Savonia-artikkeli: Missä mennään kuntoutuksen vaikuttavuudessa?

05.11.2021   ArtikkelitSosiaali- ja terveysalaTKI

Vaikuttavuuden tutkimuksen päivät pidettiin 5-6.10. Itä-Suomen yliopistolla virtuaalisesti teemalla: Kohti uutta! Vaikuttavuus muutoksissa.

Kuntoutus oli vahvasti päivien sisällössä läsnä. Vaikuttavuuden päivillä oli kaksi erillistä sessiota kuntoutuksen vaikuttavuudesta, joissa pääpaino oli Kelan tutkimuksilla. Tässä artikkelissa on ajatuksia ja pohdintoja kuntoutuksen vaikuttavuudesta päivien innoittamana.

Kelan tutkimukset kuntoutuksen vaikuttavuuden tutkimuksen kentässä

Vaikuttavuuden tutkimuksen lähtökohtana on hyvä ymmärtää, millaisin tutkimusasetelmin ja -menetelmin aineistoa kerätään. Jotta vaikuttavuutta voidaan päästä tarkastelemaan, se edellyttää vähintään kahden mittauskerran tutkimusasemaa (seurantatutkimus).

Kahden mittauskerran välillä voidaan tarkastella muutosta, mutta vielä useampi mittauskerta kertoo pysyvämmästä muutoksen suunnasta. Vaikuttavuuden arviointi edellyttää tiedon keräämistä luotettavasti. Toisaalta aina on hyvä tarkastella tietoa kriittisesti, koska kalliillakin mittarillakin mitattu tieto voi sisältää virheitä.

Kelan kuntoutuksen hyödyn arviointi tuo esiin vaikutuksia ja kehittämistarpeita totesivat Saija Karinkanta ja Tuomas Reiterä. Erityisesti ammatillisen kuntoutuksen näkökulmasta on keskeistä tarkastella työllistymistä, työssä jatkamista ja opiskelua kuntoutuksen vaikutuksina. Näin päästään perille siihen, että oliko kuntoutuksen toimenpiteillä vaikutusta yksilön tilanteeseen edistävästi.

Toisaalta Sari Miettinen, Ismo Ukkola ja Jutta Pulkki nostivat esille, miten Kelan kuntoutuksen saatavuudessa on alueellisesti eroja. Näyttääkin siltä, että kuntoutuksen saaminen yhdenvertaisesti ei ole aina mahdollista asuinalueesta riippumatta. Taustalla vaikuttavina tekijöinä voivat olla niin kuntoutusjärjestelmään kuin yksilöön liittyvät tekijät. Kuntoutuksen vaikuttavuuden näkökulmasta on keskeistä tutkia lisää Kelan kuntoutukseen ohjautumisen eri vaiheita ja asiakasprosesseja.

Etäkuntoutuksen kehittäminen ja tutkimus on Suomessa etenemässä vauhdilla. Tuija Heiskanen, Hanna Rinne, Sari Miettinen ja Anna-Liisa Salminen toivat esille Kelassa tehtävän etäkuntoutuksen kehittämistyön (Salminen, Hiekkala, Stenberg 2016). Etäkuntoutus on otettu vahvasti käyttöön kuntoutuksen kentällä, vaikka se on ollut uusi toimintamuoto.

Koronaepidemia on nopeuttanut etäkuntoutuksen käyttöönottoa ja erityisesti psykoterapiaa on pystytty toteuttamaan etäkuntoutuksena. Etäkuntoutuksen käyttöönotossa on ollut haasteita, mutta niistä huolimatta sitä aiotaan käyttää myös tulevaisuudessa. Tutkimus ja kehittämistyö on edennyt jo niin pitkälle, että etäkuntoutuksen käytölle on voitu laatia suositukset (Salminen & Hiekkala 2019) oleellisista tekijöistä etäkuntoutuksen suunnitteluun, toteutukseen ja tutkimukseen liittyen.

Vaikuttavuuden tutkimuksen päivillä esiteltiin myös tutkimus ICF-luokituksen yksilötekijöiden merkityksestä kuntoutuksen käytännöissä. Tutkimuksessa koottiin yhteen ne tutkimukset, joissa oli käsitelty yksilötekijöitä teemoitellen ja joissa oli esitetty päätelmiä yksilötekijöiden roolista kuntoutuksessa. Tutkimus toteutettiin kartoittavan kirjallisuushaun avulla.

Tuloksena voidaan todeta, että käytettyjen yksilötekijöiden kirjo oli laaja. Yksilötekijöiden huomiointi kuntoutuksessa vahvisti asiakaslähtöistä kuntoutusprosessia ja edesauttoi potilasta sitoutumaan ja motivoitumaan kuntoutumiseensa.

Kela seuraa nuorten pääsyä ammatilliseen kuntoutukseen, koska Kelalla on lakisääteinen velvollisuus kehittää kuntoutusta. Yhä useampi nuori on päässyt ammatilliseen kuntoutukseen ja saanut mm. nuorten kuntoutusrahaa lakimuutosten ja palveluiden kehittämistyön seurauksena toteavat Karoliina Koskenvuo ja Ismo Ukkola. Erityisesti nuorten kohdalla huoli on mielenterveyden häiriöiden kasvavasta määrästä. Toisaalta jos apua, kuntoutusta, ei saa oikea-aikaisesti on suuri riski pudota koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle.

On siis keskeistä myös tarkastella työttömien palveluiden käytön yhteyksiä työllistymiseen. Hanna Rinne ja Jenni Blomgren totesivatkin, että työttömälle on tarjolla monenlaisia palveluita työllistymisen tueksi, mutta järjestelmä on monimutkainen, hajanainen ja ei ole selkeää käsitystä siitä, että kenellä on kokonaisvastuu työttömän kokonaistilanteesta. Lisäksi ei ole käsitystä siitä, ”miten palvelut tosiasiassa auttavat työtöntä työllistymään”. Tässä tutkimuksen kentässä kuntoutuksen tutkimuksella on keskeinen oma paikkansa.

Paavonen ja Karinkanta tutkivat pitkäaikaista kipua kokevien aikuisten kuntoutusta kartoittavan kirjallisuuskatsauksen avulla. Jopa joka viides suomalaisista työikäisistä kokee pitkäaikaista kipua. Erityisesti voimakas pitkäaikainen kipu heikentää toimintakykyä ja elämänlaatua. Kartoituksen tavoitteena on selvittää, millaisia interventioita pitkäaikaista kipua kokevien aikuisten kipukuntoutuksessa käytetään.

Tarkastelun kohteena interventiot ovat ammattilaisten toteuttamia psykologisia, fysioterapeuttisia ja toiminnallisia. Kela järjestää kuntoutuspalveluita vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena, ammatillisena kuntoutuksena ja kuntoutuspsykoterapiana. Tutkimuksen alustavien tulosten perusteella kuntoutuksella näyttäisi olevan vaikutusta kipua kokevien aikuisten työ- ja toimintakykyyn.

Kehitysvammaisten lasten ja nuorten arjen toimintaan ja harrastamiseen tarvitaan lisää tutkimusta

Karhulan, Heiskasen ja Salmisen tutkimuksessa tarkasteltiin toimintaterapian vaikuttavuutta kehitysvammaisten lasten ja nuorten arjen osallistumisesta kirjallisuuskatsauksen avulla. Katsauksen perusteella toimintaterapiaan voidaan suositella vanhempien ohjausta sisältävää kotiharjoitteluohjelmaa. Lisäksi tutkimuksen perusteella suositeltavaa olisi myös kouluympäristössä toteutettavaa, koulun päivittäiseen ohjelmaan sisältyvää opettajien ja avustajien ohjausta kohdentuen osallistumisen tuen muotoihin.

Terapiassa vaikuttavaa olisi visuaalisten tukimuotojen käyttö, kuten esimerkiksi videoiden tai kuvien käyttö. Karhula, Heiskanen ja Salminen toteavat, että tarvitaan lisää laadukkaita, vertailevilla asetelmilla toteutettuja tutkimuksia, joissa mitataan muutosta arjessa toimimisessa ja osallistumisessa.

Erityistä tukea tarvitsevat kehitysvammaiset lapset osallistuvat harrastus- ja vapaa-aja toimintoihin vähemmän kuin vertaisensa. Vesterinen, Kippola-Pääkkönen ja Karhula selvittivät tutkimuksessaan Kelan yksilöterapioiden mahdollisuuksia tukea kehitysvammaisten lasten vapaa-ajan osallisuutta ja harrastustoimintaa. Tutkimus toteutettiin vanhemmille suunnattuna postikyselynä.

Suurin osa vanhemmista näki harrastustoiminnan merkityksellisenä tekijänä lapsen kuntoutumisessa. Tutkimus etenee yksityisille palveluntuottajille suunnattuna postikyselynä. Tutkimustulosten avulla pyritään selvittämään millaiset kuntoutuksen käytännöt edistävät tai estävät lapsen osallisuutta arjessa.

Vaikuttavuuden tutkimuksen tutkimus ja kehittämisasetelmia

Vaikuttavuuden tutkimuksen päivillä esiteltiin myös osallistuvan tutkimuskumppanuuden -mallia, jossa on uudella tavalla muotoiltu tieteellisen tutkimuksen valmisteluvaihe.

Keskiössä on vastavuoroinen ja yhdenvertainen kumppanuustoiminta, jota tietoisesti rakennetaan. Salla Sipari, Nea Vänskä, Toini Harra, Krista Lehtonen, Sari Helenius totesivat, että ”osallistuvaa tutkimuskumppanuutta tarvitaan edistämään tutkimuksen vaikuttavuutta, jotta tutkimustulokset olisivat merkityksellisiä ja hyödynnettävissä ihmisten arjessa.”

Vaikuttavuuden arviointia tarvitaan kuntoutuspalveluiden kehittämiseksi. Esimerkiksi Pohjois-Savon kuntoutuspalveluiden osaamis- ja liiketoimintaverkostohankkeessa on selvitetty alueen kehittämistarpeita kuntoutuksen näkökulmasta ja lähdetty suunnittelemaan koulutusta kuntoutuksen vaikuttavuuden edistämiskesi. Esimerkiksi PROMIS10 toimintakykyarviointimittaria lähdetään pilotoimaan ja tätä kautta saadaan kerättyä tietoa kuntoutuksen vaikuttavuudesta asiakkaan kokemana.

Päivillä esiteltiin implementaatiotutkimuksen viitekehyksen hyödyntämistä kuntoutuksen tutkimuksissa. Implementaatiotutkimus kohdistuu siihen, miten ja millä ehdoilla vaikuttaviksi todetut toimenpiteet käytännössä toteutuvat. Implementaatiotutkimuksen tarkoitus on tuottaa käytäntöön sovellettavaa tietoa ja hyödynnettävää tietoa.

Näin näyttöön perustuvan toiminnan vahvistaminen mahdollistuu. Seppänen-Järvelä, Heinijoki, Saukkonen ja Karhula ovat tehneet kartoittavan kirjallisuuskatsauksen, jossa kootaan implementaatiotutkimukset sekä selvitetään ja analysoidaan niissä käytettyjä malleja ja käsitteitä. Tuloksia raportoidaan lähitulevaisuudessa.

Lopuksi

Kuntoutuksen menetelmät uudistuvat ja uusiutuvat. Paljon on tutkimusta menossa kuntoutuksen vaikuttavuuden selvittämiseksi. Kuntoutusmenetelmien systemaattinen arviointi on välttämätöntä vaikuttavuuden osoittamiseksi. Olennaista on arvioida ovatko ne edelleen yhtä hyvin toimivia kuin aiemmin ja miten ne toimivat uusien menetelmien rinnalla. Keskeisenä ajatuksena ei ole aina poistaa käytöstä vanhoja kuntoutusmenetelmiä, vaan tarkastella niiden yli- tai alikäyttöä tai, että käytetäänkö menetelmiä oikein vaikuttavan kuntoutuksen saavuttamiseksi.

Vaikuttavuuden päivät toimivat hienona ’näyttämönä’ tämänhetkisestä kuntoutuksen vaikuttavuuden tutkimuksesta.

Kirjoittajat:

Marja Äijö, gerontologian ja kuntoutuksen yliopettaja
Anu Kinnunen, koulutuspäällikkö

Lähteet:
Salminen A, Hiekkala S, Stenberg J. (toim.) 2016. Etäkuntoutus. Helsinki: Kela.
Salminen A-L & Hiekkala S. (toim.) 2019. Kokemuksia etäkuntoutuksesta. Kelan etäkuntoutushankkeen tuloksia. Kelan tutkimus. Helsinki: Kela.