Nykyään puhutaan paljon jälkihuollosta ja jälkihuollon piirissä olevien tuen tarpeesta. Aihe nousi ajankohtaiseksi, kun jälkihuollon ikäraja nostettiin vuonna 2020 21 vuodesta 25-vuoteen. Nuorten itsenäistymistä voidaan tukea eri tavoin mm. psykososiaalisin, taloudellisin ja vertaistuen keinoin. Aika näyttää, riittävätkö saatavilla olevat palvelut.

Jälkihuolto on ajankohtainen myös maailmanlaajuisesti ja sitä kehitetään jatkuvasti. Jälkihuollossa ei ole käytössä yhteistä itsenäistymistä tukevaa mallia vaan eri maissa jälkihuoltoa toteutetaan eri tavoin (Kaasinen, Salokekkilä & Häggman- Laitila 2021). Vuonna 2021 Manner- Suomessa oli jälkihuollon piirissä 5766 nuorta, joista 58 % oli naisia (Hirschovits-Gerz, Wecroth, Ikonen & Heino 2021, 7).

Kuutoskaupungeissa (Helsinki, Vantaa, Espoo, Oulu, Tampere & Turku) tehtiin vuonna 2020 kaikkiaan 57342 kappaletta lastensuojeluilmoituksia. Lastensuojeluilmoituksia tehtiin 8.6 prosentista eli 28877 lapsesta, joiden ikähaarukka oli 0–17 vuotta. Palvelutarpeen arviota tehtiin yhteensä 16316. Palvelutarpeella selvitettiin lastensuojelun tarve. Joka viidenneksessä tehdyssä arviossa todettiin lastensuojelu tarpeelliseksi (Lastensuojelun Kuusikko työryhmä 2021, 22)

Jälkihuollon tarkoituksena on tukea sijaishuollosta siirtyneen nuoren kotiutumista, ylläpitää niitä myönteisiä asioita, joita sijaishuollossa on saavutettu, tukea ja opettaa nuorelle valmiudet itsenäiseen elämään sekä huolehtia siitä, että nuorella on tukea saatavilla myös jatkossa (Vainio 2021, 8–10). Sijaishuollon jälkeinen kotiutuminen on jälkihuollon tavoite. Tähän tavoitteeseen pyritään pääsemään antamalla nuorelle neuvontaa, henkistä tukea, ohjausta ja muita palveluita. Asumisen järjestäminen ja taloudellinen tuli ovat yksi tärkeimmistä annettavista tuista nuorille (Näykki 2020, 15).

Jälkihuollossa olevan itsenäistyvän nuoren saama psykososiaalinen tuki on ensiarvoisen tärkeä asia. Kun nuori aloittaa matkan kohti itsenäisyyttä, nuori tarvitsee tähän muutokseen tukea ja ohjausta. Matka kohti itsenäistä elämää on iso muutos jälkihuollon piirissä olevalle nuorelle ja tämä vaatii suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä niin nuorelta itseltään kuin myös hänen tukijoiltaan. Yksi hyväksi havaittu psykososiaalisen tuen muoto on vertaistuki. Vertaistuki on kokemuksellisuutta ja koetaan yhtenäisyyksiä toisten vertaisten kanssa ja tällä on korvaamaton merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja jaksamiselle. Vertaistuen avulla löydetään yhtenäistä muiden henkilöiden kanssa, jotka ovat samassa elämäntilanteessa tai heillä on samanlaisia kokemuksia (Laaksonen 2004, 26, 29–30).

Psykososiaaliseen tukeen jälkihuollossa kuuluvat myös henkilökohtainen ohjaus, tuki ja neuvonta, joiden tarkoitus on tukea ja opettaa nuorelle taitoja itsenäiseen elämään sekä arjessa selviytymiseen. Näitä tukimuotoja on esimerkiksi, että nuoren kanssa yhdessä asioidaan erilaisissa virastoissa ja autetaan lomakkeiden täytössä tai vaikka kotivakuutuksen teossa. Nuorta voidaan ohjata hänen tarvitsemiensa palvelujen piiriin palvelunohjauksen kautta. Näitä palveluja on esimerkiksi TE-palvelut sekä terveyspalvelut (Vainio 2021, 12–13).
Jälkihuollossa olevat nuoret kokevat itsenäistymisen pelottavana asiana ja he eivät vielä tiedä paikkaansa yhteiskunnassa. Usein nuoret syrjäytyvät ja jäävät vaille parempaa koulutusta. Sosiaalityöntekijä nähdään tällä hetkellä niin käyttäjä kuin palvelulähtöisenä.

Sosiaalityöntekijä joutuu tekemään paljon paperitöitä ja dokumentointia, joten tämä vie aikaa jälkihuollon asiakkaalta. Suomessa olisi tärkeää keskittyä enemmän ennaltaehkäisyyn ja kiinnittää huomiota esim. päihteiden väärinkäyttäjiin. Tärkeää on myös vertaistukitoiminta nuoren elämän eri vaiheissa. Suomessa esimerkiksi Vamos on järjestänyt paljon vertaistukiryhmiä. Koronapandemian myötä tukien muoto siirtynyt digitaaliseen maailmaan.

Nuoren alkaessa suuntaamaan katsetta kohti itsenäistä asumista on osa jälkihuoltoa se, että nuorelle järjestetään asunto ja mahdollistetaan itsenäinen asuminen, mikäli hänen kuntoutumisensa tätä edellyttää. Lisäksi itsenäistyvälle nuorelle, joka on jälkihuollon piirissä, on turvattava taloudellinen tuki, joka on riittävä ja hänen kuntoutumisensa tätä edellyttää. Tavoitteena on, että saadaan jälkihuollossa oleva itsenäistyvä nuori linkittymään yhteiskuntaan. Jotta tähän tavoitteeseen päästäisiin on nuorelle mahdollistettava se, että hän saisi asianmukaista ja häntä parhaiten palvelevaa kuntoutusta sekä mahdollisuuden kouluttaa itsensä työelämään. Tämän vuoksi on tärkeää, että nuorella on asumisasiat sekä toimeentulo turvattu (Räty 2019, 721).

YAMK opinnäytetyöni tein kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoitus oli saada tutkimustietoa, siitä minkälaista tukea jälkihuollon piirissä olevat nuoret aikuiset ovat saaneet itsenäistymisen tukena. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, että onko jälkihuollon piirissä olevien nuorten aikuisten saama tuki auttanut ja onko saatu tuki vastannut odotuksia? Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen myötä voidaan todeta, että tukimuotoja on olemassa, mutta niitä vielä pitää kehittää ja kohdentaa oikein sekä kaikki eivät saa tarvitsemaansa tukea.

Todettava on myös se, että lastensuojeluilmoitusten määrä on noususuunnassa, joten jälkihuollon tarve todennäköisesti tulevaisuudessa tulee lisääntymään. Koronapandemia on myös osaltaan vaikuttanut lastensuojeluilmoitusten lisääntymiseen koska lasten ja nuorten yksinäisyys ja ahdistuneisuus on lisääntynyt.

Useiden tutkimusten mukaan tärkeintä on, että jälkihuollossa olevilla on tukena joku aikuinen, johon he voivat turvautua tarvittaessa. Nuorten itsenäistymistä edistää nuoren osallistuminen oman jälkihuollon suunnitteluun. Apua jälkihuollon piirissä olevat toivovat ja tarvitsevat etenkin asunnon hankinnassa ja taloudellisissa asioissa, sekä heitä kiinnosti myös mahdolliset tuet ja etuudet sekä se, kuinka niitä haetaan. Tutkimukset osoittivat myös sen, että lastensuojelusta poistuvien tuen tarve on suurempi ja he eivät saa samanlaista yhteisöllistä ja henkistä tukea kuin ydinperheissä kasvaneet.

Kirjoittaja:

Heli Jussila, Hyvinvointikoordinaattori YAMK, Savonia ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Hirschovits-Gerz, Tanja, Wecroth, Niina, Ikonen, Veera & Heino, Tarja 2021. YEE-hankkeen valtakunnalliset kuntakyselyt 2021. Yhdessä aikuisuuteen- Elämässä eteenpäin (YEE) – Hanke. 27.10.2021 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://thl.fi/documents/10531/7378604/YEE-hanke+Foorum+27.10.2021+KUNTAKYSELYT+TULOKSET+FINAL_jakoon.pdf/f44dce7b-8c07-8913-e045-7142053454a2?t=1635779969056.

Kaasinen, Minna, Salokekkilä, Pirkko & Häggman-Laitila, Arja 2021.Experiences of Finnish care leavers of their involvement in the aftercare services for child welfare clients. Health Soc Care Community. 2022;30: e95–e104. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.1111/hsc.13416

Kuusikko- työryhmä 2021. Sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä varhaiskasvatuksen kaupunki vertailua. Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelun palvelut ja kustannukset vuonna 2020. https://www.kuusikkokunnat.fi/lastensuojelu_tiivistelma.

Laaksonen, Sari 2004. Jälkihuolto-opas. Helsinki: Lastensuojelun keskusliitto ry.

Näykki, Ritva 2020. JÄLKIHUOLLOSTA ITSENÄISEEN ELÄMÄÄN Nuorten tuen polut sosiaalityönteki-jöiden laatimissa asiakasdokumenteissa. Pro gradu tutkielma. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/120988/N%C3%A4ykkiRitva.pdf?sequence=2.

Räty, Tapio 2019. Lastensuojelulaki: käytäntö ja soveltaminen. 4.painos. Edita Publishing Oy.

Vainio, Satu 2021. JÄLKIHUOLLON TUKI NUOREN AIKUISUUTEEN KASVUSSA. Kandidaatintutkielma. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Sosiaalityö. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/124890/VainioSatu.pdf?sequence=2.