Suomessa vuoden sään vaihtelut ja kasvukauden lämpötilat vaikuttavat merkittävästi viljeltäviin lajikkeisiin ja lajeihin. Suomessa sään vaihteluihin on opittu varautumaan, mutta ilmastonmuutokseen kuuluvia ääri-ilmiöitä on hyvin vaikea ennustaa. Kasvintuotantoa ja kotieläintuotantoa rajoittavia tekijöitä on mietittävä uudestaan ja varautumista sään ääri-ilmiöihin kehitettävä. Ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien arviointi alkaa olla tärkeä osa maatilojen johtamista.

Esimerkiksi kasvintuhoojariskit voivat muodostua nopeasti, joten ennusteiden ja havaintojen tekeminen on yhä tärkeämpää.
Lisäksi ilmastonmuutos luo paineita hiilensidonnan osalta. Kasvit ja etenkin metsät ovat merkittäviä hiilen sitojia.

Kasvintuotannon tuotanto- ja tuhoriskit ja niihin varautuminen

Nopeat sään vaihtelut ja ääriolosuhteet luovat haasteita muun muassa viljelytoimenpiteiden valinnassa sekä riskien hallinnassa. Lämpötilojen muutokset sekä lämpenevä sää lisäävät kasvitautien ja tuholaisten esiintymistä. Lisäksi uudet rikkakasvit ja tuholaiset uhkaavat kasvintuotantoa. Kasvintuhoojariskien mittava ja nopea kasvaminen tulee olemaan yksi uhka ja tuholaisten havainnointitekniikoita ja sovelluksia tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa enemmän. Havaintojen merkitys lisääntyy ja viljelykierron sekä ennaltaehkäisyn merkitys lisääntyy.

Viljelijöiden kannattaa tavoitella tervettä kasvustoa, joka tuottaa hyvän, laadukkaan sadon. Hyvä kasvusto sitoo ravinteet ja vähentää näin ympäristön kuormitusta. Terveen kasvin saamiseksi tarvitsemme terveet lisäysmateriaalit, alueelle soveltuvat lajikkeet ja lajit sekä osaamista viljelijöitä viljelytoimenpiteiden harkinnassa. Riittävä lannoitus, lajikeominaisuuksien huomioiminen sekä kasvinsuojelu IPM-menetelmän mukaisesti.

IPM-menetelmä tulee lyhenteestä integrated pest management ja tarkoittaa viljelytoimenpiteitä, jossa pyritään hyödyntämään ensisijaisesti muita kuin kemiallisia torjuntamenetelmiä. Kasvinsuojelu on viimeinen keino, jota käytetään kasvin suojelemisessa ja
laadukkaan sadon saamisessa (kuva 1).

Lisääntyvät talvisateet ja lumipeitteen puute todennäköisesti huuhtovat ravinteita talven aikana pidemmällä aikavälillä kuin aiemmin. Pintavalunnan fosforipitoisuus on korkeampi niinä vuosina, kun lumipeite oli ohut tai puuttuu kokonaan. Maatalouden tulee ennakoiden varautua sadannassa tapahtuviin vuoden ja kasvukauden aikaisiin muutoksiin vesitalouden hallintajärjestelmiä kehittämällä. Tilojen kannattaa pohtia esimerkiksi kastelun mahdollisuuksia sekä kannattavuutta. Tähän ratkaisuna voi olla säätösalaojat tai kastelujärjestelmät.

Kasvien ravinteet ja biologinen typen sidonta

Kasvien ravinteiden saanti on riippuvainen muun muassa lannoituksesta, pellon vesitaloudesta, luontaisista maan ravinnereserveistä ja pellon kasvukunnosta. Pellon kasvukunnon ollessa hyvä, myös ravinteet sitoutuvat maan hiukkasiin ja ne ovat kasville käyttökelpoisessa muodossa. Kasvuston biologista typen sidontaa voi hyödyntää käyttämällä muun muassa palkokasveja sekä apiloita, jotka vähentävät kemiallisten lannoitteiden käyttöä.

Monipuolistuva kierto ja palkokasvien ansiosta paraneva maan rakenne voivat auttaa ravinteiden entistä tehokkaampaan käyttöön. Kasvustossa seuraavina vuosina on aina otettava huomioon kasvuston onnistuminen sekä kasvilajijakauma seuraavan kasvin lannoituspäätöstä tehdessään. Epäonnistuminen esimerkiksi palkokasvien viljelyssä ei tuo toivottua vaikutusta typpilannoituksessa.

Syyskylvöisten ja uusien kasvilajien menestyminen

Uudet kasvilajikkeet voivat tuoda mahdollisuuksia muun muassa tautiominaisuuksien, satoisuuden ja ilmastonmuutoksen tuomien ääriolosuhteiden osalta. Esimerkiksi alus- ja kerääjäkasvit pelloilla auttavat myös ravinteiden talteen nappaamisessa. Monimuotoisuuden kasvattaminen viljelykierron sekä kasvilajien ja lajikkeiden monipuolisen käytön kautta lisää satovarmuutta ja voi parantaa tilan riskienhallintaa. Syyskasvien viljely luo mahdollisuuksia ympärivuotiseen kasvipeitteisyyteen. Syyskasvit pystyvät hyödyntämään heti keväästä alkaen kasvukauden ja talvesta jääneen kosteuden pellolla. Tärkeää syyskasvien onnistumisessa on
talvehtimisen onnistuminen (kuva 2.). Tähän vaikuttavat kasvin laji- ja lajikeominaisuudet.

Pellon kasvukunnosta ja sen havainnoinnista on laadittu video, joka kertoo käytännön esimerkein pellon kasvukunnon merkityksestä sekä tehtävistä havainnoista. Linkki videoon.

Blogi on kirjoitettu Tulevaisuuden Maanviljelijät- hankkeelle. Hankkeen rahoittajana Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus.

Kirjoittaja:

Piia Kekkonen, kasvintuotannon lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

MMM:n strategia ilmastonmuutokseen varautumiseen liittyen. Viitattu 10.10.2022.
Sopeutuminen maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla – Maa- ja metsätalousministeriö (mmm.fi)

Joki-Tokola, Erkki; Kekkonen, Piia; Hartikainen, Miika (2014)
Ilmasto muuttuu – tilaa syysviljoille? Lähde: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015120823116

Ruokavirasto.
Blogi: Hyvä ja kannattava kasvintuotanto tarvitsee olosuhteisiin sopeutuneita kasvilajikkeita