoivat. Sitten kolmas ja neljäs kerros – niin monta kerrosta skissipaperia, että tavoite tuntuu saavuteltulta ja ongelma ratkaistulta. Kyseessä voi tietysti hyvinkin olla vain osaongelman ratkaisu jostakin suuremmasta kokonaisuudesta jossakin suuremmassa projektissa, mutta yhtä kaikki – toimintatapa on aina sama. Tämä piirileikki aivojen, käden, kynän, paperin, silmien ja taas aivojen välillä on arkkitehtuurin tekemisessä ja suunnittelussa yleensä kaiken A ja O. Skissi ei ole taideteos. Sen tulee olla vain ymmärrettävä suunnittelijalle itselleen. Se riittää. Toisinaan skissistä voi tulla jopa niin hyvä, että se voisi kelvata kehystettynä seinälle, mutta se ei ole tavoite. Harjoittele skissailua! Skissaile paljon! Nauti skissailusta!

Suunnittelutyö on välillä jumittamista. Suunnittelussa tulee vääjäämättömästi vastaan jumeja. Se on normaalia ja jopa tarpeellista luovassa työssä. Jumi-tilanteeseen pääsee ainoastaan työtä tekemällä. Kun jumi iskee ja tuntee, että on kaikkensa antanut, eikä ratkaisua vain löydy, on aika irrottaa ote – päästää irti. Silloin kannattaa tehdä jotain ihan muuta – jotain, mikä vie ajatukset pois koko työstä. Sitten alkaa tapahtua ihmeitä. Tämä ei ole pakotettu prosessi. Sen pitää antaa tapahtua. Se ottaa aikansa, mutta se tapahtuu. Kun on riittävän harjaantunut, prosessi nopeutuu jonkin verran. Siihen voi luottaa kerta toisensa jälkeen. Tätä ihmettä ei pääse kokemaan, ellei uskalla heittäytyä tilanteeseen. Opettele luova prosessi ja luota siihen! 

Kun kerran arkkitehtuurin opiskelu on aikaa vievää, on hyvä yrittää tehdä siitä itselleen mahdollisimman mukavaa. Hyväksi koettu arkkitehtuurin oppimistapa on tekemisen ja kokeilujen kautta, ja nimenomaan vielä yhdessä kollegoidensa kanssa. Jokainen pohtii opittavia asioita itsensä kannalta – omakohtaisesti, mutta oppiminen rikastuu moninkertaisesti, kun saa kuulla ja nähdä, miten omat opiskelija-kollegat ovat ymmärtäneet saman asian, kukin omalla tavallaan. Arkkitehtuuri on siis alana suhteellista ja aina tapaus- ja tilannekohtaista. Absoluuttisia totuuksia arkkitehtuurissa on vähän ja niitäkin harvoja pitää aika ajoin kyetä haastamaan omalla ja kollegoiden kanssa käydyillä pohdinnoilla. Vertaisoppimisen merkitys kaikessa arkkitehtuurin opiskelussa on todella suuri. Kampuksen RA-kotipesän FORUM on välitön ja rento paikka tehdä yhdessä töitä. Viereiset tehotyöasemaluokat STOA ja LOGGIA ovat yleensä vapaina opiskelijoiden käyttöön klo 16 jälkeen, eli juuri silloin kun on aikaa omien harjoitustöiden tekemiselle. Kadun toisella puolella on Prisma, mistä voi hakea itselleen ruumiin ravintoa. Samalla tulee myös jaloiteltua ja virkistäydyttyä työn lomassa. Pyri opiskelemaan mukavasti yhdessä kollegoittesi kanssa!   

Pelkkää tekemistä, eli harjoitustöiden kanssa vääntämistä, arkkitehtuurin opiskelu ei tietenkään ole. Kyseessä on kuitenkin akateeminen ala, josta jo antiikin Rooman arkkitehtuurifilosofi Vitruvius on sanonut, että arkkitehdin tulee olla sivistynyt ja oppinut monella tapaa. Kirjoja ja arkkitehtuurijulkaisuja lukemalla ja tutkimalla saa avattua omaa ajatteluaan ja laajennettua omia näkemyksiään hyvin vaivattomalla ja rennolla tavalla. Kampuksen Opus-kirjasto on mainio paikka tehdä tutkimusmatkoja maailmalla rakennettuihin kohteisiin tai vielä suunnittelupöydällä oleviin visioihin, mitä tulevaisuus tuo tulleessaan. Rakennusarkkitehdin on hyvä tuntea historiaa, jotta hän voi ymmärtää tätä hetkeä ja jotta hän voi suunnitella tulevaisuutta varten. RA-kotipesän DOMUS-tilassa on myös RA-opiskelijoiden oma lähikirjasto ja materiaalinäyttely. Tauon yhteydessä voi kätevästi vilkaista, mitä ja millaista joku on suunnitellut jossain muualla. Käytä kirjastoa, lue ja tutki – ole kiinnostunut kaikesta! 

Kirjoista ja lehdistä löytyviin kohteisiin tutustuminen paikan päällä korottaa arkkitehtuurin oppimisen vielä toiseen tai kolmanteen potenssiin. Se, että tutkii rakennuksen tiloja ja toimintaa piirustuksista ja että pääsee näkemään rakennuksen myös elävänä käytössä on arkkitehtuurin opinnoissa oleellisen tärkeää. Vasta sitten voi todella ymmärtää arkkitehtuurin tilallisen, toiminnallisen, rakenteellisen, materiaalisen ja akustisen ulottuvuuden ja merkityksen. Näitä vahvoja kokemuksia voi sitten hyvin hyödyntää omassa suunnittelutyössään. Tutustu arkkitehtuurikohteisiin itsenäisesti ja yhteisillä excursioilla!

Kuopiossa voi myös nauttia muistakin taiteen lajeista. Teatteri tarjoaa tarinallista draaman kaarta ja lavasteiden luomaa illusoorista tilaa, mitä arkkitehtuurissakin tarvitaan. Musiikkikeskuksen konsertit vievät vaivihkaa rakennusarkkitehtiopiskelijan melodian ja rytmien kautta arkkitehtonisten muotojen ja rakenteiden äärelle. Tanssiesityksistä voi löytää kehojen liikekielen kautta arkkitehtonisia muotoja ja kompositioita, joilla rikastaa omaa suunnittelutyötään. Taidemuseon ja gallerioiden näyttelyissä vierailemalla pääsee tutustumaan visuaalisen kuvakielen rajattomiin mahdollisuuksiin ja taideteosten taustalla olevat ajatukset ja ideat laajentavat ja rikastavat varmasti jokaisen ajattelua. Tutustu rohkeasti Kuopion kaupungin monipuoliseen taideantiin! Nauti elämyksistä opiskelijahintaan!

Arkkitehtuurin opetus eli lukujärjestyksessä näkyvät luento- ja ohjaustunnit ovat opettajan luomia tilaisuuksia, joiden tarkoitus on tuottaa opiskelijoille oppimiskokemuksia. Luennointi, asioiden esittelyt, tietoiskut, malliesimerkkien tutkiminen, analysointi, kritiikki jne. – ne kaikki ovat arkkitehtuuriopettajan tapoja kertoa opiskelijoille asioista, joita opettaja itse pitää merkityksellisenä ja tärkeänä. Nuo kaikki asiat voi toki jokainen opiskelija opiskella itsenäisesti, mutta opettajan kertomana vuosien tai vuosikymenten aikana kertynyt tietous voidaan kertoa opiskelijoille yhden luennon aikana tai jopa minuuteissa. Tämä metodi on ollut käytössä läpi ihmiskunnan historian, eli ihminen oppii tarinoista. Kukin opiskelija sisäistää tarinat omalla tavallaan ja hyödyntää niitä itsensä kautta omissa töissään, miten parhaaksi näkee. Arkkitehtuurin opettaja voi hyödyntää oppimistapahtumassa myös vertaisoppimista, mikä avartaa opiskelijoiden näkökulmia ja rikastaa niitä. Samalla opiskelijat oppivat arvioimaan, eli katsomaan asioita strukturoidusti ja sanallistamaan kokemaansa – kaikki ammatissa toimivan suunnittelijan ehdottomasti tarvitsemia ominaisuuksia. Itsearvioinnin opettelu on myös tarpeellista tulevan ammatissa toimimisen kannalta, sillä omatoiminen pohdinta ja puntarointi on aivan keskeistä suunnittelussa. Aivojen looginen puoli tulkitsee ja tekee johtopäätöksiä – luova puoli yhdistelee ja kokeilee asioita ja esittelee niitä loogiselle puolelle. Tätä aivojen ”kuntopiiriä” on jokaisen arkkitehtuuria opiskelevan syytä harjoitella – mitä enemmän, sen parempi. Osallistu aina opettajan tarjoamiin oppimistapahtumiin!

BIM on rakennusarkkitehdin työkalu. Tämän työkalun käytön opettelu alkaa heti opintojen alussa. Ensin opetellaan alkeet ja perusteet ja harjoitellaan niitä niin pitkään ja niin useasti, että työkalun käytöstä tulee rutiinia. Tähän pitää opiskelijan käyttää omaa aikaansa. Pelkät lukujärjestyksen tunnit eivät oppimiseen riitä. Hankitun rutiinin päälle rakentuu pala palalta monipuolisempi ohjelman käytön osaaminen, mihin seuraavien vuosien opintojaksot tuovat oman lisänsä. Ilman alkeiden ja perusteiden harjoittelua ei ole mitään, minkä varaan tulevia opintoja voisi tehdä. Tästä syystä ensimmäisen vuoden BIM-opintojaksot ovat kriittisen tärkeitä tulevien opintojen ja harjoitustöiden tekemisen kannalta. Opiskelijan tulee osallistua opettajan ohjaustunneille säännöllisesti ja sessioiden tallenteista tulee opiskella ja harjoitella edelliset työrutiinit. BIM-opinnot etenevät kuin juna raiteilla. Taaksepäin palaaminen on mahdotonta. Siksi kyydissä on pysyttävä. Tämä sama oppi koskee myös muitakin RA-opintojaksoja. Opintojaksojen opetussisällöt on ohjelmoitu niin, että jokaisella luento- ja ohjaustunnilla on opittava asia. Seuraavan kerran tuo asia kerrotaan uusille opiskelijoille vasta vuoden kuluttua. Opettajilla ei ole mahdollista antaa ohjausta ja opetusta muulloin kuin lukujärjestykseen merkittyinä aikoina. Yksityisopetusta ei ole mahdollista järjestää. Tämä on jokaisen opiskelijan syytä ymmärtää heti opintojensa alussa. Ota opintojaksoille osallistuminen tosissaan ja pyri tekemään opintojakson suoritukset opintojakson aikana!

Arkkitehtuurin opiskelun tavoite on, että opiskelijasta kasvaa itsenäiseen, analyyttiseen, kriittiseen ja luovaan ajatteluun kykenevä työskentelyrutiineiltaan ja -taidoiltaan osaava näkemyksellinen suunnittelija. Koska arkkitehtuurin ala on hyvin käytännönläheinen, opinnoissa tavoitellaan myös yleisesti työelämässä tarvittavia ja tuttuja taitoja, joista moni liittyy viestintään. On tärkeää osata kertoa omat ajatuksensa ja perustella omat suunnitteluratkaisut kollegoilleen – myös eri alojen kollegoille. On myös tärkeää osata kuunnella ja ymmärtää em. kollegoiden ja asiakkaiden eli toimeksiantajien tarpeita ja toiveita. Rakennusarkkitehdin työ on pohjimmiltaan palveluammatti, missä omaa asiantuntijuutta hyödynnetään asiakkaiden tarpeita varten. Opintojen aikana näitä taitoja simuloidaan monella eri tavalla – myös opettajien kanssa kommunikoitaessa. Kerro siis aina opettajalle oma tilanteesi, jos sinulla on esim. ongelmia annettujen aikataulujen kanssa. Miellä opettaja työnantajanasi, jolle teet työtäsi parhaalla osaamallasi tavalla. Arkkitehtuurin opinnot ovat suurelta osin simulaatiota tulevista työtehtävistä. Kasva opintojen aikana ammattilaiseksi!

Arkkitehtuurin opintosuoritusten arviointi jakautuu kahteen osaan. Ensinnä arvioidaan oppimisprosessia eli yleisesti opiskelijan tapaa tehdä harjoitustyötään ja sitä, kuinka hän reagoi ja toimii ohjauksen aikana. Toiseksi arvioidaan harjoitustyön lopputulosta. Jomman kumman arviointiosan puuttuminen johtaa siihen, että harjoitustyötä ei voida arvioida. Arkkitehtuurin opintojen arvioinnissa matka lopputulokseen on siis yhtä tärkeä kuin itse lopputuloskin. Myös opiskelijan aktiivinen osallistuminen oppimistapahtumiin vaikuttaa arviointiin. Opettajan tarjoamien oppimistilaisuuksien hyödyntämättä jättäminen ovat hukattuja mahdollisuuksia. Muista, että harjoitustyötä pitää ohjauttaa säännöllisesti opettajalla niin, että opettajalle muodostuu käsitys opiskelijan työprosessista!

Arvosanojen merkitystä voi yksinkertaisesti kuvata seuraavasti. Arvosanat 1 ja 2 viittaavat vahvasti siihen, että opiskelijalle on ko. asia tuttu, mutta asian tai asioiden soveltaminen työssä ei välttämättä ole kovin sujuvaa, vaan suoriutuakseen tehtävästä opiskelija tarvitsee melkoisesti tukea. Arvosanat 3 ja 4 tarkoittavat sitä, että ko. asia on sisäistetty ja opiskelija pystyy opittuja asioita työssään ja tehtävissään perusosaamisen tasolla hyödyntämään. Arvosana 5 tarkoittaa sitä, että opiskelija pystyy hyödyntämään opittuja asioita itsenäisesti ja luovasti oivaltaen ja että hän lisäksi pystyy näkemään ja tuottamaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja ymmärtää, miten ne vaikuttavat kokonaisuuden kannalta. Ohjaustilanteissa nämä taidot tulevat esille ja siksi jokainen harjoitustyö tarvitsee ohjausta. Ohjaus ei siis tarkoita tilannetta, missä opettaja kertoo, mitä opiskelijan tulee seuraavaksi tehdä ja miten. Opiskelija vastaa omasta työstään aina itse. Opintojaksosta saatu arvosana on lopulta vain hetken pysähdyskuva siitä, miten opintojakson suoritus on onnistunut. Arvosana ei tarkoita numeroa opiskelijasta, eikä se vaikuta seuraaviin opintojaksoihin. Jokainen opintojakso alkaa arvioinnin kannalta nollasta. Liikettä voi aina tapahtua suuntaan tai toiseen. Jokainen harjoitustyö ja projekti on aina uusi mahdollisuus. Sisäistä arvosanojen tarkoitus työn tekemisen ja oppimisen kannalta!

Nämä ohjeet on tarkoitettu sinulle RA-opiskelija. Voi olla, että ohjeiden kirjoittajan omat kokemukset paistavat tekstistä räikeästi läpi. Jokainen kokee näitä asioita lopulta kuitenkin aivan omalla tavallaan. On totta, että meidän kaikkien kokemukset ja toimintamallit ovat yksilöllisiä ja eroavat siksi toisistaan. Kannustan teitä kaikkia, nyt RA-opintojen aikana, etsimään ja löytämään itsestään oma tapa olla suunnittelija ja oma tapa suunnitella. Tekemällä oppii. Vain tekemällä oppii.

Kirjoittaja:

Janne Repo, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu