Osallisuus on käsitteenä moniulotteinen. Se on kuulumisen tunnetta, yhteisyyttä, osallistumista, kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Osallisuuden kokemus on vahvasti yhteydessä hyvinvoinnin eri tekijöihin ja koettuun terveyteen. Jos emme tule kuulluiksi tai emme ole osa yhteisöä, koemme osattomuuden tunnetta. Eriarvoisuuden tai osattomuuden kokemusten taas on todettu liittyvän yksinäisyyteen, elämänlaatuun, köyhyyteen ja psyykkiseen kuormittuneisuuteen (Leemann ym. 2018).

Eriarvoisuus voi tulla esiin polarisaationa eli vastakkainasetteluna, kahtiajakona ja ryhmien eriytymisenä. Polarisaatio herättää keskustelua erityisesti osallisuutta ja syrjäytymistä koskevissa tarkasteluissa. Se muistuttaa ilmiönä konfliktia, mutta niin, että polarisaatiossa jännitteet ovat pinnan alla ilman, että osapuolia suoraan nimetään (Brandsma, 2017.) Polarisaatio lähtee kehittymään me ja he -ajattelusta, joka liiallisesti vahvistuessaan muuttuu mustavalkoiseksi ja ehdottomaksi. (Brandsma 2017; Attias 2018.) Polarisaation taustalla vaikuttava vastakkainasettelun ajatusrakennelma meistä ja heistä haastaa osallisuuden perusarvot: kuulumisen, yhteisyyden, mukaan ottamisen ja kuulluksi tulemisen.

Polarisaatio tarvitsee kehittyäkseen identiteettipuhetta ja luokittelua, jolla määritellään jonkin ryhmän identiteettiä, ominaisuuksia, toimijuutta tai pystyvyyttä suhteessa meihin tai määritellään itseä, omaa pystyvyyttä ja toimijuutta suhteessa toisiin, heihin (Brandsma 2017; Attias 2018). Määrittelyjen kautta rakentuva eri ryhmään kuulumisen tunne voi saada aikaan kielteistä arviointia ja epäluottamusta toisia ihmisiä ja heidän toimintaansa sekä kykyjään kohtaan. Jos eri ryhmien tai toimija-asemien välillä ei ole luottamusta, vuorovaikutusta ja dialogisuutta, etääntyvät ne entisestään toisistaan.

Polarisaatio arkielämässä – havaintoja Mieliteko-ohjelmasta

Kovin inhimillistä olisi, että jäisimme pohtimaan osallisuutta käsitteellisesti eri tulokulmien kautta. Osallisuus kuitenkin tapahtuu aina eletyssä arjessa. Se on aktiivista toimintaa, koettavaksi tekemistä. Se on siksi myös mukaan ottamista, ihmisten näkemistä ja kuulemista heidän arjessaan. Tällaista konkreettista osallisuustoimintaa on lähdetty tekemään Kuopion Neulamäessä asukkaiden ja kaupungin asukastoiminnan kanssa. Työtä toteutetaan Savonia-ammattikorkeakoulun ja Humanistisen ammattikorkeakoulun toimesta osana Mieliteko-ohjelmaa (ESR).

Ohjelman tavoitteena on lisätä mielen hyvinvointia ja vähentää päihteidenkäyttöä ja päihdemyönteisyyttä Pohjois-Savossa. Asukkaat ja heidän kokemuksensa ovat tässä lähestymisessä keskiössä. Neulamäen raitilla asukkaita kohtaava pallogrillikiertue, työpajapäivät, kesätapahtumat ja asukkaiden kanssa yhdessä toteutettu kasvien istuttaminen torille ovat kaikki olleet paitsi konkreettisia osallisuutta edistäviä hyvän elämän elementtien tekoja, myös vuorovaikutustilanteita keskusteluineen.

Polarisaatio voi elää yhteisössä vaivihkaa, sillä kommunikaatiomme ja sanavalintamme voivat sisältää vahvastikin polarisaatiota rakentavia ja ylläpitäviä määrittelyjä. Tutustuessamme Neulamäkeen havaitsimme ihmisten arkipuheesta me ja he jaottelua. Puhuttiin melko neutraaliin sävyyn “yläneulamäkeläisistä” ja “alaneulamäkeläisistä” ja ”puistokemisteistä ja pulipenkillä istujista”. Olemme kohdanneet asukkaita hyvin erilaisista taustoista, ja puheessa nousi esille myös kokemus polarisaatiosta: ”ei ne meitä kuuntele” tai neuvona “sinne ei kannata mennä”.

Osallisuuden edistämisessä nämä havainnot ovat merkittäviä, sillä käytetyt sanat suuntaavat merkityksiä myös kehittämistyötä tekeville. Tämän havainnon johdosta olemme pysähtyneet pohtimaan omaan asiantuntijapositioomme sisältyvää luokittelun mahdollisuutta suhteessa ihmisiin, joiden hyvinvointia kehittämistyö pyrkii edistämään. Kuuluuko me ja he meidän puheessamme? Jos esimerkiksi puhumme Mieliteko-ohjelmassa kohderyhmistä, rakennammeko omalta osaltamme asetelmaa meistä asiantuntijoista, jotka pyrimme edistämään heidän eli mukaan toivottujen ihmisten hyvinvointia?

Avain yhdenvertaisuuteen osallisuustyössä

Kuopion Neulamäessä asukkaat ovat toiminnan tekijöitä, eivät toiminnan kohteita. Se on tarkoittanut vahvaa reflektointia siitä, millaista kieltä itse käytämme, millaisia asenteita ja arvoja toteutamme ja millaista vuorovaikutusta toteutamme. Tärkeitä kysymyksiä, joita olemme itsellemme esittäneet ja jotka ovat polarisaatiota purkaneet, ovat olleet “Millainen minun kehittäjänä pitäisi olla asemani ja tittelini perusteella? Mitä minulta odotetaan?”, “Voinko kehittäjänä olla “vain’ minä?”, ”Voimmeko me oikeasti näin vain mennä asukkaiden luo?”, ja “vahvistaako toimintani yhdenvertaisuutta vai valta-asetelmaa?” . Kysymykset ovat johtaneet rohkeuteen astua pois asiantuntijalle ominaisesta tietämisen tilasta kohti ei-tietämisen asennetta, sillä “asukkaat tietävät parhaiten.”

Osallisuuden edistämistyössä suurin askel pois polarisaatiosta kohti todellista yhdenvertaisuutta ja yhteiskehittämistä lienee oman kehittäjäroolin riisuminen, oman rajallisuutensa havaitseminen ja myös haavoittuvuutensa myöntäminen. Tietoinen tarkastelu ja kulkeminen kohti toiseuden ymmärtämistä on myös polku aitoon arvostavaan kohtaamiseen ja yhteyteen, jossa meissä on enemmän yhteistä kuin eroavaa. Meillä on avaimet siihen, mitä valitsemme sanoa ja miten valitsemme toimia suhteessa muihin, jotta voimme luoda arkiseenkin vuorovaikutukseen yhdenvertaisia kohtaamisen olotiloja, joissa on myös tilaa eri näkökulmille, tarpeille ja ihmisille. Myös ihmisille, joita ei yleensä kuulla (Brandsma 2017; Attias 2018).

Lähteet:

Attias, Miriam 2018. Oikein käyty dialogi purkaa polarisaatiota. Saatavissa: https://www.sitra.fi/artikkelit/oikein-kayty-dialogi-purkaa-polarisaatiota/ Viitattu 4.10.2022.

Brandsma, Bart 2017. Polarisation: Understanding the Dynamics of Us Versus Them. Schoonrewoerd: BB in Media.

Leemann, Lars, Isola, Anne-Mari, Kukkonen, Minna, Puromäki, Henna, Valtari, Salla & Keto-Tokoi, Anna 2018. Työelämän ulkopuolella olevien osallisuus ja hyvinvointi: Kyselytutkimuksen tuloksia. THL. Työpaperi. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-119-5 Viitattu 30.9.2022. 

Mieliteko-ohjelma. Hyvällä mielellä Pohjois-Savo 2021-2030. https://www.mielitekomedia.fi/ Viitattu 30.9.2022. 

Kirjoittajat:

Ulla Piipponen, KTM, palvelumuotoilun ja yhteiskehittämisen asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu, ulla.piipponen@savonia.fi

Anu Leskinen, YTM, asiantuntija, Humanistinen ammattikorkeakoulu, anu.leskinen@humak.fi

Elina Pekonen, YTL, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, elina.pekonen@savonia.fi

Fatima Moursad, TtM, projektipäällikkö, Savonia-ammattikorkeakoulu, fatima.moursad@savonia.fi