Varhaisen tuen asiantuntija, sosionomi yamk -ryhmässä pohdittiin helmikuun alun lähipäivillä keskeisiä varhaisen tuen työhön liittyviä käsitteitä. Pohdittavana oli, mitä merkitystä tarkasteltavilla käsitteillä on varhaisen tuen työkäytäntöjen kehittämiseen, miten ne liittyvät varhaisen tuen taustateorioihin sekä varhaisen tuen työorientaation. Opiskelijoiden pienryhmäesitykset liittyivät Osallistavat lapsiperhetyön menetelmät ja varhaisen tuen työkäytännöt -opintojakson oppimistehtäviin.

Opiskelijaryhmä analysoi käsitteitä osallisuus, reflektiivisyys, dialogisuus, lapsilähtöisyys, perhelähtöisyys, monialaisuus ja digitaalisuus. Käsiteanalyysia tehtiin Bronfenbrennerin ekologisen mallin avulla ja keskustelua käytiin varhaisen tuen työn kompleksisuudesta sekä merkityksestä yksilön hyvinvoinnille osana elinympäristöjä ja yhteisöjä.

Miten käsitteet ymmärretään?

Opiskelijat pohtivat käsitteiden merkitystä myös oman työnsä ja työkokemuksensa näkökulmista. Millaiset työkäytännöt toimisivat parhaiten peruspalveluissa varhaisen tuen työnä? Käsitteitä tarkasteltiin suhteessa ajankohtaiseen keskusteluun lasten ja perheiden tuen tarpeesta ja arvioitiin varhaisen tuen ja ennaltaehkäisevän työn vaikuttamismahdollisuuksia. Millaisia muutoksia varhaisen tuen työorientaatio toisi asiakaskohtaamisiin ja tiimityöhön?

Miten työtä kehitetään käsitteiden kautta?

Keskustelu laajeni lapsi- ja perhepalvelujen työkäytäntöihin ja niiden kehittämiseen.

Käsitteiden tarkastelu pienryhmissä avasi monia näkökulmia varhaisen tuen työhön. Yhdessä keskusteltiin siitä, miten monialainen käsiteymmärrys toteutuu käytännön työssä. Huomattiin myös, miten eri tavoin käsitteitä voidaan ymmärtää.

Huomattiin, että työyhteisössä olisi hedelmällistä aika ajoin yhdessä pohtia työssä käytettäviä ammatillisia käsitteitä ja niiden merkitystä. Vastavuoroista vuoropuhelua ja dialogia monialaisten toimijoiden kesken olisi tarpeen käydä yhteisen ymmärryksen rakentamiseksi. Esimerkiksi vastavuoroisuuden käsitettä voisi pohtia lastenneuvolan ja päiväkotien välisessä yhteistyössä ja saada näin laajempaa ymmärrystä yhteistyön merkityksestä ja rajapinnoista.

Käsitteellisen pohdinnan kautta varhaisen tuen asiantuntijat voivat kehittää työkäytäntöjään vastaamaan paremmin nyky-yhteiskunnan tarpeita. Tämä vaatii jatkuvaa dialogia, reflektointia ja monialaista yhteistyötä, jotta voidaan rakentaa inklusiivisia, osallistavia ja lapsi- sekä perhelähtöisiä palveluja.

Varhaisen tuen asiantuntija, sosionomi yamk -opiskelijaryhmän lähipäivien keskusteluissa toteutui jaettu asiantuntijuus, josta osallistujat saivat vahvistusta ammatillisen identiteetin vahvistumiseen varhaisen tuen asiantuntijoina. Pienryhmäesitykset vahvistivat myös digitaalista osaamista ja synnyttivät oivalluksia osallistavien digitaalisten sovellusten hyödyntämismahdollisuuksista varhaisen tuen palvelujen kehittämisessä. Varhaisen tuen tavoitteenahan on ennaltaehkäistä ja estää mahdollisten vaikeuksien kasautumista sosiaalipalvelurakenteita ja varhaisen tuen työprosesseja kehittämällä.

Kirjoittajat:

Marjaana Tuovinen, sosiaalialan lehtori, Marjaana.Tuovinen@savonia.fi, Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, sosiaalialan yliopettaja, Pirjo.Turunen@savonia.fi, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Bronfenbrenner, U. (1979). The ecology of human development. Cambridge, MA: Harvard University Press.