Savonia-artikkeli: Savonian simulaatiopedagogiikan tutkimus- ja kehittämishankkeen tausta ja aloitus

03.11.2021   ArtikkelitMonialainenSosiaali- ja terveysalaTKI

Opiskelijakeskeiset oppimismenetelmät, esimerkiksi simulaatio-oppiminen, lisäävät opiskelijoiden motivaatiota ja sitoutumista opiskeluun.

Simulaatio-oppimisen eri muotoja on useita, ja esimerkiksi sote-alalla käytetään usein skenaarioperustaisia simulaatioita (kuvio 1). Tuolloin opiskelijat harjoittelevat kuvitteellisen potilaan tai asiakkaan hoitoa tai kohtaamista mahdollisimman realistisesti käsikirjoitetussa simulaatiossa. Skenaarioperustainen simulaatio on opiskelijoiden aktiivisuutta korostava menetelmä, jossa on turvallista oppia tulevan ammatin keskeisiä työtehtäviä, esimerkiksi vuorovaikutusta ja tiimityötä.

Haittapuolena on, että simulaatioharjoitukset vievät paljon aikaa, koska ne ovat pienryhmäopetusta ja edellyttävät runsaasti tilaresursseja. Simulaatiotilojen käytön näkökulmasta Savonian Microkadun kampuksella ruuhkahuiput ovat syys- ja lokakuussa sekä tammi- ja helmikuussa, jolloin osa opetuksesta toteutetaan tilojen puutteen takia iltaopetuksena.

Kuvio 1. Skenaarioperustaisen simulaatio-oppimisen eteneminen.

Skenaarioperustaisten simulaatioiden lisäksi opetuksessa käytetään myös virtuaalitodellisuutta (VR) ja lisättyä todellisuutta (AR). Virtuaalisuus kiinnostaa opiskelijoita ja sen avulla opiskelijat pystyvät tutustumaan esimerkiksi autenttisiin harjoitusympäristöihin sekä niissä käytettäviin laitteisiin ja menetelmiin ajasta ja paikasta riippumatta.

Bioanalytiikan koulutuksessa esimerkiksi laboratoriotutkimusprosessissa tarvittavia teknisiä taitoja voidaan hankkia virtuaaliympäristöjä hyödyntävistä tehtävistä. Röntgenhoitajien koulutuksessa on runsaasti potilastilanteita ja tekniikkaa simuloivia taitopajoja, jotka toteutetaan Kuopion yliopistollisen sairaalan potilastiloissa. Pääsy autenttisiin oppimisympäristöihin on kuitenkin rajoitettua. Opetukseen haetaan lisää joustavuutta virtuaaliympäristöillä. Virtuaaliopetuksen vaikutuksista sote-alan oppimiseen ja siihen, minkä verran niillä voidaan korvata muuta opetusta, ei ole vielä paljoa tietoa.

Simulaatio-opetuksen kehittäminen Savoniassa

Savoniaan perustettiin Simulaatiokeskus vuonna 2014 ja samalla otettiin käyttöön simulaatiopedagogiikka (Simula ja Simupeda projektit 2011-2014). Seuraavien vuosien aikana koulutettiin terveys- ja sosiaalialan opettajia skenaarioperustaisten simulaatioiden käyttöön ja simulaatioita integroitiin opetukseen. Vajaan kymmenen vuoden simulaatio-opetuksen kokemusten jälkeen on tarpeen arvioida millaista hyötyä simulaatio-opetus tuottaa ja kuinka sitä on tarpeen kehittää edelleen.

Pedasimu-hanke sai vuosille 2021-2024 Rehtorin rahoituksen, joka mahdollistaa simulaatio-opetuksen ja oppimisen laadun arvioinnin sekä kehittämisen (kuvio 2). Pedasimu-hankkeessa tuotetaan tietoa simulaatio-opetuksen menetelmien käyttökelpoisuudesta, tarkoituksenmukaisuudesta ja vaikutuksesta sote-alan ammatilliseen oppimiseen.

Opiskelijoilta kerätään tietoa siitä, miten merkityksellisinä he kokevat simulaatio-opetuksen osaamisensa kehittymisen kannalta ja missä asioissa meidän opettajien tulee kehittää opetusta. Hankkeessa myös tuotetaan Savoniaan yhtenäinen simulaatiopedagogiikan käytäntö tai malli tukemaan opettajien simulaatio-opetuksen toteuttamista ja opiskelijoiden laadukasta oppimista.

Kuvio 2. Pedasimu-hankkeen eteneminen.

Hanke alkoi syksyllä 2021. Ensimmäiseksi laadittiin työsuunnitelma ja haettiin Savoniasta tutkimuslupa. Työ alkaa simulaatioharjoitusten suunnitelmien analyysillä, simulaatioiden määrän ja sisällön tarkastelulla ja jatkuu loppusyksystä 2021 ja keväällä 2022 simulaatioiden havainnoinnilla. Opinnäytetöitä pyritään integroimaan hankkeeseen ja muun muassa opiskelijoiden oppimiskokemusten selvittäminen toteutetaan yhdessä opiskelijoiden kanssa keväällä 2022. Seuraavina vuosina kokeillaan erilaisia uusia simulaatiototeutuksia ja kirjoitetaan tuloksista julkaisuja.

Oman työn ja opetuksen tutkiminen on hyvä tilaisuus kehittää opetusta ja edistää vaikuttavien oppimiskokemusten syntymistä.

Opettajina helposti fiksoidumme tai hullaannumme joihinkin menetelmiin ja saatamme käyttää niitä kritiikittömästi. Siksi on tarpeen aika ajoin tarkastella ennakkoluulottomasti omaa ja koko työyhteisön työtä sekä osallistaa myös opiskelijat opetuksen kehittämiseen. Simulaatio-oppimisessa, kuten muussakin pedagogisessa tarkastelussa, on tärkeää muistaa, että menetelmä on väline oppimisen edistämiseen ja että oikean menetelmän valinta edellyttää pedagogista osaamista ja tarveharkintaa.

”Great place to learn” edellyttää jokaisen opiskelijan mahdollisimman laadukkaan ja merkityksellisen oppimisen mahdollistamista!

Marja Silén-Lipponen, hoitotyön yliopettaja
Suvi Aura, hoitotyön lehtori
Marja Äijö, gerontologian ja kuntoutuksen yliopettaja
Mirja Saukkonen, bioanalytiikan lehtori
Niina Kärnä, radiografian lehtori
Johanna Lehtonen, sosiaalialan tuntiopettaja