Vanhemmuuden ja selviytymiskykyisyyden tukeminen

Perhekeskuksen avoimen kohtaamispaikan tavoitteena on vahvistaa vanhempien voimavaroja, osallisuutta ja vertaissuhteita. Yleisimpiä kohtaamispaikkoja ovat perheentalot, perhekahvilat ja perhekerhot. Kuitenkin tutkimustietoa avoimen toiminnan mahdollisuuksista tukea vanhempien selviytymiskykyisyyttä on toistaiseksi vain niukasti. Tässä Savonia-artikkelissa kerromme siitä, miten Perheentalon ohjatussa vertaisryhmässä tuettiin vanhemmuutta ja vanhempien selviytymiskykyisyyttä. Tutkimus perustuu työntekijöiden kuvauksiin ja havaintoihin äiti–lapsi-vertaisryhmässä. Esittelemme keskeisimmät tutkimuksemme tulokset, jotka on alun perin julkaistu Sosiaalipedagogisessa aikakauskirjassa (Rautaparta-Pennanen, Kekkonen, Collin, Böök & Rönkä 2022.) Lisäksi pohdimme, miten tuloksia voitaisiin hyödyntää ammattikorkeakoulun arkisissa opetustilanteissa.

Tutkimuksessa sovelsimme resilienssitutkimuksen ja Seligmanin (2011) PERMA-hyvinvointiteorian käsitteitä. Tämän tapaustutkimuksen menetelminä olivat kahden työntekijän parihaastattelut tutkimusjakson alussa ja lopussa sekä heidän kirjoittamat puolistrukturoidut päiväkirjat. Työntekijät kirjasivat ennakkoon sovittujen ajanjaksojen ajan huomioitaan erilaisista vuorovaikutustilanteista äitien ja lasten ryhmätapaamisista. Aineiston analysoimme temaattisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tuloksiksi saimme neljä erilaista työkäytännettä lapsen ja perheen hyvinvoinnin, kasvun ja oppimisen tukemiseksi. (Rautaparta-Pennanen ym. 2022.)

Resilienssin vahvistamisen toimintatavat

Artikkelimme tutkimustulokset ovat arjessa toteutettavia työntekijöiden toimintatapoja, joilla voidaan tukea ja vahvistaa vanhempien selviytymiskykyisyyttä perhekeskuksen matalan kynnyksen palveluissa. Seuraavaksi esittelemme neljä vanhemmuutta tukevaa toimintatapaa (Rautaparta-Pennanen ym. 2022).

Yhteisen tekemisen järjestäminen ja toiminnan sanoittaminen

Vertaisryhmän työntekijöiden yhtenä arjen toiminnan järjestämisen ja sanoittamisen tavoitteena oli tuoda erilaisia ja uusia kokemuksia perheille, joilla oli samankaltaisia arjen haasteita elämässään. Tarkoituksena oli myös lisätä ryhmäläisten itsetietoisuutta ja synnyttää sosiaalista yhteenkuuluvuutta (ks. myös Mäkinen & Vanhalakka-Ruoho 2018).

Wrede-Jäntin (2018) sekä Välimäen, Aaltosen ja Kivijärven (2020) tutkimuksissa on tarkasteltu ryhmätoiminnassa syntyneitä vuorovaikutustilanteita ja myös tutkimuksessamme nämä tilanteet toivat työntekijöiden mukaan vanhemmille voimauttavia kohtaamisia, yhteisöllisyyttä ja antoivat sysäyksen uusien taitojen kehittymiselle (Rautaparta-Pennanen ym. 2022).

Sosiaalipedagogisesta näkökulmasta tarkasteltuna vertaisryhmässä toimiminen on sosiaalistava konteksti, jossa työntekijät vahvistavat perheiden hyvinvointia toimimalla yhdessä (ks. Fernström, Vuorinen & Uusitalo 2021). Perheentalon äiti–lapsi-vertaisryhmässä vanhemmat saivat kokemuksia osallisuudesta sekä elämän hallinnan ja selviytymisen taidoista (Rautaparta-Pennanen ym. 2022). Perheentalon vertaisryhmien toimintaa ja keskusteluja voidaan myös kutsua dialogiseksi kohtaamiseksi sekä kasvatuksellisten mahdollisuuksien etsimiseksi ja tukemiseksi sosiaalipedagogisessa toiminnassa (ks. Fox & Thiessen 2019; Hämäläinen 2012; Nivala & Ryynänen 2019, 253).

Kannustaminen ja vahvuuksien tunnistaminen

Tutkimuksemme työntekijät olivat ikään kuin tuttuja ”sparraajia ja valmentajia”. Rohkaisua resilienssin tukemiseksi esiintyi luontevasti, kun työntekijät huomasivat arjessa tapahtuvat pienetkin onnistumiset ja vanhempien vahvuudet. Työntekijät sitouttivat näin ryhmäläisiä yhteiseen toimintaan osoittamalla luottamusta. (Rautaparta-Pennanen ym. 2022).

Sosiaalipedagogiikan ydin käytännön työssä löytyy ymmärtävästä rinnalla kulkijan ja tässä tutkimuksessamme osin myös kriittisestä maailman muuttajan työtavasta (ks. Nivala & Ryynänen 2019, 462), kun vertaisryhmän työntekijät tukivat vanhempia yhdenvertaisessa mahdollisuudessa muutokseen (Rautaparta-Pennanen ym. 2022).

Hyvinvoinnin tukemisen kannalta on tärkeää tunnistaa vahvuuksia ja vahvistaa siten resilienssiä (ks. Seligman 2011). Vertaisryhmän työntekijät pyrkivät lisäämään toivoa vanhemman selviytymisestä, he tukivat vanhempia oman itsensä etsimisessä ja tukivat myös ihmisten välisiä suhteita (Rautaparta-Pennanen ym. 2022).

Myönteisen ilmapiirin luominen

Naurulla, jaetulla ilolla sekä mielihyvän ilmaisuilla osoitettiin myötätuntoa ja luotiin myönteistä ilmapiiriä, mikä puolestaan vahvisti luottamusta ja loi turvallisuuden tunnetta (Rautaparta-Pennanen ym. 2022).

Vanhempien ryhmä itsessään sekä kohtaamiset vertaisryhmän aikana konkretisoivat PERMA-teorian esittämän tunteiden ja tavoitteiden saavuttamisen merkitystä (ks. Seligmanin 2011), mikä ilmeni tämän tutkimuksen äiti–lapsi ryhmässä positiivisina tuntemuksina, joita olivat esimerkiksi toivo, kiinnostus, ilo, rakkaus, myötätunto, ylpeys, huvi ja kiitollisuus (Rautaparta-Pennanen ym. 2022).
Työntekijät ohjasivat vertaisryhmän äitejä sinnikkyyteen ja myönteisen ajattelutavan löytämiseen, jotta unelmia saavutettaisiin ja selviydyttäisiin elämän haasteista. Huumoriakaan ei unohdettu, sen avulla luotiin myönteistä tunnelmaa vaikeiden asioiden käsittelyn tueksi. (Rautaparta-Pennanen ym. 2022).

Lähellä oleminen

Hyvinvoinnin tukemiseen liittyvät rakentavat ja merkitykselliset ihmissuhteet olivat esillä vertaisryhmän toiminnassa. Vanhempia tuettiin tunteiden ilmaisussa kosketuksen ja läheisyyden avulla, esimerkiksi ryhmässä lohdutettiin halauksin ja hoivaten (Rautaparta-Pennanen ym. 2022).

Yhdessä toimimista suunniteltiin hyvän vuorovaikutuksen rakentamisen tukemiseksi. Tämäntyyppiset toimintatavat sopivat sosiaalipedagogiseen työotteeseen (ks. Nivala & Ryynänen 2019, 255), sillä näissä luontevissa tilanteissa ei ilmennyt hierakkista suhdetta työntekijän ja vanhemman välillä (Rautaparta-Pennanen ym. 2022).

Pohdinta

Sosiaalipedagogisen aikakauskirjan artikkelissa pohdimme, miten läheisyyden ja kosketuksen merkityksen huomioiminen on ajankohtainen tekijä sekä tärkeä kehittämisen kohde (Rautaparta-Pennanen ym. 2022). Lähellä oleminen ja sen vahvistaminen vanhemmuudessa ovat erityisen ajankohtaisia COVID-19-pandemian ja Ukrainan sodan synnyttämien poikkeuksellisten olosuhteiden myötä. Molemmat kriisit ovat tuoneet eteemme uudenlaisia haasteita vanhemmuuden tukemiseksi arjen käytännöissä. Tutkimustuloksemme korostavat vahvuuksien, myönteisyyden ja onnistumisten huomioimisen tärkeyttä vanhemmuuden resilienssin vahvistamisessa. (Rautaparta-Pennanen ym. 2022)

Perheiden hyvinvointiin vaikuttavat yhteiskunnalliset taloudelliset ja rakenteelliset tekijät jäivät tutkimuksessamme taustalle. Pohdimme kuitenkin kirjoitusprosessin aikana, miten perheen omaa ääntä olisi ollut hyvä saada kuuluviin, sekä sitä, olisivatko tulokset olleet toisenlaisia, jos mukana vertaisryhmissä olisi ollut isiä tai molemmat vanhemmat. (Rautaparta-Pennanen ym. 2022)

Tutkimuksemme merkitys Savonia-ammattikorkeakoulun kontekstissa

Tutkimuksemme sosiaalipedagoginen lähestymistapa vanhemmuuden tukemiseen on hyödynnettävissä Savonian sosionomitutkinnon opetuksessa. Sosionomitutkinnossakin sisällöllisenä painotuksena on vuorovaikutusosaaminen, yhteisöllisyys ja yhteisön kasvatuksellisten mahdollisuuksien edistäminen.

Positiivisten suhteiden vahvistamisesta on osoitettu olevan hyötyä hyvinvoinnille. Sosiaalisten suhteiden vahvistaminen Savonian korkeakouluyhteisössämme olisi siten oivallinen hyvinvoinnin edistämisen tavoite nyt ja tulevaisuudessa. Tutkimuksemme aineistossa esiintyneen läheisyyden huomioimisen merkitys on hyvä muistaa, kun suunnittelemme opiskelijoiden yhteisöllisyyttä, vertaisuutta ja osallisuutta edistäviä toteutussuunnitelmia Peppiin.

Kirjoittajat:
Kaija Rautaparta-Pennanen, KM, jatko-opiskelija,
Kasvatustieteiden tohtoriohjelma, Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Jyväskylän yliopisto
Tuntiopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu,
kaija.rautaparta-pennanen@savonia.fi

Marjatta Kekkonen, FT, erikoistutkija,
Yhdenvertaisuusyksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos,
marjatta.kekkonen@thl.fi

Alkuperäinen artikkeli on osa Kaija Rautaparta-Pennasen väitöstutkimusta. Vertaisarvoitu artikkeli ilmestyi Sosiaalipedagogisessa aikakauskirjassa elokuussa 2022. Artikkelin muut kirjoittajat ovat väitöstutkimuksen ohjaajat: professori Anna Rönkä, apulaisprofessori Kaija Collinin ja yliopiston lehtori Marja Leena Böök Jyväskylän yliopistosta sekä erikoistutkija Marjatta Kekkonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Lähteet:
Fernström, Niina, Vuorinen, Kaisa & Uusitalo, Lotta 2021. Hyvinvointi, kouluonnellisuus ja vahvuuksien käyttö kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisilla. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 22, 113–137. https://journal.fi/sosiaalipedagogiikka/article/view/102943 Viitattu 21.9.2022.

Fox, Darrell & Thiessen, Sara 2019. Social pedagogy as relational attachment practice. International Journal of Social Pedagogy 8 (1), 5. https://doi.org/10.14324/111.444.ijsp.2019.v8.x.004 Viitattu 21.9.2022.

Hämäläinen, Juha 2012. Social pedagogical eyes in the midst of diverse understandings, conceptualisations and activities. International Journal of Social Pedagogy 1 (1), 3–16. https://doi.org/10.14324/111.444.ijsp.2012.v1.1.002 Viitattu 21.9.2022.

Mäkinen, Sanna & Vanhalakka-Ruoho, Marjatta 2018. Guidance Center as Sites for Construction of Agency Among Young People on the Educational Margins. Teoksessa Valérie Cohen-Scali, Jerome Rossier & Laura Nota (toim.) New Perspectives on career counseling and guidance in Europe. Cham: Springer, 167–185. https://doi.org/10.1007/978-3-319-61476-2_11 Viitattu 21.9.2022.

Nivala, Elina & Ryynänen, Sanna 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. E-kirja. Helsinki: Gaudeamus. Viitattu 21.9.2022.

Rautaparta-Pennanen, Kaija, Kekkonen, Marjatta, Collin, Kaija, Böök, Marja Leena & Rönkä, Anna 2022. Vanhemmuuden ja selviytymiskykyisyyden tukeminen ohjatussa äiti–lapsi-vertaisryhmässä. Sosiaalipedagoginen Aikakauskirja, 23 (1), 13–40. https://doi.org/10.30675/sa.107618 Viitattu 21.9.2022.

Seligman, Martin 2011. Flourish: A visionary new understanding of happiness and wellbeing. New York: Simon & Schuster.
Välimäki, Vesa, Aaltonen, Sanna & Kivijärvi, Antti 2020. Nuorten palvelut yksinäisyyden lievittäjinä? Kohdennetun nuorisotyön piirissä olevien nuorten aikuisten ja ammattilaisten näkemysten tarkastelua. Nuorisotutkimus 38 (2), 22–36. https://www.vesavalimaki.fi/pdf/nuorten-palvelut-2020.pdf Viitattu 21.9.2022.

Välimäki, Vesa, Aaltonen, Sanna & Kivijärvi, Antti 2020. Nuorten palvelut yksinäisyyden lievittäjinä? Kohdennetun nuorisotyön piirissä olevien nuorten aikuisten ja ammattilaisten näkemysten tarkastelua. Nuorisotutkimus 38 (2), 22–36. https://www.vesavalimaki.fi/pdf/nuorten-palvelut-2020.pdf Viitattu 21.9.2022.

Wrede-Jäntti, Matilda 2018. Suhdetyön merkitys nuoren onnistuneen työpajajakson taustalla. Teoksessa Mika Gissler, Marjatta Kekkonen & Päivi Känkänen (toim.) Nuoret palvelujen pauloissa – Nuorten elinolot -vuosikirja 2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 82–93. https://www.julkari.fi/handle/10024/137198 Viitattu 21.9.2022.