Simulaatio-opetuksen kehittämistarpeita

Simulaatio on yksi keskeinen pedagoginen menetelmä opettaa ja oppia sosiaali- ja terveysalan (sote) työelämätaitoja. Simulaatioissa opiskelijat voivat harjoitella sekä teknisiä että ei-teknisiä taitoja. Tekniset taidot liittyvät kädentaitoihin ja konkreettisiin toimintoihin ja ei-tekniset taidot vuorovaikutuksen, tiimityön, ongelmanratkaisun ja päätöksenteon oppimiseen. Simulaatio-oppiminen mahdollistaa samanaikaisen teknisten ja ei-teknisten taitojen harjoittelun luonnollisissa asiayhteyksissä turvallisesti, ilman että oikealle potilaalle tai asiakkaalle aiheutuu mahdollisista virheistä haittaa.

Vuorovaikutus on yksi ei-teknisistä taidoista, jota sosiaali- ja terveysalan työssä tarvitaan.

Vuorovaikutusosaaminen edellyttää sote-alan ammattilaisilta tilanneherkkyyttä erilaisten asiakkaiden kohtaamisessa. Esimerkiksi terveysalan simulaatiot voivat olla tilanteita, joissa opiskelijat harjoittelevat vuorovaikutusta potilaita näyttelevien standardoitujen potilaiden tuella ja saavat aidon tuntuisia kokemuksia potilaskohtaamisista. Sosionomitutkinnossa simulaatiot ovat ammatillisen vuorovaikutuksen harjoittelua sosiaalialan monimuotoisissa asiakastilanteissa.

Sote-alan opetus Suomessa on kuitenkin murrosvaiheessa. Sote-palvelujen tarvitsijoiden määrä on kasvanut, mutta alan kiinnostavuus ammattina ei enää ole yhtä suurta kuin aiemmin. Koulutusta on tarpeen muuttaa nykyistä houkuttelevammaksi ja monimuotoisemmaksi. Savoniassa aloitti tammikuussa 2024 ensimmäinen sosionomien verkkototeutusryhmä, joka suorittaa opintonsa kokonaan verkko-opintoina. Syksyllä 2024 aloittavat lähihoitajasta sairaanhoitajaksi- ja sosionomiksi -tutkinto-ohjelmat ja myös ne ovat vauhdittaneet tarvetta kehittää etäopetuksen menetelmiä, esimerkiksi etäsimulaatioita.

Rehtorin rahoituksella vuosina 2022–2024 toteutuneessa PEDASIMU-hankkeessa tartuttiin edellä mainittuihin haasteisiin ja valittiin yhdeksi kehittämisen kohteeksi juuri etäsimulaatiot.

Tässä artikkelissa tarkastellaan etäsimulaatioiden käyttöä sote-alan koulutuksessa vuorovaikutuksen oppimisen näkökulmasta.

Vuorovaikutuksen harjoittelu etäsimulaatiossa

Vuorovaikutus on keskeinen osaamisalue sosiaali- ja terveysalan työssä. Erityisesti vuorovaikutus auttaa rakentamaan vahvoja asiakassuhteita, parantamaan palveluiden laatua ja edistämään potilaiden hyvinvointia. Se on avainasemassa myös moniammatillisen yhteistyön onnistumisessa, joka on olennaista monimutkaisten terveysongelmien ratkaisemisessa. Näin ollen vuorovaikutustaitojen kehittäminen on välttämätöntä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisuuden saavuttamiseksi.

Sote-palveluissa kehitetään jatkuvasti erilaisia sähköisiä palveluja. Siten on tarpeellista harjoitella etäyhteyksillä tapahtuvaa vuorovaikutusta jo opintojen aikana. Etäyhteydellä tapahtuva vuorovaikutus on vaativaa ja edellyttää mahdollisuutta havainnoida ja huomioida asiakasta (Mishna ym. 2021). Etänä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa esimerkiksi asiakkaan hermostuneisuus saattaa jäädä huomaamatta, jolla voi olla vaikutusta vuorovaikutustilanteen kulkuun. Pelkkään etäviestintään perustuva vuorovaikutus ei yllä kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen ilmaisuvoimaan eikä tahattomilta väärinymmärryksiltä voida aina välttyä. Toisaalta laadukkaan kasvokuvan mahdollistavalla teknologialla on mahdollista päästä lähelle kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta, kunhan molemmilla osapuolilla on mahdollisuus ja osaamista käyttää kameraa.

Etäyhteydellä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa on eroja ja yhtäläisyyksiä verrattuna kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Etäyhteydellä havainnointi on suppeampaa, sillä siinä ei välttämättä pystytä huomioimaan asiakkaan ympäristöä tai kaikkia kehollisia reaktioita ja esimerkiksi tunteiden havainnointi on haastavampaa kuin kasvokkain. Asiakkaat saattavat arvioida ammattilaista paremmin kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Se asettaa ammattilaiselle vaatimuksen keskittyä täysin asiakkaaseen. Samaan aikaan ei esimerkiksi voi vilkaista matkapuhelinta tai vastata sähköpostiin, vaan on oltava asiakkaalle läsnä. Myöskään ammattilaisen ei tule tehdä pitkälle meneviä tulkintoja asiakkaasta, koska etäyhteydellä vuorovaikutuksen arviointiin voi liittyä epätarkkuutta.

Onnistunut etänä toteutettu vuorovaikutustilanne edellyttää molemmilta osapuolilta teknistä osaamista, minimissään tarvittavien laitteiden käytön hallintaa. Tämä saattaa joskus tarkoittaa sitä, että ammattilaisen tulee tukea asiakasta laitteiden tai ohjelmistojen käytössä. Yksinkertaisimmillaan asiakkaan kohtaaminen onnistuu esimerkiksi videopuhelussa, joka onnistuu lähes kaikilla nykyaikaisilla matkapuhelimilla. Siksi simulaatiossa, kuten arkielämän työssäkin, ratkaistaan ensin se, soveltuuko etänä tapahtuva ohjaus asiakkaan tilanteeseen ja ovatko osapuolten tekniset taidot riittävät.

Turvallisen tilan luominen on etäyhteydelläkin tapahtuvassa vuorovaikutuksessa tärkeää, jotta osapuolet eivät koe eristäytyneisyyttä. Ohjaus tulee toteuttaa asiakaslähtöisesti, ja asiakkaan tarve määrittää myös sen, toteutetaanko ohjaustilanne etäyhteydellä. Lisäksi tietosuoja- ja tietoturvakysymykset täytyy olla kunnossa etäkohtaamisessa ja ammattilaisen olla valmis kertomaan niistä asiakkaalle.

Vuorovaikutus on haastava taito, jonka harjoittamiseen simulaatiopedagogiikka soveltuu hyvin (Benedicte ym. 2018; Blackmore ym. 2018). Vuorovaikutuksessa tehdään toimijoista havaintoja, peilataan tavoitteita, mielialoja ja tunteita sekä asetutaan dialogiseen vuorovaikutukseen asiakkaan kanssa. Mitä tutumpi ihminen on, sitä helpompi vuorovaikutuksesta on poimia vihjeitä hänen tunnetilastaan ja ajatuksistaan. Tunteet tarttuvat ja niitä havainnoimalla pystytään saavuttamaan ymmärrys asiakkaan tilanteesta (Huotilainen & Saarikivi 2019). Toisaalta taitavalla vuorovaikutuksella voidaan myös rauhoittaa asiakasta. Pienillä kasvon ilmeillä ja työntekijän rauhallisella olemuksella on mahdollista luoda otollinen ilmapiiri läsnä olevaan ja dialogiseen kohtaamiseen. Tästä syystä luontevin ympäristö on kasvokkain, samassa tilassa tapahtuva vuorovaikutus.

Vuorovaikutuksen harjoittelu etäsimulaatiossa edellyttää sellaista menetelmää, joka parhaiten mahdollistaa simulaatiotilanteen havainnoinnin, sillä tarkastelun kohteena on toimijoiden välisen sanallisen viestinnän lisäksi myös sanaton viestintä. Opettajien täytyy ennalta varmistua siitä, että simulaatiota seuraavat opiskelijat kuulevat toimijoiden keskustelun riittävän hyvin ja pystyvät arvioimaan myös toimijoiden välistä non-verbaalia vuorovaikutusta sekä äänenpainoja. Jos puheen kuulumisessa on ongelmia tai tilassa, jossa tallenne on tehty, kaikuu, täytyy tallenne tekstittää. Simulaatiotilanteen seuraaminen ja toimijoiden havainnointi edellyttää myös sopivan kuvakulman valintaa, mahdollisesti useita kuvakulmia, jotta etänä osallistujat näkevät kaikkien toimijoiden kasvot eleiden ja ilmeiden havaitsemiseksi.

Etäsimulaatiot lähisimulaatioiden ja muun opetuksen tukena

Etäsimulaatiossa on samat vaiheet kuin luokkatilassa toteutetussa simulaatiossa. Se edellyttää valmistelua, suunnitelmallista toteutusta ja reflektiivistä yhteistoiminnallista oppimiskeskustelua. Parhaimmillaan se mahdollistaa kokonaisvaltaisen oppimisen, jossa opiskelijat muovaavat olemassa olevaa tietoperustaansa uudelleen todentuntuisissa konteksteissa ja tilanteissa. Näin ollen etäsimulaatio-oppiminen on turvallinen ja vuorovaikutusta tukeva tapa kehittää taitoja ja valmistautua työelämän haasteisiin.

Etäsimulaatioon valmistautumisessa voidaan myös muistuttaa “multitaskauksen” harhasta, eli siitä, että pystytään keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa. Tutut ja helpot tehtävät, kuten television katsominen ja neulominen voi taitavalta neulojalta onnistua, mutta vaativat tehtävät, kuten uuden oppiminen, vaatii aina oppijan jakamattoman huomion. Hyvä käytäntö ennen etäsimulaatiota on, että ohjaaja pyytää osallistujia keskittymään simulaatioon ja antaa aivoilleen “työrauhan”. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi viemällä puhelin toiseen huoneeseen ja sulkemalla sähköposti simulaation ajaksi.

Etäyhteydellä tapahtuvan vuorovaikutuksen kannalta keskeistä on se, kuinka hyvin käytössä olevalla teknologialla voidaan olla vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Mikäli kyseessä on tuttu tai pitkäaikainen, teknologiset apuvälineet taitava asiakas, etäyhteys voi olla parhaiten sopiva tapaamismuoto. Mikäli taas asiakas on tuntematon tai tilanteeseen liittyy muita erityispiirteitä, kuten haasteita teknologian hallinnassa, voi kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus olla paras vaihtoehto. Etäohjaus yleistyy kuitenkin jatkuvasti, joten sote-alan opiskelijoiden on tärkeä hallita sekä etä- että kasvokkain toteutuva ohjaus. Vuorovaikutus tulee olemaan vielä pitkän aikaa ammatillinen taito, jota ei voida ulkoistaa koneille tai tekoälylle, joten siihen panostaminen on tärkeää.

Kirjoittajat:

Marja Silén-Lipponen, yliopettaja, Savonia

Suvi Aura, lehtori, Savonia

Johanna Lehtonen, lehtori, Savonia

Lähteet

Benedikte M, Granheim J & Shaw M. 2018.The use of interprofessional learning and simulation in undergraduate nursing programs to address interprofessional communication and collaboration: An integrative review of the literature. Nurse Education Today 62,118–127. doi.org/10.1016/j.nedt.2017.12.021

Blackmore A, Kasfiki EV & Purva M. 2018. Simulation-based education to improve communication skills: a systematic review and identification of current best practice. BMJ Simulation and Technology Enhanced Learning 4(4),159–164. doi.org/10.1136/bmjstel-2017-000220.

Huotilainen M & Saarikivi K. 2019. Aivot työssä. Helsinki, Otava.

Mishna F, Sanders J, Sewell K & Milne E. 2021. Teaching Note – Preparing Social Workers for the Digital Future of Social Work Practice, Journal of Social Work Education 57 (1), 19–26. doi.org/10.1080/10437797.2021.1912676