Kansallisena tavoitteena Suomessa on, että ikääntynyt henkilö pystyy asumaan omassa kodissaan mahdollisimman kauan (THL 2021). Vuonna 2020 lähes 92 prosenttia yli 75-vuotiaista asui kotona. Kaikista yli 75-vuotiaista henkilöstä noin 16 prosenttia sai vuonna 2020 säännöllistä kotihoitoa. Asiakasmääränä vuonna 2020 koko Suomessa tämä tarkoitti lähes 90 000 asiakasta. (Sotkanet 2022.) Tätä varten tarvitaan todella paljon osaavia hoitajia.

Sosiaali- ja terveysministeriö tulee käynnistämään ohjelman, jonka tavoitteena on sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyys ja saatavuus. Ohjelmassa etsitään myös ratkaisuja ammatillista osaamisen, sen kehittämisen ja ylläpitämisen menetelmiä. Lisäksi ohjelmassa pyritään lisäämään palveluiden vaikuttavuutta. (STM 2021.)

Henkilöstön osaamisen lisäämisen ja palvelujen vaikuttavuuden kannalta onkin tärkeää, että asiakkaiden haavoja hoidetaan mahdollisimman hyvin ja ohjeet ovat helposti saatavilla. Hoitotyön kliinisen asiantuntijan tutkinto-ohjelman opiskelija Jenni Nevalainen on kehittänyt opinnäytetyössään paikallisen hoitoketjun haavanhoitoasiakkaille.

Krooniset haavat ovat kasvava terveysongelma. Haavojen määrä kasvaa väestön ikääntyessä. Haavat heikentävät potilaan elämänlaatua, mutta ovat lisäksi merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. On arvioitu, että 2–5 % terveydenhuollon kustannuksista syntyy haavanhoidosta. (Juutilainen 2018.)

Viime vuosikymmeninä sairaalapaikkojen määrää on vähennetty ja haavanhoitoa toteutettu aikaisempaa enemmän kotona. Kuitenkaan kotihoitoon ei ole lisätty resursseja samassa suhteessa. Tämä aiheuttaa lisääntyvää kuormitusta kotihoitoon. (EWMA 2014.) Lisäksi kotihoidossa työskennellään usein yksin, jolloin kollegiaalinen tuki puuttuu ja osaamispaine kasvaa (Fagerström & Vaartio-Rajalin 2019).

Jotta kasvavat potilasmäärät voidaan pienemmällä henkilöstömäärällä hoitaa laadukkaasti ja näyttöön perustuen, tarvitaan uudenlaisia tapoja kohdentaa resursseja sekä tehostaa toimintoja. Yksi mahdollisuus on hoitopolkujen käyttäminen. (Asmirajanti ym. 2018.) Hoitopolku kuvaa tietyn potilasryhmän hoidon keskeisimmät vaiheet tiettynä ajanjaksona. Se on jäsennelty hoitosuunnitelma, jota käyttämällä potilaiden hoito yhdenmukaistuu ja moniammatillisuus toteutuu. (James ym. 2010.)

Myös haavanhoidossa voidaan saavuttaa hyviä tuloksia käyttämällä hoitopolkuja: laadunvaihtelu haavanhoidossa vähenee, hoitojaksojen kesto lyhenee ja paranemisennuste paranee, komplikaatiot vähenevät, kustannustehokkuus lisääntyy, kirjaaminen ja potilaiden elämänlaatu paranevat sekä potilasturvallisuus lisääntyy. (Gothe ym. 2010; Asmirajanti ym. 2018; Murray & Norrie 2019.)

Olen työskennellyt vuosia kotihoidon sairaanhoitajana. Haavanhoidon laatu kotihoidossa on hyvin vaihtelevaa. Haavaa saatetaan jokaisella kerralla hoitaa hieman eri tavalla. Painopiste on haavan paikallishoidossa, haavadiagnoosit puuttuvat ja etiologisten tekijöiden kartoittaminen unohtuu.

Haastattelin kotihoidon lähihoitajia ja sairaanhoitajia selvittääkseni haavanhoidossa esiintyviä vahvuuksia ja haasteita sekä työntekijöiden osaamista ja heidän näkemyksiään kehittämistarpeista. Käytin menetelmänä puolistrukturoitua haastattelua ja tulosten analysoinnissa sisällönanalyysiä. Tulokset ovat yhteneviä aiemmin aiheesta tehdyn, myös kansainvälisen, tutkimuksen kanssa. Haastateltavien näkemykset olivat keskenään hyvin samankaltaisia. Arkisen kiireen keskellä asioihin ei vaan ole osattu tai ehditty tarttua. Tulokset vahvistivat omaa kokemustani haavanhoidon nykytilasta ja tarpeellisista kehittämistoimenpiteistä.

Vahvuuksia nousi esiin vastauksissa melko niukasti. Haastateltavat kertoivat omaavansa perustiedot haavanhoidosta. He olivat kiinnostuneita aiheesta ja motivoituneita lisäämään omaa osaamistaan kouluttautumalla. Lisäksi vastaajat kokivat, että haavatuotteita on riittävästi saatavilla ja että haavadiagnooseja on viime aikoina tehty hieman aikaisempaa enemmän. Hyväksi koettiin myös se, että erikoissairaanhoidon haavapoliklinikan hoitajia on ollut mahdollista konsultoida melko matalalla kynnyksellä.

Haavanhoidon osaamista kuvaavia ilmaisuja esiintyi vastauksissa runsaasti. Haavan paikallishoidon osalta nousi esiin, että paranemiseen vaikuttaa se, jos kukaan ei ota päävastuuta haavanhoidosta ja sen vaikuttavuuden seurannasta. Haavan mekaanisen puhdistamisen tärkeys ja oikean haavanhoitotiheyden sekä tarkoituksenmukaisten paikallishoitotuotteiden merkitys haavan paranemiselle tunnistettiin.

Haavan paranemiseen vaikuttavista paikallisista tekijöistä tunnistettiin infektio, mekaaniset voimat ja turvotus. Elintapoihin liittyvistä tekijöistä esiin nousi ravitsemus, hygienia ja aseptiikka, tupakointi sekä liikkumattomuus. Sisäisistä sairaustekijöistä tunnistettiin reuman, diabeteksen sekä verenkierto-ongelmien voivan vaikuttaa haavan paranemiseen. Myös ikä mainittiin. Hoidon koordinointia koskien vastaajat olivat tietoisia, että haavanhoidon kirjaamisen tulisi olla monipuolisempaa ja mittaamista ja valokuvaamista tulisi hyödyntää enemmän paranemisen seuraamisessa ja arvioinnissa.

Lisäksi vastaajat olivat tietoisia, että haavapotilaiden hoidossa tulisi konsultoida enemmän ja lähettää potilaat erikoissairaanhoitoon, jos haavan paraneminen ei etene, haavaetiologia on epäselvä, jos haavassa on muutoksia, esimerkiksi ulkonäkö muuttuu hyvin erilaiseksi tai haava laajenee.

Tutkittavilla oli melko yhtenäinen käsitys haavanhoidon ongelmakohdista kotihoidossa. Haasteet olivat kotihoidon toimintaympäristöön, asiakkaaseen tai työyksikön toimintaan liittyviä. Toimittaessa asiakkaan kotona haasteita ilmenee usein valaistuksen ja hygienian osalta. Juoksevaa tai lämmintä vettä ei välttämättä aina ole käytettävissä. Ergonomian toteutuminen on vaihtelevaa. Tarkoituksenmukaisia tarvikkeita ja välineitä ei aina ole saatavilla.

Tämä voi liittyä siihen, että asiakkaan tulee itse hankkia haavatuotteet haavanhoidon kestäessä alle kolme kuukautta. Tuolloin asiakkaan hankkimia tuotteita joudutaan käyttämään, vaikka jokin muu tuote olisi tarkoituksenmukaisempi haavalle. Toisinaan tarvikkeiden puute on seurausta puutteellisesta tiedonkulusta. Kotiin ei ole muistettu viedä tarpeellisia tarvikkeita ja välineitä ja näin ollen joudutaan käyttämään sitä, mitä on saatavilla.

Asiakkaaseen liittyvistä haasteita vastauksissa nousi esiin huono ravitsemus sekä heikko sitoutuminen omaan hoitoon ja hoito-ohjeiden vastainen toiminta. Asiakkaat eivät aina anna hoitaa itseään. He eivät esimerkiksi aina suostu peseytymään tai ottavat haavasidokset pois haavalta hoitajan lähdettyä. Heillä saattaa myös olla epärealistisia odotuksia esimerkiksi tiettyjen haavatuotteiden tai paranemisnopeuden suhteen. Kotona toimittaessa itsemääräämisoikeus sekä asiakkaan mielipiteet korostuvat. Hoitoa on rakennettava yhteisymmärryksessä.

Vastaajat kokivat ammatillista epävarmuutta sekä osaamispuutteita koskien haavan paikallishoitotuotteita. Vastauksista kävi ilmi, että toisinaan oma osaaminen arvioidaan myös todellisuutta paremmaksi eikä konsultoida, vaikka olisi tarve. Työyksikön toimintaan liittyen puutteita koettiin kirjaamisessa, tarjolla olevassa koulutuksessa sekä perusterveydenhuollon lääkäreiden osaamisessa. Hoitosuunnitelmien puute sekä niiden noudattamatta jättäminen nousi esiin lähes kaikissa vastauksissa. Lisäksi vastaajat kokivat, että haavadiagnooseja tehdään vain vähän ja että kukaan ei kanna kokonaisvastuuta haavan paranemisen seuraamisesta ja hoidon suunnittelusta. Koettiin myös, että mekaanista puhdistusta ei tehdä riittävästi, haavatuotteita ei valita aina tarkoituksenmukaisella tavalla tai niitä vaihdetaan toisiin liian usein tai ilman perusteita. Ongelmalliseksi koettiin myös asiantuntijahoitajan puuttuminen organisaatiosta sekä kiire ja huono tiedonkulku.

Vastaajien esiin tuomat kehittämisideat jakaantuivat osaamisen lisäämistä ja jakamista koskeviin sekä hoidon koordinointia koskeviin. Vastaajat kaipasivat organisaatioon asiantuntijahoitajaa, jota voisi konsultoida matalalla kynnyksellä ja joka voisi tulla mukaan kotikäynnille neuvomaan ja tarvittaessa opettamaan konkreettisesti esimerkiksi mekaanista puhdistusta. Lisäksi toivottiin haavanhoitokoulutusta, etenkin paikallishoitotuotteista.

Hoidon koordinointia koskien toivottiin hoitovastuun keskittämistä yhdelle hoitajalle, mieluiten sairaanhoitajalle. Dokumentointia haluttiin kehittää myös. Vastaajat pitivät tärkeänä, että hoitosuunnitelma tehtäisiin kaikille haavaa sairastaville ja kirjattaisiin selkeästi ennalta sovittuun paikkaan, josta tieto olisi helposti löydettävissä. Haavanhoidon kirjaamista tulisi vastaajien mukaan kehitettä kuvailevammaksi ja monipuolisemmaksi sekä valokuvaamista ja mittaamista hyödyntää enemmän. Lisäksi toivottiin, että paikallishoito-ohjeet olisivat ajan tasalla ja kirjattuina ennalta sovittuun paikkaan potilastietojärjestelmään.

Aikaisemmin niitä on saattanut löytyä asiakkaan kotoa paperille kirjoitettuna. Myös toimivampia tietojärjestelmiä sekä parempaa tiedonkulkua toivottiin.

Hoidon hajanaisuuden haasteeseen vastatakseni rakensin opinnäytetyön toisessa vaiheessa hoitopolun. Hoitopolku alkaa hetkestä, kun haava todetaan ja tavoitteena on haavan paraneminen, valmistelu kirurgista sulkua varten tai pysyvä konservatiivinen hoito. Hoitopolku etenee kyllä-ei-kysymysten kautta ja ohjaa käyttäjäänsä eteenpäin lisätiedon äärelle. Hoitopolku täydentää paikallistasolla Keski-Suomen sairaanhoitopiirin haavapotilaan hoitoketjua. Hoitopolun tavoitteena on laadukas ja näyttöön perustuva hoito, joka ei ole enää riippuvaista yksittäisen työntekijän osaamisesta. Hoitopolku ohjaa huomioimaan haavan paranemiseen vaikuttavat tekijät oikea-aikaisesti. Erityisesti siinä on haluttu kiinnittää huomiota haavadiagnoosin tekemiseen, hoitosuunnitelman laatimiseen huomioiden kaikki etiologiset tekijät sekä haavan paikallishoito-ohjeiden ja haavanhoidon kirjaamiseen, sillä nämä osoittautuivat tutkimuksen tuloksissa keskisiksi ongelmakohdiksi haavanhoidossa.

Kirjoittajat:

Jenni Nevalainen, hoitotyön kliinisen asiantuntijan tutkinto-ohjelma, sairaanhoitaja (AMK), terveydenhoitaja (AMK), Suolahden kotihoito

Liisa Klemola, lehtori, FT, Savonia-ammattikorkeakoulu, jatkuvan oppimisen yksikkö, Master School

Lähteet:

Asmirajanti, Mira, Hamid, Achir Yani Syuhaimie & Sri Hariyati, Tutik 2018. Clinical care pathway strenghens interprofessional collaboration and quality of health service: a literature review. Enferm Clin. 2018. https://www.elsevier.es/en-revista-enfermeria-clinica-35-articulo-clinical-care-pathway-strenghens-interprofessional-S1130862118300767. Viitattu 13.9.2020.

EWMA 2014. Kotihoito -Haavanhoito. Yleiskatsaus, haasteet ja tulevaisuuden näkymät. Pdf-tiedosto. https://www.shhy.fi/site/assets/files/1042/woundcare_homecare_k_nn_s_final.pdf. Viitattu 18.4.2021.

Fagerström, Lisbeth & Vaartio-Rajalin, Heli 2019. Professional care at home: Patient‐centredness, interprofessionality and effectivity? A scoping review. Https:// DOI: 10.1111/hsc.12731. Viitattu 11.9.2020.

Gothe, Holger, James, Erica, Kinsman, Leigh, Kugler, Joachim, Machotta, Andreas, Rotter, Thom-as, Snow, Pamela & Willis, Jon 2010. Clinical pathways: effects on professional practice, patient outcomes, length of stay and hospital costs. Cochrane Database of Systematic Reviews 2010, Is-sue 3. Https://DOI: 10.1002/14651858.CD006632.pub2. Viitattu 13.9.2020.

Juutilainen, Vesa & Hietanen, Helvi (toim.) 2018. Haavanhoidon periaatteet. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Murray, Sue & Norrie, Lorraine 2020. Reducing variation in care: Implementation of a leg ulcer pathway including treatment with UrgoStart Plus and UrgoKTwo compression system. Wounds UK | Vol 16 | No 1 | 2020. https://www.wounds-uk.com/journals/issue/608/article-details/reducing-variation-care-implementation-leg-ulcer-pathway-including-treatment-urgostart-plus-and-urgoktwo-compression-system. Viitattu 13.9.2020.

Sotkanet 2022. Kotona asuvat 75 vuotta täyttäneet, % vastaavanikäisestä väestöstä, indikaattori 1570 ja Säännöllisen kotihoidon piirissä olleet 75 vuotta täyttäneet asiakkaat, % vastaavanikäisestä väestöstä, indikaattori 5513. Sotkanet.fi. Viitattu 15.2.2022.

STM 2021. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden ohjelma alkaa. https://stm.fi/-/sosiaali-ja-terveydenhuollon-henkiloston-riittavyyden-ja-saatavuuden-ohjelma-alkaa. Viitattu 15.2.2022

THL 2021. Kotihoito.  https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut/kotihoito. Viitattu 15.2.2022