Opinnäytetyössä selvitettiin kotisairaalassa työskentelevien palliatiivista hoitotyötä tekevien sairaanhoitajien kokemuksia potilaan omahoidon tukemisessa ja hoitotyön toteuttamiseen liittyvästä tuen tarpeesta. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää sairaanhoitajien osaamista palliatiivisen potilaan omahoidon tukemisessa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää sairaanhoitajien työn tukemisessa palliatiivisen potilaan omahoidossa lisäämällä sairaanhoitajien koulutusta, osaamista ja työssäjaksamista. Tutkimus oli laadullinen tutkimus, joka toteutettiin teemahaastatteluna kolmessa eri kotisairaalassa Itä-Suomen alueella. Tutkimukseen osallistui palliatiivista hoitotyötä tekeviä sairaanhoitajia, joilla oli pitkä työkokemus hoitotyöstä ja erityisesti palliatiivisesta hoitotyöstä. Tutkimukseen osallistujat olivat hankkineet lisäkoulutusta muun muassa erikoistumalla palliatiiviseen hoitotyöhön.

Tutkimuksessa selvitettiin, miten sairaanhoitajat kokivat palliatiivisen potilaan oirehoidon tukemisen onnistuvan, miten potilaan sosiaalinen, hengellinen, eksistentiaalinen ja emotionaalinen tukeminen onnistuivat, sekä miten moniammatillinen yhteistyö eri ammattilaisten välillä onnistui. Lisäksi selvitettiin, millaista tukea sairaanhoitajat saivat työssään palliatiivisen potilaan omahoidon tukemisessa ja millaista tukea he kokivat tarvitsevansa.

Sairaanhoitajat kokivat kokonaisvaltaisen oirehoidon osaamisensa pääsääntöisesti hyvänä. Haasteita kuitenkin koettiin kivunhoidon toteutuksessa, väsymyksen, ravitsemuksen ja suunhoidon omahoidon tukemisessa. Lääkkeellisen kivunhoidon osaaminen koettiin vahvaksi. Haasteena lääkehoidon ohjaamisessa olivat potilaiden ennakkoluulot vahvoja kipulääkkeitä kohtaan. Väsymyksen omahoidon tukeminen koettiin haasteelliseksi, koska väsymyksen syitä oli vaikea tunnistaa. Ravitsemuksen omahoidon tukemisessa koettiin vaikeaksi erottaa ruokahaluttomuuteen johtavat syyt potilaan muista oireista. Suunhoidon omahoidon tukeminen jäi usein huomioimatta, vaikka se nähtiin tärkeänä osana omahoidon tukemista. Tiedonkulun toimimattomuus eri hoitoyksiköiden välillä koettiin hankaloittavan ja hidastavan hoidon jatkumista kotisairaalassa. Koettiin, että hoitosuunnitelmat olivat joko puutteelliset tai niitä ei ollut käytettävissä potilaan hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi.

Sosiaalinen, hengellinen, eksistentiaalinen ja emotionaalinen tukeminen ovat osa palliatiivista hoitotyötä tekevän sairaanhoitajan osaamista. Tutkimuksessa todettiin, että psykososiaalista tukemista edesauttoivat hoitajan oma persoonallisuus, elämänkokemus, arvot ja asenteet. Hoitajan oman sensitiivisyyden, hengellisyyden ja hyvän vuorovaikutusosaamisen koettiin tekevät elämän rajallisuuden puheeksi ottamisen luontevammaksi. Potilaan oma hyväksyminen sairaudestaan ja lähestyvästä kuolemasta, sekä hyvä eletty elämä, helpottivat vaikeiden asioiden käsittelyä. Perheen ja omaisten sopeutuminen sairauteen ja sen hyväksyminen koettiin potilaalle tärkeäksi voimavaraksi. Myös potilaan ja omaisten keskustelu lääkärin kanssa helpotti omahoidon tukemista.

Moniammatillisen yhteistyön eri ammattilaisten välillä koettiin toimivan hyvin. Koettiin, että oli helppo konsultoida eri ammattiryhmiä, saada tukea ja apua. Kolmannen sektorin palveluja tunnettiin huonosti tai niitä ei ollut riittävästi tarjolla. Tähän oli syynä kolmannen sektorin palvelujen vaihteleva tarjonta eri paikkakunnilla.

Tuki omilta kollegoilta ja työyhteisöltä koettiin merkittävänä voimavarana työssäjaksamiselle. Turvallinen työyhteisö mahdollisti omien tunteiden ilmaisemisen ja kollegiaalisen tukemisen. Työnohjaus koettiin hyödyllisenä työssäjaksamisen kannalta ja sitä toivottiin lisää, erityisesti akuuttien tilanteiden purkamiseen. Koulutusta koettiin olevan riittävästi tarjolla, mutta erityisesti hengelliseen ja eksistentiaaliseen tukemiseen toivottiin lisää osaamista.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää sairaanhoitajien ja lähihoitajien koulutusohjelmissa, palliatiivisen osaamisen kehittämisessä ja täydennyskoulutusten suunnittelussa ja laatimisessa. Erityisesti tarvetta koettiin hengellisen ja eksistentiaalisen tukemisen osaamiseen. Tutkimustuloksia voidaan myös hyödyntää palliatiivista hoitotyötä tekevien kotisairaalan ja kotihoidon sairaanhoitajien ja lähihoitajien työn kehittämisessä. Omahoidon tukemisessa tulisi hyödyntää enemmän lääkkeettömiä hoitotyönmenetelmiä lääkkeellisen hoidon tukena. Palliatiivisen hoitotyön ammatillisessa lisäkoulutuksessa tulisi korostaa enemmän lääkkeettömiä hoitotyönkeinoja sekä tuoda esille palliatiivisen fysioterapian mahdollisuuksia ja keinoja oirehoidon omahoidon toteutuksessa ja tukemisessa. Tutkimuksessa nousi esille moniammatillisen tiimityön merkitys ja haasteet, joihin voidaan vastata esihenkilötasolla. Edelleen hoitotyössä, erityisesti moniammatillisessa tiimityössä, johtamisen merkitys korostuu ja sen tulisi olla tulevaisuudessa kehittämiskohteena. Moniammatillisen tiimityön onnistumisen kannalta on tärkeää, että tiimin jäsenille mahdollistetaan osallistuminen moniammatillisen tiimityön toimintaan ja sen kehittämiseen.

Kirjoittajat:
Anu Laukkanen, terveydenhoitaja (YAMK) -opiskelija, Omahoidon tukeminen ja kansansairauksien hoitotyö -tutkinto-ohjelma
Tarja Hakkarainen, sairaanhoitaja (YAMK) -opiskelija, Palliatiivinen hoito -tutkinto-ohjelma