Potilaan hoidon tarpeen arviointi on olennainen osa terveydenhuoltoa ja se on määritelty yksityiskohtaisesti terveydenhuoltolaissa sekä asetuksissa kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä. Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan terveydenhuollon toimijoiden on varmistettava, että potilaan hoidon tarve arvioidaan kattavasti, ottaen huomioon hänen kokonaistilanteensa.

Ensihoitopalvelun rooli sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa on merkittävä äkillisesti sairastuneiden tai vakavasti loukkaantuneiden potilaiden auttamisessa. Ensihoitoyksiköt eivät ainoastaan toteuta akuuttia hoitoa, vaan myös arvioivat hoidon tarpeen ja vain tarvittaessa kuljettavat potilaan sairaalaan. Ensihoidossa potilaan hoidon tarpeen arviointiin kuuluu mm. esitietojen selvittäminen, potilaan haastattelu sekä erilaiset kliiniset tutkimukset ja mittaukset, kuten verenpaine, verensokeri ja hengitystaajuus.

Ensihoitajalla on kuitenkin oikeus jättää potilas viemättä häntä ambulanssilla päivystykseen, mikäli lääketieteellistä tarvetta ei ole. Tämä käytäntö on tehokas ja yhteiskunnallisesti järkevä, edellyttäen että potilaan turvallisuus on etusijalla ja hoito-ohjeita seurataan tarkasti. (Kuisma ym. 2021, 75.) Ensihoitajien on kuitenkin oltava varovaisia päätöksenteossa, sillä on riski, että potilaan tilanne voi pahentua jälkikäteen. Lisäksi aiempien tutkimusten mukaan tiedetään, että erityisesti lapsipotilaiden ja ikääntyneiden potilaiden kohdalla kuljettamatta jättäminen voi vaarantaa potilasturvallisuutta ja lisätä haittatapahtumia. (Lenderman ym. 2021; Farhat ym. 2023).

Hätäkeskusten välittämien ensihoitotehtävien määrä kasvaa jatkuvasti, mikä asettaa haasteita ensihoitopalveluille. Suuri osa näistä tehtävistä päättyy tilanteisiin, joissa hoidon tarpeen arviointi tehdään paikan päällä eikä potilasta tarvitse kuljettaa jatkohoitoon/ -tutkimuksiin sairaalaan. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueella kuljettamatta jättämiseen päättyneiden ensihoitotehtävien osuus oli 56 % vuonna 2022.

Keväällä 2024 valmistuneessa ensihoidon johtamisen ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä tutkittiin Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueella toimivan ensihoitopalvelun hoidon tarpeen arvioinnin toteutumista. Tutkimuksessa tuotettiin tietoa ensihoidon kuljettamatta jätettyjen potilaiden tutkimisesta, haastattelusta ja jatkohoidon huomioimisesta. Tutkimus perustui vuoden 2022 aikana hoidettuihin ensihoitotehtäviin, joista analysoitiin 2000 kuljettamatta jättämiseen päättyneen ensihoitotehtävän tietoja.

Kuljettamatta jättäminen lisääntyy Keski-Pohjanmaalla: haasteita ensihoitopalvelulle

Vuonna 2022 Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueella kirjattiin yhteensä 19 313 hälytystä ensihoitoyksikölle. Tämä luku osoittaa noin 14 %:n tehtävämäärän nousun verrattuna vuoteen 2020. Ensihoidon tehtävämäärän kasvu näkyy erityisesti kiireettömissä C- ja D-tehtäväluokan ensihoitotehtävissä. Näistä 19 313 tehtävästä potilas kuljetettiin sairaalaan vain 8516 kertaa. Tämä asettaa haasteita ensihoitopalveluiden resurssien oikealle kohdentamiselle ja vaatii jatkuvaa kehitystyötä varmistaakseen, että palvelut vastaavat tehokkaasti ja laadukkaasti alueen asukkaiden tarpeisiin.

Kiireisimmät kuukaudet ensihoitopalvelussa olivat heinä-, marras- ja joulukuu. Tutkimuksen ensihoitotehtävästä suurin osa oli X5- ja X8-kuljettamattajättämiskoodiin päätyneitä ensihoitotehtäviä ja 17 % potilaista kuljettiin sairaalaan muulla, kuin ensihoitoyksiköllä. Selkeästi vähiten oli X6 tehtäviä, jossa potilas kieltäytyi tarjotusta hoidosta. (Kuvio 1.) Tutkimuksen aineistosta (N=2000) A kiireellisyysluokan tehtäviä oli 8 %, B luokan tehtäviä oli 27 %, kiireettömiä C luokan tehtäviä 33 % ja D luokan tehtäviä 31 %.

Kuvio 1. Kuljettamatta jättämiskoodien jakaantuminen.

Ensihoitajien mittausten ja tutkimusten kattavuudessa parantamisen varaa

Tutkimuksessa havaittiin, että ensihoitajat ottavat peruselintoimintojen mittaukset pääosin hyvin, mutta vieritestejä suoritetaan liian harvoin verrattuna alueen hoito-ohjeisiin. Tutkimuksessa todettiin, että verenpaine, syketaajuus, sydämenrytmi, hengitystaajuus ja happisaturaatio mitattiin 74 %-88 % potilaista, kun taas hengitysäänien kuuntelu jäi harvinaisemmaksi, suoritettuna vain 31 %:lla potilaista. Vaikka perusmittaukset tehdäänkin hyvin, vieritestejä olisi syytä ottaa useammin, mikä vastaisi paremmin alueen hoito-ohjeita. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että tarkennetuista tutkimuksista GCS (tajunnantason arviointiin kehitetty asteikko), verensokeri ja ruumiinlämpö mitattiin yli 71 % tapauksista.

Tuloksista ilmeni myös, että noin 12 %:ssa ensihoitotehtävistä ei tehty lainkaan peruselintoimintojen mittauksia ensihoitajien tekemän hoidon tarpeen arvion perusteella. Tämä voi viitata siihen, että tiettyjen potilaiden kohdalla ensihoitohenkilöstö ei näe tarvetta tällaisten mittauksien suorittamiseen, vaikka ne voivat olla tarpeellisia potilaan tilan arvioimiseksi. Myöskään hätäkeskuksen välittämien ensihoitotehtävien sisältö ja kohteen todellinen hoidon tarve eivät aina vastaa toisiaan täysin. Tutkimuksessa havaittiin, että vaikka potilaat olivat pääsääntöisesti haastateltu kattavasti, lääkitykset ja allergiat oli kirjattu ylös liian harvoin. (Kuvio 2.) Tämä korostaa kirjausten tärkeyttä potilaan hoidon jatkuvuuden kannalta.

Kuvio 2. Potilaan haastattelu haastattelurungon mukaan.

Hoidon tarpeen arvioinnin merkitys ensihoidossa korostuu

Miksi siis kansalainen ei voi tilata itselleen ambulanssia sairaalaan? Hoidon tarpeen arvioinnin tavoitteena on vähentää tarpeettomia sairaalakäyntejä ja varmistaa, että hoitoa saavat ne potilaat, jotka sitä todella tarvitsevat. Näin pyritään optimoimaan resurssien käyttöä ja parantamaan potilasturvallisuutta. Kaiken kaikkiaan hoidon tarpeen arviointi on olennainen osa terveydenhuollon toimintaa, ja sen merkitys korostuu erityisesti ensihoitotehtävien kaltaisissa tilanteissa, joissa potilaan tila voi vaatia nopeita päätöksiä ja toimenpiteitä.

Potilasturvallisuuden näkökulmasta on keskeistä, että ensihoitajat ovat koulutettuja ja päteviä suorittamaan hoidon tarpeen arviointia. Heidän tulee pystyä tunnistamaan potilaan hoidon kiireellisyysaste ja tekemään päätöksiä hoitotoimenpiteistä potilaan parhaan edun mukaisesti. Ensihoitajien tulee noudattaa alueen hoito- ja toimintaohjeita, jotka vahvistavat potilasturvallisuutta ja helpottavat ensihoitajan päätöksentekoa ensihoitotehtävillä. Lisäksi ensihoitajien on osattava kommunikoida tehokkaasti potilaiden ja omaisten kanssa ja tarvittaessa konsultoitava muita terveydenhuollon ammattilaisia hoitopäätöstensä tueksi.

Kirjoittajat:

Niina Haukilahti, YAMK-opiskelija, ensihoidon johtamisen tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu. niina.haukilahti@edu.savonia.fi

Suvi Aura, TtT, lehtori terveysala, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Farhat, Hassan, El Aifa, Kawther, Alinier, Guillaume, Nashwan, Abdulquadir, Gangaram, Padarath, Khadhraoui, Moncef, Al-Shaikh, Loua, Gargouri, Imed & Laughton, James. 2023. Understanding patient non-transport decision theories in the pre-hospital setting: a narrative review. Interna-tional Journal of Emergency Medicine 16(1): 69. DOI: 10.1186/s12245-023–00528-7

Kuisma, Markku, Holmström, Peter, Nurmi, Jouni, Porthan, Kari & Taskinen, Tuomas. 2021. Ensihoito. Helsinki Sanoma pro Oy.

Lenderman, Jakob, Lindström, Veronica, Elmqvist, Carina, Löfvenmark, Caroline, Gunnar Ljung-gren, Gunnar & Djärv, Therese. 2021. non-conveyance of older adult patients and association with subsequent clinical and adverse events after initial assessment by ambulance clinicians: a cohort analysis. BMC Emergency Medicine 11(1), 154. DOI: 10.1186/s12873-021-00548-7

Terveydenhuoltolaki 2010/1326. Finlex. Lainsäädäntö. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326. Viitattu 10.8.2021.

Artikkeli perustuu Niina Haukilahden YAMK opinnäytetyöhön ” Hoidon tarpeen arviointi Keski-Pohjanmaan ensihoitopalvelussa- Rekisteritutkimus kuljettamatta jätetyistä tehtävistä” (2024). URN:NBN:fi:amk-202405028759