Seuraan sivusta, kun kokenut hoitaja lohduttaa nuorta tytärtä, joka on menettänyt juuri rakkaansa, oman äitinsä. Vaikka seuraan tilannetta kauempaa, hoitajan olemus huokuu rauhaa ja se välittyy minulle saakka. Ihailen hänen osaamistaan, hänen taitoaan keskustella omaisen kanssa todenmukaisesti, mutta silti niin, että omainen saa surra rauhassa menetystään.

Samalla heitä katsellessa mietin, mitä kaikkea tämä hoitaja on kokenut työuransa aikana saavuttaakseen tämän osaamisen ja olisiko tilanne kenties toinen, jos hoitajan roolissa olisi ollut joku muu? Tällä kertaa paikalla oli kokenut hoitaja, jonka osaaminen oli karttunut vuosien työskentelyn saatossa, niin kokemuksien kuin kouluttautumisen kautta, ja hyvä niin, koska tässä hetkessä välittyi aito kohtaaminen ja kuoleman arvokkuus.

Vuorovaikutustaidot ja eksistentiaalisuuden kohtaaminen korostuvat elämän loppuun vaiheen hoitotyössä

Mitä osaamista hoitajilta sitten vaaditaan, jotta he voivat toteuttaa hyvää ja laadukasta elämän loppuvaiheen hoitoa? Hoitajat kohtaavat työssään enenevissä määrin kuolevia ihmisiä ja heidän omaisiaan. Tämä vaatii hoitajilta paljon kaiken muun kiireen keskellä. Hoitajilla tulee olla laaja-alaista osaamista kuolevan potilaan oirehoidosta, palliatiivisen- ja saattohoidon perusteista, vuorovaikutuksesta ja kohtaamisesta, ihmislähtöisestä hoidosta, juridiikasta, eettisyydestä, kulttuurisesta hoitotyöstä sekä potilaan ja hänen läheistensä henkisten ja hengellisten tarpeiden tunnistamisesta ja tukemisesta.

Erityisesti vuorovaikutustaidot ja kohtaamisen merkitys korostuvat kuolevan potilaan hoidossa. Kuoleman edessä ihmiset ovat herkimmillään ja tällöin hoitajalla tulee olla valmiudet keskustella potilaan ja hänen läheistensä kanssa vaikeistakin asioista. Palliatiivinen- ja saattohoito on potilaan ja hänen läheistensä kokonaisvaltaista hoitoa. Eksistentiaalisten kysymysten pohdinta ja hengellisten tarpeiden tukeminen kuuluvat osaksi hyvää saattohoitoa, hoitajat kuitenkin kokevat usein puutteita ja epävarmuutta osaamisessaan tällä hoitotyön osa-alueella.

Jokaisella tarvitsevalla on oikeus turvalliseen ja hyvään saattohoitoon asuin- ja olin paikasta riippumatta. Suomessa näin ei vielä ole. Alueellisesti palveluiden saatavuus vaihtelee ja paikoittain esimerkiksi kotisaattohoidon järjestäminen on mahdotonta. Hoitajien osaamisessa on todettu olevan eroja alueittain ja työyksiköittäin. Työkokemus kartuttaa osaamista hoitotyön eri osa-alueilla. Perusosaaminen tulee kuitenkin varmistaa koulutuksella potilaiden tasavertaisen elämän loppuvaiheen hoitotyön laadun takaamiseksi.

Elämän loppuvaiheen hoitotyön tasalaatuinen osaaminen ja saatavuus edellyttää alueellista ja paikallista aktiivista kehittämisyhteistyötä.

Riittämättömyyden tunne raastaa hoitajan sydäntä

Tällä hetkellä useat hoitajat kokevat riittämättömyyden tunnetta, johon vaikuttavat osaamisen puute, mutta myös kiire. Lisähenkilökuntaa ei ole tarpeeksi, jolloin kuolevan potilaan hoitoon ei ole riittävästi aikaa. Työnantajan vastuulla on huolehtia henkilöstöresuresursseista ja systemaattisesta osaamisen kehittämisestä hyvän ja laadukkaan hoidon toteutumiseksi. Hoitajille tulee järjestää myös säännöllisesti työnohjausta saattohoitotilanteisiin, jotta he jaksaisivat työssään mahdollisimman hyvin.

Kun menehtyneen naisen tytär lähtee paikalta, jututan hoitajaa, joka oli tilanteessa paikalla ja kiitän häntä siitä, miten hienosti hän toimi tilanteessa. Kokenut hoitaja, se vahva ammattilainen, istuu hiljaa kyynel silmäkulmassaan ja toteaa sen olevan aina yhtä vaikeaa. Kuoleman kohtaaminen on aina raskasta myös hoitajille. Siksi hoitajien osaamiseen, työoloihin ja työssäjaksamiseen tulee panostaa.

Kirjoittajat:

Mervi Hakkarainen, YAMK- opiskelija (Palliatiivisen hoidon kliininen asiantuntija), Savonia-ammattikorkeakoulu.
Elina Turunen, TtT, sh-diakonissa, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu.

Lähteet:

Hakkarainen, Mervi 2022. Palliatiivisen hoitotyön ja saattohoidon osaaminen perusterveydenhuollossa Pohjois- Savossa. Savonia Ammattikorkeakoulu, Palliatiivisen hoidon kliininen asiantuntija. YAMK opinnäytetyö.

Lipponen, Varpu & Karvinen, Ikali 2015. Palliatiivista ja saattohoitoa koskevat koulutustarpeet hoitohenkilöstön ja lääkäreiden kuvaamina. Gerontologia. 201, Vol 29 (3), 152–163.

Saarto, Tiina & Soveri-Finne, Harriet (toim) 2019a. Palliatiivisenhoidon ja saattohoidon tila Suomessa. Alueellinen kartoitus ja suositusehdotukset laadun ja saatavuuden parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön muistioita ja raportteja 2019:14. Helsinki.

Salin, Sirpa, Melender, Hanna-Leena, Lehto, Juho T & Hökka, Minna 2021. Asiantuntijoiden näkemyksiä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kehittämis- ja tutkimustarpeista. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2021:58. 143–157.

Vattula, Kati, Rajala, Mira, Kuivila, Heli-Maria, Hökkä, Minna & Kaakinen, Pirjo 2020. Lähihoitajien kokemukset palliatiivisen ja saattohoidon osaamisesta. Hoitotiede; Kuopio Vol. 32 (2) 122–133.

Vihelä, Mari, Hökkä, Minna & Kaakinen, Pirjo 2020. Potilaiden ja läheisten kokemukset sairaanhoitajan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaamisesta. Hoitotiede; Kuopio Vol 32 (4) 275–284.